Life is like one variable // Joleksi

111. Vuosipäivä

28.8.2013

Aleksin pov:

Herään kun tunnen Joelin puhaltelevan kasvoihini. Väsyttää niin paljon etten jaksa reakoida mitenkään, pidän vain silmäni yhä kiinni. Hän siirtää hiuksiani kasvoiltani, kunnes jatkaa puhaltelua. Hetken päästä alan kuitenkin availemaan hitaasti silmiäni. Avattuani silmäni, Joel alkaa heti hymyillä ja sen seurauksena minäkin. Hänen päänsä lähestyy omaani, eikä mene kauaa, kun tunnen jo hänen lämpimät huulensa vasten omiani. Tunnen kuinka hänen toinen kätensä menee paitani alle, paljaalle selälleni. Meidän suudellessa Joel laittaa kätensä yläselälleni ja minä käteni hänen poskilleen. Joel vetää minut päälleen makaamaan siirtäen kätensä kyljilleni, minun pitäessä omani yhä hänen poskillaan. Hetken päästä erkanemme suudelmasta ja minä siirryn hänen viereensä, takaisin siihen missä aluksi olinkin. Katselemme nyt vain toisiamme hiljaa.

Jonkin ajan päästä Joel avaa suunsa. "Mentäskö aamupalalle? Mulla ois sulle sen jälkeen yllätys" hän sanoo purren huultaan. "Mikä yllätys?" kysyn nousten iloisena istumaan. "Eihän se sit ois enää yllätys jos mä kertoisin" hän sanoo nousten itsekin istumaan sängylleni, painaen huulensa vasten omiani. Erkaannuttua suudelmasta hän ojentaa kätensä minua kohti nousten ylös sängyltäni. Siirrän katseeni hänen käteensä, kunnes takaisin hänen silmiinsä. Tartun hänen kädestä ja hän vetää minut ylös sängystäni. Lähdemme käsikädessä ulos huoneestani, kohti alakertaa. Sinne saavuttuamme menemme keittiöön ja samassa huomaan Joelin laittaneen meille todella ihanan aamupalan. Jään vain seisomaan paikalleni katsoen pöytää iloisena ja hämmästyneenä.

"Mistä hyvästä tää on?" kysyn hetken päästä kääntäen katseeni häneen. "Kolme vuotta sitte tänäpäivänä, me alettiin seurustella" hän vastaa vetäen minut kiinni itseensä. "Mä muistan sen yön paremmin ku eilisen. En tuu koskaan unohtaa sitä päivää" hän sanoo painaen huulensa vasten omiani. "Mäkään en tuu koskaan unohtaa sitä yötä" sanon hiljaa erkaannuttuamme suudelmasta, kunnes Joel painaa taas huulensa vasten omiani. Kun erkanemme kokonaan suudelmasta, käännymme kohti pöytää. Menemme pöydän luo, istumme vastakkain ja alamme ottamaan Joelin tekemiä herkkuleipiä ja kaikkea muuta mitä pöydässä on.

"Mikä se sun toinen yllätys on?" kysyn uteliaana syötyäni tarpeeksi. "Oot sä syöny tarpeeks?" hän kysyy. "Joo" vastaan. "Sit laitetaan nää pois ja mennään" hän vastaa nousten pöydästä. Raivaamme kaikki yli jääneet jaakaappiin, kunnes Joel menee hakemaan huoneestani tavaransa ja minä eteiseen. Saatuani kengät jalkaani, huomaan kun Joel tulee eteiseen reppu selässään, avaimet ja puhelin kädessään. Hän laittaa kenkänsä jalkaan ja ottaa meille molemmille mopokypärät. Otan avaimeni, menemme ulos, lukitsemme oven, kunnes suuntaamme kohti hänen mopoaan. Laitamme kypärät päähemme, mennen istumaan Joelin mopin kyytiin. "Oot sä valmis?" hän kysyy käynnistäen moponsa. "Valmis mihin?" kysyn. Minulla ei ole aavistustakaan minne olemme menossa tai mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. "Pikku ajelulle kohti yllätystä" hän vastaa. "Ehkä" vastaan, kunnes Joel lähtee ajamaan.

Jonkin matkan jälkeen Joel aijaa valkoisen ison rakennuksen pihaan. Tietä ja paikkaa ympäröi kallioiset paikat, jossa vesi aaltoilee. "Vau" sanon nousten hänen moponsa kyydistä ottaen kypärän päästäni. "Älä tipu" Joel sanoo minun mennessä kallion reunalle katselemaan maisemia. Hetken päästä tunnen Joelin halaavan minua takaapäin. "Mentäskö sisälle?" hän kysyy hiljaa. "Mennään vaan" vastaan kääntyen häntä kohti. Joel painaa huolensa vasten omiani, kunnes erkaannuttua suudelmasta ottaa kädestäni kiinni ja lähtee kuljettamaan minua kohti rakennusta. Joelin avattua ovi, oven takaa ilmestyy iso upea eteinen josta näkee olohuonetta ja keittiötä. Ovea vastakkainen seinä on kokonaan lasia, ihan nii kuin ikkuna. "Okei wow" sanon kävellessäni keskelle taloa, pyörähtäen hitaasti katsellen ympäri taloa. "Käys kattoo yläkerta" Joel sanoo laskien tavarat yläkerran portaiden eteen. Suuntaan yläkerran portaille katsoen ensin niiden vastapäätä olevan vessan. Kieltämättä hienoin vessa koskaan.

Tultuani portaat ylös, silmiini osuu melkein koko yläkerran kokoinen makuuhuone. Suuni loksahtaa vain auki. Huoneessa on suuri korkea parisänky, jonka vastapäätä kaksi lipastoa jonka päällä valtava telkkari ja ilmeisesti pleikkari. Molemmin puolin lipastoa on kaksi ovea. Portaiden läheisyydessä olevan oven takaa paljastuu valtavan kokoinen kylpyhuone, jossa on suihku, kylpyamme, tyhjä naulakko ja suuri peili. Toisen oven takaa paljastuu pienikokoinen vessa. Tämäkin on todella upea. Koskaan en ole näin hienoja vessoja, tai edes taloa nähnyt. Yläkerrassakin yksi seinä, samassa kohdassa kun alakerrassa, on tehty kokonaan lasista. Portaiden yläpuolellakin oli yksi pikku ikkuna. Ja aevatkaas mitä, portaat olivat valkoiset marmoriportaat jossa oli jollain tapaa ledit joka portaan alla. Hetken ihasteltuani tajuan sängyn ja portaiden välissä olevan vielä yhden oven. Suuntaan kohti ovea ja sen takaa paljastuu todella suuri tyhjä vaatehuone. "Mitäs tykkäät?" yläkertaan saapunut Joel kysyy. "Tää on hienoin paikka ikinä" vastaan kääntyen katsomaan häntä. "Kuva että tykkäät" hän sanoo vetäen minut kiinni itseensä. "Mä halusin viettää sun kanssa meijän vuosipäivän mahdollisimman spessussa paikassa" hän sanoo painaen huulensa vasten omiani.

Jonkin ajan päästä Joel on tehnyt meille ruuan jota alamme nyt syömään. Tämä pöytäkin on valkoista marmoria, samoin kuin keittiötasot ja kaikki pöydät mitä talosta löytyy. Lattiat ovat vaalean harmaata laminaattia ja seinät valkoisia joka huoneessa. Vessassa ja kylppärissä seinät ovat valkoista laattaa ja lattiat harmaata. Joel teki meille lohta, perunoita ja salaattia. Juomaksi juomme vettä. "Tää on parasta ruokaa mitä mä oon koskaan syöny" sanon maistaen poikaystäväni kokkailuja. "Hyvä että tykkäät" hän sanoo alkaen hymyillä, samalla kun syö omaa ruokaansa. "Mä mietin et haluaisitko sä viettää täällä koko viikonlopun mun kanssa?" Joel kysyy hetken päästä. "Ai haluaisinko? Tottakai mä haluun. Tää on maailman hienoin paikka ja jos mä sun kanssa saan täällä viettää aikaa kahdestaan, nii tottakai mä haluan" sanon iloisena. Joelkin alkaa hymyillä entistä enemmän ja painaa huulilleni suudelman.

Syötyämme laitoimme astiat tiskikoneeseen ja tulimme yläkertaan katsomaan elokuvaa. Joel oli ostanut meille lempi jäätelöämme, sipsejä ja karkkeja. Nyt makoilemme sängyllä katsoen suuresta telkkarista lempi saejaamme. Ette tiedäkään kuinka ihanalta tuntuu maata Joelin kainalossa ja syödä herkkuja, samalla kun tietää ettei kukaan ole tulossa häiritsemään meitä. Saamme olla kerrankin vain me kaksi, ilman yhtäkään häiriötekijää. "Joel" sanon hiljaa hetken päästä. "No?" hän kysyy hiljaa laittaen sarjan pausselle, kunnes kääntää katseensa minuun. "Mä mietin et, jos me mennään joskus naimisiin, nii voidaanko me viettää meijän häät täällä? Pidettäis ne tossa ulkona ja sit ku kaikki on lähössä me jäätäis tänne yöks" sanon kääntäen katseeni hiljaa häneen. "Tottakai me mennään naimisiin, mut mä en lupaa sata prosenttisen varmaks onnistuuko se, mut me voidaan kattoa sitä sit lähempänä. Todellakin toivon et se onnistuu, tää ois nimittäin just sellanen unelma paikka mennä sun kanssa naimisiin" Joel sanoo onnistuen, kunnes painaa huulensa vasten omiani.

"Mut ensin pitää hoitaa sun opiskelut loppuun, mennä kihloihin ja sun täyttää kahdeksantoista" hän sanoo erkaannuttua suudelmasta. "Tehdään just sellaset meijän unelmahäät. Tarjoiluks hommataan kaikkee hyvää ja pidetään huoli ettei kukaan pilaa meijän häitä" sanon hymyillen. "Joo ja sit yöt vietetään eri osoitteissa, ja mä tuun järjestelee jonkun kanssa tän paikan valmiiks ja varmaan mun perhe järjestelee ulkona kaiken valmiiks. Pitää vaan toivoa et sillon ok hyvä sää ja kaikki pääsee paikalle, ainaki ne tärkeimmät" Joel sanoo. Ajatella että suunnittelemme hätämme vaikka olen vasta viisitoista, emmekä ole vielä edes kihloissa.

-----------------------------------------------------------

Sanoja 1100

Mietin tässä että voisin tehä joulukuun osat silleen että jouluaaton osa tulee 24.12 kello 0.00 :D