Life is like one variable // Joleksi

73. Herääminen ja yhteen paluu

Time skip

Ollin pov:

Istun sairaalan kovalla penkillä pitäen Aleksia kädestä. Hän on maannut tuossa nyt tasan kaksi viikkoa. Nyt on siis perjantai ja keskiviikkona on Joelin ja Joonaksen synttärit. Lääkärit sanoi että se on hyvin todennäköisestä ettei Aleksi koskaan enää herää. Tai jos herää hänelle luultavasti jää todella pahat traumat.

Kun hänet tuotiin tänne selvisi että hänet oli pahoinpidelty lisäksi myös huumattu monilla eri huumausaineilla. Hänen verestään siis löytyi vaikka minkä näköistä huumausainetta. Lääkäri myös kertoi että jos Aleksia ei olisi tuotu niin nopeasti sairaalaan, hän olisi jo kuollut.

Lääkäri tulee Aleksin huoneeseen. "Moikka" hän sanoo ja samassa Joel herää. "Moi" vastaan hiljaa. "Ootteko te käyny millon viimeks kotonanne?" lääkäri kysyy tullessaan tarkistamaan jotain koneista. "Tiistaina" Joel vastaa käheällä äänellä hieroen simiään. "Teidän kannattais oikeesti käydä kotona ja nukkua kunnolla. Jos ette sitä tee nii edes syökää" lääkäri sanoo.

Yht äkkiä tunnen pienen puristuksen kädessäni. "Hei, Aleksi puristi mun kättä!" sanon äkkiä. Lääkäri katsoo hetken koneita kunnes ottaa Aleksin molemmista käsistä kiinni. "Aleksi, tässä Matias sun lääkäri. Puristatko mun käsiä jos kuulet mua" hän sanoo kunnned irroittaa kätensä Aleksin omista.

Hän tekee jotain yhdelle koneista ja kääntyy Aleksiin. Hän irroittaa nauhan intobaatio putkesta. "Yski vaan" San sanoo ottaessaan putken pois Aleksin kurkusta. Aleksi yskii hetken. Lääkäri laittaa pienen taskulampun päälle ja osoittaa sillä Aleksin silmiä nostaen vähän hänen luomiaan.

"Aleksi saattaa olla sitte vähä puheinen ja lääketokkurainen, mut muuten kaikki näyttäis olevan hyvin" lääkäri sanoo ja lähtee pois huoneesta. "Olli" Aleksi sanoo todella hiljaa käheällä äänellä. "Katos kuka tossa" sanon ja osoitan vastapäätäni istuvaa Joelia. "Joel" Aleksi vastaa iloisena edelleen hiljaa käheällä äänellä. "Moi rakas" Joel sanoo hymyillen laittaen vapaana olevan kätensä Aleksin hiuksiin. "Missä mä oon?" hän kysyy hetken päästä. "Sä oot sairaalassa" Joel vastaa silittäen Aleksin hiuksia. "Muistatko sä mitä tapahtu?" kysyn varovasti.

Aleksi on hetken hiljaa kunnes sanoo. "Ne... Ne lukitsi mut sinne huoneeseen eikä päästäny pois" "Sit mä i-istuin siellä lattialla jonkun aika kunnes se ovi aukes. Ja... Ja" hän jatkaa. "Sun ei oo todellakaan pakko nyt jatkaa" Joel sanoo silittäen hänen hiuksiaan edelleen. Samalla Aleksin silmistä alkaa valua kyyneliä. "Se pelottava mies tuli sieltä ovesta sen ru-ruiskun kanssa. Mä aloin vaan kiljumaan. Sit se laitto käden mun suun etrrn ja työns mut siihen seinään..."

Flash back

Aleksin pov:

Istun pimeässä huoneessa itkien pää pilsivbani, kädet tiukasti jalkojeni ympärillä. Hetken päästä kuulen kun joku avaa oven. Nousen ylös ja samassa ovi aukeaa. Joku todella isokokoinen ja pelottavan näköinen mieshenkilö seisoo edesänu. Alan saman tien kiljua kun huomaan hänen kädessään huume ruiskun.

Hän laittaa käden suuni eteen ja työntää minut vasten seinää. Potkaisen miestä että pääsen hänen otteestan. Yritän juosta ulos huoneesta mutta tuo mies vetää minut takaisin. Hän paiskaa minut todella kovaa seinään niin että pääni kolahtaa siihen.

Alan itkeä ja samassa hän repii minua hiuksista eteenpäin ja lyö nyrkikkö turpaan jonka seurauksena kaadun maahan. Hän kääntää minut selälleni ja osoittaa minua ruiskulla. Otan kuitenkin hänen kädestään kiinni. Hän lyö minua monta kertaa nyrkillä naamaan ja kylkiin kunnes en enää pysty tehdä mitään.