55. "Sit sä varmaan tiedät et jos sä satutat Joonasta mä katkasen sulta kaulan"

386 22 4
                                    

Nikon pov:

Herään kun kirkas valo tulee sälekaihtimien läpi suoraan silmiini. Painan silmäni tiukasti kiinni ja käännän pääni ikkunasta pois päin. Pidän silmiäni yhä kiinni koska en jaksa vielä avata niitä. Tunnen painoa rintakehäni päällä mutten jaksa tehä mitään. Haluan nyt vain maata tässä ja mietti asioita kaikessa rauhassa. Ajatukseni kuitenkin keskeytyy kun kuulen oven aukeavan. "Ne nukkuu vielä" kuulen ventovieraan naisen äänen. Hän kävelee sisään huoneeseen ja ilmeisesti laittaa sälekaihtimet kiinni sillä valo ei enää tule silmiini. Hän laittaa verhot ikkunan eteen ja sitten luultavasti poistuu huoneesta laittaen oven kiinni.

Avaan silmäni ja katselen ympärilleni. Huoneessa on hämärää, mutta tunnistan olevani Joonaksen luona. Hetken katseltuani päätän katsoa mikä on tuo paino rintakehälläni. Se on kukas muukaan kuin Joonas. Hänen päänsä lepää rintakehälläni ja toinen käsi kyljelläni, muuten hän makaa vieressäni. Siirrän käteni hänen selältään hänen päähänsä ja siirrän hänen vaaleita suoria hiuksia pois hänen silmiltään. Hän on todella suloinen nukkuessaan. Jään katselemaan häntä silittäessäni hänen hiuksiaan.

Jonkin ajan päästä laitan käteni hänen selälleen ja päätän alkaa tutkimaan hänen kättään joka lepää kyljelläni. Joonaksella on ihanat ja sileät kädet. Hänen kyntensä ovat aika pitkät muttei kuitenkaan liian pitkät. Minulla alkaa olla hieman tylsää hänen vain nukkuessaan joten alan piirtämään hänen selkäänsä erilaisia kuvioita.

Joonaksen pov:

Herään kun joku piirtelee selkääni kuvioita. Se tuntuu todella mukavalta, ihanalta ja rentouttavalta. Yritän tunnistaa mitä hän piirtää ja osan tunnistankin. Yht äkkiä piirtely loppuu. "Älä lopeta" sanon hiljaa hänen rintakehäänsä vasten. Hän jatkaa selkääni piirtelyä.

Jonkin ajan päästä hän alkaa silittämään selkääni. Nostan päätäni hänen rintakehältään ja vaan silmäni. Huomaan piirtäjän olevan tuo ihana ja komea miehen alku, Niko. Jään katsomaan häntä pitkäksi aikaa. "Huomenta" hän sanoo ja siirtää hiuksiani korvani taakse. "Huomenta" vastaan ja teen samoin. "Sä oot sulonen ku sä nukut" Niko sanoo pitäen kättään niskassani. Tunnen hennon punan tulevan kasvoilleni. Painan pääni takaisin hänen rintakehälleen. "Ja sillon ku punastut" hän jatkaa silittäen hiuksiani. Alan piirtämään kuvioita hänen paljaalle rintakehälleen.

Jonkin ajan päästä huoneeni ovi aukeaa. Käännän katseeni ovelle ja sieltä kurkkaa isosiskoni. "Jes" hän sanoo huomatessaan että olemme heränneet. Hän tulee sisään huoneeseen laittaen oven kiinni. Hän tulee sänkyni luo. Pidän katseeni hänen kasvoissaan. "Huomenta" hän sanoo ja ottaa kiinni kyljistäni hypäten ylitsemme toiselle puolelle sänkyäni. Siirrämme Nikon kanssa molemmat katseemme häneen. Hän makaa nyt toisella puolella sänkyäni kyljellään kyynerpää vasten sänkyä ja kämmen vasten hänen päätään.

"Oliks sulla jotain?" kysyn hiljaa. "Seuristeletteko te?" siskoni kysyy. Käännän katseeni Nikoon ja sitten takaisin siskooni. "Ei" vastaan. "Mut te haluisitte" hän sanoo katsoen minua silmiin. Olemme molemmat vain hiljaa. Siskoni kääntää katseensa Nikoon. "Mä oon Jonna, Joonaksen isosisko" hän sanoo. "Mä oon Niko" Niko vastaa. "Tiesitkö sä että Joonas tykkää susta?" hän kysyy. Katson siskoani tuomitsevasti mutta hän vain pörröttää hiuksiani. "Tiesin" Niko vastaa. "Sit sä varmaan tiedät että jos sä satutat Joonasta mä katkasen sulta kaulan" siskoni sanoo.

"Laittakaa vaatteet päälle ja tulkaa syömään" siskoni sanoo ja nousee sängystäni taas laittaen kädet kyljilleni. Hän kävelee ovelleni, avaa sen ja poistuu laittaen oven kiinni. Käännän katseeni Nikoon. Katseeni harhailee hänen silmien ja huulien välillä. Siirrän hänen hiuskiaan korvansa taakse jättäen käteni hänen poskelleen. Lasken päätäni lähemmäksi hänen omaansa. Painan huuleni hitaasti hänen omilleen. Suutelemme.

Avaan huoneeni oven. Menemme Nikon kanssa keittiöön missä muu perheeni on. "Huomenta päivää" isäni sanoo syödessään ruokaansa. "Huomenta" vastaan ja istun pöydän päähän Nikon istuessa isosiskoni viereen ja pikkusiskoani vastapäätä. "Oot sä Joonaksen poikaystävä?" pikkusiskoni kysyy lässyttäen sillä hän on vasta kolme. "En oo, mä oon Joonaksen kaveri" Niko vastaa. "Mikä sun nimi on?" hän jatkaa kyselyä. "Niko, mikä sun?" Niko vastaa. "Nella" hän sanoo purressaan muovista lusikkaansa.

Sain syötyä ruuan. Nyt odotan että Niko saa syötyä. Ruokana oli perunaa ja jauheliha kastiketta. Käännän katseeni Nikosta pikkusiskooni joka syö lusikallaan ruokaa. Hän on vielä niin pieni että hän syö todella paljon ruokia lusikalla joita me syömme haarukalla. Käännän katseeni hetken päästä taas Nikoon. Hän saa juuri syötyä. "Kiitos" sanon ja nousen pöydästä. "Kiitos" Niko sanoo kun on juonut lasinsa tyhjäksi. Viemme astiat koneeseen ja suuntaamme takaisin huoneeseeni.

Päästyämme huoneeseeni Niko hyppää sängylleni makaamaan. Suljen huoneeni oven ja menen nojaamaan pöytääni melkein istuen siihen. Jään katselemaan Nikoa joka katsoo minua. Hän näyttää niin suloiselta maatessaan tuossa ja katsoessaan minua. "Mitä tehään?" kysyn häneltä nojatessani pöytääni. "Tuu tänne" Niko sanoo ja ojentaa kätensä minua kohti. Kävelen hänen luo ja tartun häntä kädestä. Hän vetää minut päälleen makaamaan. Katselen hänen upeita silmiään silittäessäni hänen poskeaan. "Sä oot aika sulonen. Ja komee, ja upee, ja täydellinen" hän sanoo silittäessäni selkääni. "Samoin. Mut sä et oo vaan, sä oot tosi sulonen, komee, upee ja täydellinen" sanon ja painan huuleni hänen omilleen. Tämä on täydellistä. Nikon huulet ovat lämpimät.

"Hyii" kuuluu pikkusiskoni ääni oveltani. Erkanemme suudelmasta ja katsomme pikkusiskoni. "Missä välissä sä siihen tulit?" kysyn häneltä. "Just äsken" hän vastaa roikkuen ovenkahvassani. "Oliks sulla jotai?" kysyn noustessani istumaan sängyn reunalle pikkusiskoni kävellessä luoksemme. "Mä haluun leikkiä jonkun kanssa" hän sanoo nostaessani hänet syliini.

"Mä en nyt kyllä oikei kerkes" sanon siirtäessäni hänen hiuksiaan korvansa taakse. "Miks et?" hän kysyy. "Koska Joonas leikkii nyt mun kanssa" Niko sanoo ja nousee istumaan. "Mut miks mä en voi leikkiä teijän kanssa?" Nella kysyy painaen päänsä rintakehälleni. "Koska nää on vähä isompien leikkejä" Niko vastaa ottaen pikkusiskoni kädestä. Katson häntä hymyillen. "Menisit sä leikkii vaikka äiskän ja iskän kanssa?" kysyn ja katson kun Niko näprää pikkusiskoni kättä. "Ne ei oo kotona" Nella vastaa. "Minne ne meni?" kysyn kääntäen katseensa häneen. "Jonnekki asioille. Tulee kuullemma vasta illalla kotiin" Nella sanoo.

"No menisit sä leikkii vaikka Jonnan kanssa?" Niko kysyy näprätessään yhä Nellan sormia. "Mitä musta?" Jonna kysyy ja avaa huoneeni oven kokonaan tullessaan sisään. "Voisit sä leikkiä Nellan kanssa?" kysyn häneltä pyytävästi. "Miks sä et voi leikkiä?" Jonna kysyy kyykistyessään eteeni ja laittaen hätensä polevlleni. "Koska niillä on isojen leikkejä" Nella vastaa purressaan nalleaa. "Älä pure sitä" Jonna sanoo ja laskee Nellan kättä. "Vai että isojen leikkejä" hän jatkaa silittäessään Nellan hiuksia. "No mennää me vaikka leikkipuistoon" Jonna sanoo ja nousee seisomaan nostaessaan Nellan sylistäni. "Me tullaan parin tunnin päästä" Jonna sanoo sulkiessaan huoneeni oven.

Niko laittaa kätensä käteni päälle ja alkaa silittämään kämmenselkääni. Hän ottaa kyljistäni kiinni ja kaatuu makaamaan sängylleni vetäessään minut päälleen. Siittyn hänen päälle hajareisin ja laitan käteni hänen poskilleen. Painan huuleni hänen omilleen. Suudelmamme muuttuu kokoajan vain intohimoisemmaksi.

Niko kääntää minut selälleen ja tulee päälleni hajareisin. Hän vetää minulta paidan pois, samoin itseltään. Hän palaa takaisin huulilleeni ja laskeutuu siitä kaulalleni. Hän imee siihen parit muistomerkit minun huokaillessaan. Hän siirtyy kaulaltani solisluun kautta rintakehälleni ja siitä vielä alemmas. Niko avaa housujeni napin jaa vetoketjun, sitten lähtee koko housut jalastani. Hän tulee taas päälleni hajareisin ja suutelee minua. Käännän meidät ympäri ja otan Nikolta housut pois. Ei mene kauaa kun olemme molemmat jo ilaman vaatteita.

----------------------------------------------------------

Sanoja 1111

Life is like one variable // JoleksiWhere stories live. Discover now