Life is like one variable // Joleksi

82. Loma alkaa

Time skip talvilomaan

Ollin pov:

Istun fysiikan tunnilla takimmaisessa nurkka paikassa, katsoen ikkunasta ulos. En jaksa tehdä tehtäviä tai mitään muutakaan. Istun vain kuulokkeet korvissa ja huppu päässä miettien kaikkea kunnes tunnen jonkun tökkivän olkapäätäni. Käännän pääni vieressäni istuvaan tyttöön. Hän osoittaa kynällä opettajaa joka katsoo minua. Otan toisen kuulokkeen korvastani katsoen opettajaa kysyvästi. "Noniin, nyt voisitkin kertoa vastauksen tuohon ykkös tehtävän a kohtaan" opettaja sanoo ärsyttävällä äänellään. "En tiiä" vastaan. "Kato siitä kirjastasi" hän jatkaa. "Nokun en ole tehnyt niin en tiedä" vastaan laittaen kuulokkeen takaisin korvaani.

Time skip viimeiseen tuntiin

Päivän viimeinen tunti. Olen koko päivän ollut vain omissa oloissani miettien kaikkea muuta paitsi koulua. Meillä oli tällä tunnilla ruotsin koe, vaikka olen ihan hyvä siinä nyt en vain jaksanut edes yrittää. Palautin kokeeni heti kun sain siihen luvan. Sitten menin istumaan jälleen takimmaiselle nurkkapaikale kuulokkeet päässä.

Jonkun ajan päästä havahdun ajatuksistani kun kellot soivat merkiksi että tunti on päättynyt. Nousen ylös paikaltani ottaen reppuni puoliksi selkääni. Lähden Nikon kanssa muiden perässä kohti luokan ovea. "Olli jäätkö hetkeks" kuulen ruotsin opettajan sanovan perääni. "Mä ootan sua tossa ulkopuolella" Niko sanoo astuessa viimeisenä ulos luokasta laittaen oven kiinni.

Kävelen opettajan pöydän eteen jonaten pöytiin. "Mites sulla menee?" opettaja kysyy. Olen hetken hiljaa katsoen käsiäni kunnes vastaan. "Emmä tiedä" "Mä oon vähä huomannu että sä olet nyt joululoman jälkeen ollut aika paljon poissa. Sillon kun olet koulussa istut yksin huppu päässä ja kuulokkeet korvilla. Mä tiedän että sä olet hyvä ruotsissa mutta nyt tämä koe meni todella huonosti" hän sanoo surullisena ja huolestuneena. "Nii" vastaan hiljaa katse käsissäni. "Oisitko sä valmis tekemään tän kokeen uudestaan vaikka loman jälkeen?" hän kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. "Joo, kai" vastaan. "Huilaat nyt loman ihan rauhassa ja sitten loman jälkeen panostat ettei numerot tipu. Sä kuitenkin olet ihan hyvä koulussa" hän sanoo. "Nii, no mut mä tästä lähen" sanon lähtien kohti luokan ovea. "Hei Olli hyvää lomaa ja tsemppiä" hän vielä sanoo kunnes lähden luokasta.

Kävelemme Nikon kanssa vähin äänin ulos koulusta. Emme kumpikaan ole sanoneet mitään sen jälkeen kun tulin luokasta, toisaalta hyvä vain. En nyt jaksa mitään kuulustelua. Menemme kohti parkkipaikaa jossa joku laitokselta odottaa minua autossa. "Moikka, pärjäile" Niko sanoo jatkaen matkaansa kohti kotiaan minun avatessa pelkääjänpaikan ovi. "Joo, moikka" vastaan kunnes istuudun auton kyytiin laittaen reppuni jalkojeni sekaan. Laitan turvavyön kunnes auto lähtee liikkeelle.

"Mites päivä meni?" Laitoksen työntekijä Sauli kysyy. "Ihan ok" vastaan hiljaa. "Entä koe?" hän jatkaa. "Mä teen sen uusiks loman jälkeen" kerron. "Mä oon huomannu et sä oot ollu jotenki alakulonen ku sä tulit tonne meille. Muista että meillä on paljon ihmisiä kenelle voit tulla puhumaan kun siltä tuntuu, mut se on hyvä että sä edes yrität käydä koulussa. Sit ku asiat on ratkennu nii kaikki alkaa sit mennä paremmin" hän sanoo. "Nii, pitää nyt vaa eka tottua siihen etten enää asukkaan kotona ja päästä eroon kaikista huonoista asioista et voi taas keskittyä vaan niihin hyviin et kouluki taa menis hyvin" sanon.

Saavumme juuri laitoksen pihaan. Auton pysähdyttyä Sauli sammuttaa auton minun astuessa ulos autosta. Hän ottaa ostokset autosta. Lähdemme kohti ovia. Kun pääsemme sisään otan takkini ja kenkäni pois. Otan reppuni selkääni ja lähden kohti huonettani. Saavuttua huoneeseeni laitan oven kiinni ja jatkan matkaani kohti sänkyäni. Lasken reppuni pöytäni luo lösähtäen sitten sängylleni katse kattoon. Hetken katon katselun jälkeen silmäni siirtyvät kuviin sienälläni. Siinä on kuvia minusta ja jätkistä. Hetken päästä havahdun kun olen tuijottanut jo jonkin aikaa minun ja Aleksin kuvaa jossa hän nauraa minun pussatessaan häntä poskelle.