Life is like one variable // Joleksi

94. Oikeudenkäynti

Time skip viikko

Aleksin pov:

Kävelemme Joelin kanssa yhtä matkaa käsikädessä koululleni. Hän jätti moponsa eilen koululleni, sillä sai kyydin isältäni meille ja sitten Eemil toi aamulla Joelin tavarat mitä hän tarvitsee tänään koulussa. Olemme koko matkan puhuneet siitä mitä tekisimme viikonloppuna. Aika on mennyt niinkin nopeasti että olemme jo koulullani. Jäämme terassille odottamaan että kouluni alkaisi. Joelille alkaa vartin myöhempään kun minulla ja hänellä on moponsa täällä niin hän kerkeää hyvin kouluunsa vaikka lähtisi juuri silloin kun minulla alkaa koulu.

Joel nostaa minut terassin kaiteelle istumaan. Otan hänen käsistään kiinni katsoen hänen upeita silmiään. Katseeni kuitenkin karkaa hänen huulilleen ja Joel itsekin huomaa sen joten kurottaa huulilleni suudelman pitäen yhä käsistäni. "Eikö sulle löytyis oman ikästä porukkaa!?" kuuluu Julian vanhan kaverin ääni. Erkaannuttuamme Joelin kanssa suudelmasta siirrämme katseemme ääntä kohti. Julian kaveri kävelee kaveriporukkansa kanssa ohitsemme katsoen meitä vinoon. Joel kääntää pääni pois heistä. "Älä välitä niistä, mä rakastan sua aina enkä vaihtais sua mihinkään" hän sanoo. Huulilleni tulee hymy ja sen seurauksena Joelillekkin. Hän painaa huulensa vielä vasten omiani kunnes nostaa minut alas kaiteelta. Saatan hänet moponsa luo kunnes hän lähtee antaen minulle vielä halin ja pusun.

Joelin pov:

Saapuessani koululleni, muut jätkät tulevat luokseni. "Missäs se Joel on ollu ku vasta nyt tuut?" Joonas kysyy virnistäen. "En ainakaan siellä missä sä kuvittelet, saatoin Aleksin kouluun" vastaan ottaen kypärän päästäni. Lähdemme kävelemään kaikki yhdessä kohti lukion ovia. Olli avaa oven menne ensimmäisenä sisään me kaikki perässämme. Menemme naulakoille viemään kypäriämme sinne kunnes lähdemme kaikki kohti luokkiamme. Vain minulla ja Joonaksella on lähekkäisissä luokissa tunti. Mennessäni luokkaan huomaan sivusilmällä luokkalaisteni tyttöjen katsoen minua jälleen. Kun katson heitä takaisin he siirtävät katseensa nopeasti pois alkaen kikattamaan. Voi kuulkaa en tule vaihtamaan Aleksia mistään hinnasta kehenkään teistä. He eivät siis tiedä että olen homo, eikä sitä että olen varattu. Luulevat varmaan että olen samallainen kun muut, menisin sänkyyn vastaantulevien kanssa, pelaisin lätkää ja urheilisin kokoajan. Voi kuulkaa sitä en ole. Pelaan kyllä lätkää ja urheilen paljon mutten ole ollut kenenkään kanssa sängyssä Julian jälkeen.

Tuntimme alkaessa opettaja pamahtaa luokkaan laittaen heti oven kiinni perässään. Hän käskee avata kirjat sivulta 8 ja alkaa tekemään kesken jääneitä tehtäviä. "Joel?" edessäni istuva Matias sanoo hiljaa nojaten taaksepäin. "No?" vastaan hiljaa avaten kirjaani ja vihkooni. "Sulla on paljo ihailioita" hän sanoo osoittaen kynällään tyttöjä jotka tuijottivat minua jo sillon kun tulin luokkaan. "Joo huomasin, vähä ahdistavaa jo kohta et kokoajan tuijottaa ja salkkaa käytävillä ja luokissa" vastaan alkaen tehdä tehtäviä. "Mitäs oot urheilullinen, hyväkuntonen ja ihan helvetin hyvän näkönen lätkäjätkä" Matias sanoo. "No kiitos vain mutta ootjan säki, miks ne ei sun perään kuolaa?" kysyn ja samassa opettaja huomaa Matiaksen ollen pää minuun päin melkein pöytäni luona. "Matias omalle paikalle tekemään tehtäviä" hän sanoo. Matias menee mitään sanomatta paikalleen tekemään tehtäviään.

Jonkin ajan päästä luokkamme oveen koputetaan. Opettaja menee avaamaan oven käskien kaikkien jatkaa tehtäviä. Hänen avatessaan oven kuulen kysymyksen. "Oisko Joel Hokka?" Käännän katseeni ovelle ja huomaan siellä kaksi poliisia. "Mitä helvettiä?" Matias kysyy kääntäen katseensa minuun. Kohautan vain olkapäitäni. "Tulisitko tänne?" toinen poliiseista sanoo. Nousen ylös paikaltani mennen ovea kohti. Opettaja menee takaisin tyopöytänsä ääreen. Astun ulos luokasta laittaen oven kiinni. "Joel Hokka?" poliisi kysyy. "Joo?" vastaan hämmentyneenä. "Sinut on pidätetty epäiltynä huumausaineen käyttörikoksesta ja alaikäiseen sekaantumisesta" poliisi sanoo ottaen toisen poliisin kanssa käsistäni kiinni. "Lähetääs sitte asemalle selvittämään asioita" toinen poliisi sanoo. En tiedä vieläkään mitä sanoa joten lähden vain hiljaa kävelemään eteenpäin heidän pitäessä käsistäni.

Joonaksen pov:

Huomaan luokkamme lasi kaapin läpi kun kaksi poliisia kuljettaa Joelia luokkamme ohitse. "Mitä helvettiä?" kysyn hiljaa. "Sanoko joku jotain?" opettaja kysyy muttei kaukana vastaa. Hänen kääntäessä päänsä takaisin tietokoneeseensa otan puhelimeni esille. Menen äkkiä minun ja Aleksin keskusteluihin ja kerron hänelle mitä näin. Hän vastaa saman kysymyksen mitä olin juuri äsken kysynyt.

Joelin pov:

Poliisien kuulustelun jälkeen he vievät minut putkaan istumaan, odottamaan kuulemma jatkoa. Mitähän tuokin nyt tarkoittaa. He ottivat puhelimeni ja avaimeni pois, tarkistaen ettei minulla ole muuta taskuissa. Hieman jopa ahdistaa tämä tilanne. En koskaan aikaisemmin ole ollut näin Poliisien kanssa tekemisissä. Jonkun ajan päästä sellin ovi aukeaa ja vanhempani astuvat sisään. "Voi Joel rakas" äitini sanoi tullen halaamaan minua. Purskahdan samantien itkuun. "Mistä te syytätte Joelia?" isäni kysyy sellin ovella seisovalta poliisilta. "Huumausaineen käyttörikoksesta ja alaikäiseen sekaantumisesta" hän vastaa. "Mut Joelhan seurustelee sen kanssa. Ne seurusteli jo ennen ku Joel täytti kahdeksantoista" isäni sanoo.

Time skip oikeudenkäyntiin

Syyttäjä kyselee vuorostaan Aleksilta kysymyksiä. Hän kertoo saman lausunnon alaikäiseen sekaantumisesta kuin minäkin. Eli todennäkösesti en tule siitä saamaan tuomiota, sillä vaikuttaa ainakin siltä että tuomari uskoo meitä. Pahempi juttu tässä on se huumejuttuni. "Eli te olette seurustelleet Joelin kanssa jo ennen kun hän täytti kahdeksantoista?" Syyttäjä kysyy ja Aleksi vastaa myöntävästi siirtäen katseensa syyttäjästä minuun. "Ei ole muuta kysyttävää" syyttäjä sanoo. Aleksi palaa takaisin paikalleen, kävellen ohitseni niin että koskemme toisemme käsiä.

Time skip väliajalle

Tuomari ilmoittaa että nyt alkaa viidentoistaminuutin väliaika. Saamme siis lähteä käytävälle, käydä juomassa tai vessassa. Kun huomaan Aleksin lähtevän isänsä kanssa käytävälle lähden heidän peräänsä. Tullessani käytävälle huomaan Aleksin istuvan tuolilla isänsä vieressä. "Aleksi" sanon. Hän nostaa katseensa minuun ja nousee samantien tuolilta juosten luokseni. Nappaan hänet tiukkaan halaukseen.

Kun palaamme takaisin oikeussaliin, tuomari keskustelee hiljaisesti muiden pöydässä istuvien kanssa. "Hiljaisuutta saliin!" hän huutaa hetken päästä. "Joel Hokka tuomitaan kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen huumausaineen käyttörikoksesta" tuomari sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen lyöden kepillään pöytää. Suuni loksahtaa auki. Tunnen kun joku laskee kätensä olkapäälleni. Oikeudenkäynti on päättynyt" hän vielä sanoo.

Nousen ylös ja samantien Aleksi nappaa minut tiukkaan halaukseen. Itkemme nyt molemmat onnesta. Tuomarit uskoivat meitä enkä joutunut vastuuseen siitä että olenkin alaikäisen kanssa, ja huumeista sain vain kolmen kuukauden ehdollista vankeutta, eli minun ei tarvitse istua vankilassa vaan saan elää melkein normaalia elämää. Epäilen että tuomiotani lievensi se että olen ensikertalainen ja nuori.

Lähtiessämme pois salista nostan Aleksin syliini painaen huuleni vasten hänen omiaan. Erkaannuttuamme suudelmasta vedän hänet tiukkaan halaukseen. Isäni, äitini ja Aleksin isä käyvät vuorotellen luonamme onnittelemassa, tai jotain sinne päin. "Meet sä Aleksille, vai tuutko kotiin?" isäni kysyy laskiessani Aleksin sylistäni. "Varmaa Aleksille" vastaan ottaen hänet halaukseen. "Okei, no nähään sit illalla tai viimeistään huomenna" isäni sanoo yapiyyaen minua olkapäälle. Hän sanoo vielä heipat silittäen Aleksin olkapäätä, kunnes lähtee. Mekin lähdemme heti Aleksin isän tultua vessasta.

------------------------------------------------------------

Sanoja 1023