Life is like one variable // Joleksi

75. Kuulemma 14 vuotias pikkupirpana

Time skip 1.11 (Nyt näitä time skippejä että pääsen joskus lopettaakki tän)

Joelin pov:

Herään herätyskelloni sointiin. Otan sen puhelimeni äkkiä mutta varostasti yöpöydältä etten herätä Aleksia. Sammutan herätyksen ja katson eikai vieressäni nukkuva Aleksi herännyt. Olkaa ylpeitä, ei herännyt. Siirrän hänet varovasti pois kyljestäni että pääsen nousemaan itse ylös.

Noustuani sängystä vaihdan vaatteet, otan puhelimeni ja katson nukkuuhan Aleksi varmasti. Siinä hän yhä sikeästi tuhisee sikiöasennossa. Kuvitelkaa vain tuollainen pienikokoinen blondi todella suloinen poika nukkumassa.

Onnistuin hiippailemaan huoneestani ilman että Aleksi heräsi. Menin suorinta tietä keittiöön tekemään hänelle aamupalaa. Hän joskus toivoi että saisi syntymäpäivänään aamupalan sänkyyn jossa olisi kaikkea hyvää joten nyt teemme sen. Tein puuroa, leivät jossa on nutellaa, lisäksi otin viinirypäleitä, mansikoita ja tein kuumat kaakaot.

Asetettuani kaikki tarjottimelle lähden takaisin kohti huonettani. Saan avattua oven ilman että mitään kaatui tai tippui. Viedessäni tarjotinta sänkyyn alan laulamaan Aleksille syntymäpäivä laulua.

Aleksin pov:

Herään kun kuulen Joelin laulavan paljon onnea laulua suomeksi. Lopetettuaan sen hän laulaa saman vielä englanniksi. Nousen istumaan hänen kävellessä luokseni. Hän laskee tarjottimen jalkojeni päälle ja tulee itsekkin istumaan sängylleen. "Paljon onnea rakas" hän sanoo ja painaa pusun poskelleni. Käännän päätäni ja hän yhdistää huulemme. "Kiitos rakas" sanon.

Joel oli tehnyt meille puuroa, leivät ja kaakaot. Lisäksi oli myös viinirypäleitä ja mansikoita. "Tää on hyvää" sanon maistettuani hänen tekemää puuroa. "Tottakai ku mä sen tein" Joel vastaa syödessään puuroaan. Hymyilen vain hänelle syödessäni omaani.

Kun saamme syötyä aamupalan Joel nousee sängyltä ja ottaa tarjottimen jalkojeni päältä. "Mä vien nää, lepää sä niin kauan ku vielä kerkeet" Joel sanoo ja lähtee huoneensa ovelle. Menne takaisin peitonalle sulkien silmäni. Hetken päästä tunnen Joelin tulevan viereeni. Hän ottaa minut lusikkaan.

Time skip pari tuntia

"Hei Aleksi rakas kello on puol yheksän, sun pitäs alkaa nousta jos haluut sen kyydin" Joel sanoo huoneensa ulkopuolelta. Miksi synttäreinä pitää olla koulua.

Saan vihdoin raahattua itseni ylös Joelin sängystä. Laitan reisitaskuhousuni ja valkoisen Sklipnot hupparin päälleni. Joel tulee petaamaan sänkyään minun mennessä kylppäriin pesemään hampaani. Joel tulee hetken päästä selkäni taakse ja laittaa kätensä olkapäitteni ylitse eteeni. Hän kääntää minut ympäri ja ottaa hammasharjani suustani. Hän kallistaa päätäni taakse ja painaa suudelman huulilleni. Sitten hän antaa hammasharjan minulle takaisin mennessään jonnekkin.

Laitan eteisen lattialla mustia vanssejani jalkaani. Joel tulee myös eteiseen ja laittaa itsekin kenkänsä jalkaan. Noustessani ylös hän ojentaa puhelintani jonka hän kävi minulle huoneestaan hakemassa. Otan sen ja laitan sen taskuuni. Otan vielä reppuni ja avaan oven. Kävelen kohti Joelin mopoa samalla kun hän lukitsee kotinsa ovea.

Saavumme kouluni pihaan. Hyppään pois mopon kyydistä ottaen kypärän pois päästäni. "Heippa rakas" Joel sanoo vielä painaen suudelman huulilleni ja sitten hän jo lähteekin minun kävellessä Ollia ja Nikoa kohti. "Moi ja onnee" Olli sanoo ja tulee halaamaan minua. "Moi ja kiitos" vastaan halaten häntä takaisin. "Onnee" Niko sanoo minun ja Ollin erkaannuttua halauksesta.

"No mitäs. Päivä alko käyntiin aamupalalla sänkyyn ja sen jälkeen vähä salaisemmilla hommilla siellä sängyssä" Niko sanoo naurahtaen. "Se eka meni oikein ja se jälkimmäinen ei tuu tapahtuu vielä pitkään aikaan" vastaan. "No höh. Mä kun ootin jo että kohta on mini Alluska ja Jolluska" hän sanoo. "Hei Niko rakas Joel on seittenäntoista ja Aleksi neljätoista" Olli sanoo. "Ainii, ne on vielä niin nuoria" Niko sanoo muka yllättyneenä. "Nii kato Aleksi on tollanen neljätoista vuotias pikku kakara" joku poika sanoo porukasta joka kävelee ohitsemme. "Hei älä viittii olla sille ilkee" joku tyttö sanoo samasta porukasta. Kukaan meistä ei vastaa heille mitään. Olli ja Niko vain katsovat heitä vinoon, itse siirsin katseeni maahan.