Life is like one variable // Joleksi

97. Ilman pirullista litkua

Time skip 17.1

Nikon pov:

Herään tuntiessani jonkun huulet vasten omiani. Hänen erkaannuttua suudelmasta, alan hiljaa availemaan silmiäni, että ne tottuvat valoon. Käännän päätäni ja huomaan Joonaksen makaavan kyljellään vieressäni. Hän alkaa hymyillä minun saadessa silmäni kokonaan auki. Sen seurauksena alan itsekkin hymyillä. Joonas laittaa kätensä poskelleni painaen rauhallisen suudelman huulilleni. Erkaannuttua suudelmasta hän jää aivan lähelleni katsoen hiljaa silmiäni, minun katsoessa hänen omiaan. "Hyvää syntymäpäivää rakas" hän sanoo hiljaa hetken päästä. "Kiitos" vastaan myös hiljaa irroittamatta silmiäni hänen omistaan. "Onko sulla mitään suunnitelmia täks päiväks?" kysyn hetken päästä. Joonas miettii hetken kunnes vastaa kieltävästi. "Mun perhe haluis tavata sut, silleen et syltäis niitten kanssa ja juteltas kaikesta" kerron. "Joo käy" hän vastaa. Alan hymyillä ja Joonas painaa huulensa vasten omiani.

Ilmoitin vanhemmilleni että Joonakselle käy että viettäismme tänään iltaa ja söisimme yhdessä. Äitini sanoi heidän kaikkien lähtevän kauppaan, eli jäimme kahdestaan kotiini. "Mitäs me keksittäs?" kysyn Joonaksen purren alahuultaan. "Mulla ois yks idea" hän sanoo lähestyen korvaani. Hän supattaa korvaani ideansa ja minulle tulee heti hymy huulilleni. Joonas katsoo minua kysyvän ja minä nyökkään. Hän alkaa hymyillä kunnes ottaa poskistani kiinni, painaen huulensa vasten omiani. Hänen siirtäessä huulensa kaulalleni, tunnen kuinka hänen kätensä laskeutuvat poskistani, niskaani ja sieltä vielä alaspäin.

Kävimme Joonaksen kanssa juuri suihkussa. Kuulen kuinka vanhempani ja sisarukseni tulevat kaupasta kotiin. Laitamme Joonaksen kanssa pyyhkeet päällemme ja lähdemme kohti huonettani. Kuivaudumme ja laitamme vaatteet päälleni. Joonaksella on mustat kolarit ja yli suuri huppari. Minulla on mustat farkut ja t-paita. Laitamme vielä sukat kunnes nappaan hänet suudelmaan. Samassa oveni aukeaa. Erkanemme hitaasti suudelmasta kääntäen päämme ovelle. "Moi, mä tulin kertoo että tunti nii ruoka on valmista" äitini kertoo oven raosta. "Okei" vastaan. "Moikka Joonas" hän sanoo. "Moi" Joonas vastaa väläyttäen äidilleni hymyn. "No mut mä lähen tästä häiritsemästä" hän sanoo lähtien huoneesta sulkien oven.

Time skup tunti

Tunnin kuluttua äitini huutaa että ruoka on valmista. Nousemme ylös sängyltäni, johon olimme menneet makoilemaan. Avaamme huoneeni oven ja lähdemme kohti keittiötä, jossa kaikki muut jo ovat. Istumme pöytään äidin laittaessa ruokaa lautaisille ja tuoden ne pöytään. "No, mitäs Joonakselle kuuluu?" isäni aloittaa keskustelun. "Ihan hyvää, eipä oikeestaan mitään erikoista" Joonas vastaa vierestäni. "Mites lukio on sujunu?" äitini vuorostaan kysyy. "Ihan hyvin" Joonas vastaa, tästä alkaakin sitten pitkä ja yleensä tylsä keskustelu, joka kestää aina hyvin kauan. Varsinkin jos on kyse vanhemmistani. He kysyvät kaikki Joonaksen salaisimmatkin salaisuudet ja kohta hänellä ei ole yhen yhtä salaisuutta, jota vanhempani eivät tietäisi.

Ollin pov:

Olen matkalla Aleksin luo. Laitoksen työntekijä Sauli suostui viemään minut ettei tarvitse bussilla mennä, mutta laitokselle takaisin pitää, sillä hän lähtee tästä kotiinsa suorilta. En edes kertonut Aleksille että olen tulossa, enkä tiedä onko hän yksin vai onko Joelkin siellä. No se selviää ihan juuri, sillä Sauli ajoi juuri Aleksin pihaan. Avaan turvavyön ja oven, kiittäen kyydistä kunnes suljettueni oven Sauli lähtee kohti kotiaan. Kävelen kohti Aleksin kodin ovea. Tiedän että se ei ole lukossa joten menen vain hiljaa sisääni. Ilmeisesti Matti ei ole täällä mutta ainakin Joelin kypärä on, joten hän luultavasti on. Ainakin kypäriä on kaksi lattialla.

Lähden kävelemään hiljaa portaita ylös. Aleksin huoneen ovi on auki ja kuulen sieltä hänen sekä Joelin äänen. Kurkattuani oven raosta huomaan Aleksin seisovan selin ovelle päin joten voin hyvin säikäyttää hänet. Joel makaa hänen sängyllään ja huomaa minut mutta voiton että olisi hiljaa. Hän ymmärtää ja kääntää nopeasti päänsä pois minusta. Hiivin hiljaa Aleksin taakse hänen selittäessä jotain Joelille. Kun pääsen hänen selän taakse säikäytän hänet ja laitan käteni hänen olkapäille. Hänen säikähdettyä alamme Joelin kanssa nauraa Aleksin kiljumiselle. "Mistä hitosta sä tänne tulit?" Aleksi kysyy säikähdettyään. "Ovesta" sanon kävellen hänen sänkyään kohti jossa Joel makaa. Tottakai hyppään hänen päällensä.

Joel ei edes suutu että hyppäsin hänen päälleen. Hän vain kiersi kätensä ympärilleni ja siirsi heidät kyljelleen kohti Aleksia. "Aika söpöä" Aleksi sanoo katsoen meitä. Olemme Joelin kanssa olleet parhaita kavereita todella kauan, myös Joonas on kuulunut aina porukkaamme, sitten tuli Niko. Hän tuli luokalleni joten tutustuin häneen ja sitten hän liittyi porukkaamme. Aleksi tuli Joelin kautta ja Tommi Nikon kautta. Aluksi tuntui oudolta että meitä onkin kuusi vaikka ennen oli vain kolme, mutta kyllä siihen loppujen lopuksi tottui. Jätkät ovat kaikki mukavia ja hauskoja. Olemme jotenkin kaikki aika samanlaisia, mutta samalla hyvin erilaisia. Koemme aina kaikki asiat yhdessä.

Jonkun ajan päästä Joel hylkäsi minut halauksesta, nousi ylös sängyltä ja meni halailemaan Aleksin kanssa. Tuossa he nyt halailevat ja keinuvat hieman puolelta toiselle. Kieltämättä onhan tämä nyt suloista katsottavaa, jos näkisitte tämän ja muutenkin aina heidän söpöstelynsä, varmasti olisitte samaa mieltä kanssani. Vaikka tässä tulee hieman yksinäinen ja kateellinen olo, niin se ei haittaa. Pääasiahan on se että kavereilla menee hyvin ja he ovat onnellisia. Sitten minäkin olen onnellinen heidän puolestaan. Tottakai heilläkin on varmaan jotain ongelmia niinkuin kaikilla mutta ainakin heillä on toisensa aina tukemassa. Tottakai me muutkin tuomme heitä ja toisiamme, mutta he tukevat aina eniten toisiaan.

Jonkun ajan päästä Joonas ja Niko kysyvät haluaisimmeko tulla ulos heidän kanssaan. Joonas oli kuulemma ollut Nikolla syömässä ja hänen vanhemmat ovat tentanneet Joonaksesta ja heistä aivan tarpeeksi, joten nyt he yrittävät päästä pakoon. Tottakai me suostuimme lähteä heidän kanssaan ulos. Mitähän tästäkin tulee, yksi sinkku ja kaksi paria. Todella toivon että Tommikin tulee, kohta kuitenkin hänelläkin on joku ja sitten olen se kaveriporukan ainoa sinkku. Noniin nyt loppuu synkistely. Kyllä minäkin vielä joskus löydän sen oikean, sitten kun on sen aika. Juuri nyt en edes halua ketään. Pitää ensin saada asiat kuntoon. Sitäpaitsi asun laitoksessa, jonne en anna kenenkään muun tulla kun jätkien.

Ei mennyt kauaa kun Joonas ja Niko tulivat. Lähdimme kaikki yhdessä kävelemään kohti vanhaa kouluamme, jossa Aleksi edelleen on. Jotenkin vain aina päädymme sinne, siellä on niin paljon muistoja ja hankimme niitä aina lisää. Niko otti myös kotoaan pallon että voimme pelata koripalloa. He olivat myös käyneet Joonaksen kanssa kaupassa, niin heillä on nyt reppu täynnä herkkuja. Taino siellä on limpparit kaikille, sipsipussi, karkkia ja suklaata. Voin sanoa että tämä reissu saattaa venyä sinne aamuyö neljään asti. Toivottavasti tälläkertaa poliisit eivät saavu paikalle. Ja se on ihme ettei Joonas raahannut alkoholia mukanaan. Mutta se on vain hyvä, kerrankin vietämme aikaa ilman sitä pirullista litkua.

Sanoja 1010