Life is like one variable // Joleksi

6. "Sähän sait tosi hyvän todistuksen"

Matin pov:

Olen menossa sisälle kunnes kuulen Joelin äänen takaani. "Matti!" hän huutaa. Käännyn ympäri, hän kaantaa Aleksia sylissää. Juoksen heidän luo ja otan Aleksin syliini. "Mitä tapahtu?" kysyn hädissäni. Aleksi ei sano sanaakaan, hän nojaa vain olkapäähäni samalla kun hänen silmistä valuu kyyneliä. "Mä olin menossa kotiin..." Joel aloittaa. "Olin alakoulun kohalla, sit huomasin Onnin Aleksin kimpussa. Se potkas Aleksia, sit se vaa lyyhisty siihen maahan ja Onni lähti juoksee pois" hän jatkaa. "Se ei sitte koskaan osaa lopettaa" sanon ja käännän päätäni Aleksiin niin että näen hänen kasvonsa. "Sattuuko sua johonki?" kysyn häneltä. Aleksi nyökkää. "Mihin sua sattuu?" jatkan kyselemistä. "Ky-kylkeen" Aleksi vastaa itkien. "Lähetään käymään lääkärissä" sanon.

Astumme sairaalan ovista sisään. Joel kantaa Aleksia sylissään niin että hän on Joelin kyljen kohdalla. Aleksin lääkäri Matias kävelee juuri edestämme. "Matias!" huudan hänen peräänsä. Matias kääntyy meitä päin. "Mitä on tapahtunu?" hän kysyy ja katsoo Aleksia huolestunenna. "Aleksia sattuu kylkeen ja se ei oikei pysty kävellä" Joel sanoo. "Hei tulkaa, tutkitaan ne Aleksin kyljet" Matias sanoo. Lähdemme seuraamaan häntä kohti tutkimus huonetta.

Joelin pov:

Lasken Aleksin tutkimus huoneen sängylle. "Mee vaan makaa siihen" Lääkäri sanoo Aleksille. Aleksi menee makaamaan sängylle. Lääkäri nostaa Aleksin hupparia niin että hän näkee Aleksin kyljet. "Tässä vasemmallapuolella kylkiluitten kohalla on isot mustelmat" hän sanoo ja jatkaa tutkimista. "Sulla on vasemmalta puolelta kylkiluu murtunu. Se pitäis parantua ajan kanssa. Mites ne sun jalat?" Aleksi nousee seisomaan ja meinaa kaatua mutta otan hänestä kiinni. "Koita ihan rauhassa kävellä, sulla on sen onnettomuudenki jäljiltä vielä vähä vaikeuksia kävellä nii ota ihan rauhassa" lääkäri ohjeistaa Aleksia. Aleksi ottaa askeleen eikä meinaa kaatua, hän kävelee pienen matkan kun tuen häntä. Päästän Aleksista irti ja hän kävelee itse. "Hyvin menee, te voitte lähtee kotiin. Jos tulee jotain nii soittakaa tai tulkaa tänne." lääkäri sanoo. "Tässä vielä Aleksille kipulääkkeitä, otat niitä aina ku on tarvis, max kaks päivässä" hän vielä jatkaa. "Kiitos" Aleksi sanoo kun lähdemme.

Timeskip pari päivää

Tänään alkaa kesäloma. Olemme koulussa hakemassa todistuksia. Tämän jälkeen menen Aleksille ja sen jälkeen lähdemme minä, Aleksi, Olli, Joonas, Niko ja joku Tommi rantaan viettämään aikaa. Tommi on joku Nikon kaveri, hän on lukion ykkösellä ja menee kesän jälkeen kakkoselle.

Odotan Aleksia alakoulun portilla. Hänen pitäisi päästä juuri nyt. Ei mene kauaa kun Aleksi kävelee luokseni ja halaa minua. "No terve pikkumies" sanon hänelle kun erkanemme halauksesta. "Terve" hän vastaa ja hymyilee. "Mennäänkö?" kysyn hetken hiljaisuuden ja katsekontaktin jälkeen. "Joo, mennään vaa" hän vastaa. Laskeudun alas portilta jossa istuin. Lähdemme kävelemään Aleksin luo.

Flashback tunti

Matin pov:

Aleksi lähti puoli tuntia sitten koulullensa hakemaan todistusta ja mitälie muuta tekevät siellä. Hän ja Joel tulisivat noin tunnin päästä, olisivat täällä hetken ja sitten menisivät Joelin kavereiden kanssa ulos. Kävin äsken suihkussa ja saan juuri vaatteet päälleni kun ovikello soi. Kukahan siellä nyt on, Aleksi pääsee vasta 40 minuutin päästä joten hän se ei ainakaan ole. Kävelen ovelle, avaan sen ja oven takana on Sari, Aleksin äiti. "Mitäs sä haluut?" kysyn häneltä. "Onko Aleksi täällä?" hän kysyy. Hän on myös selvästi juonut jotain. "No eipä just nyt oo ja vaikka ois se ei haluu nähä sua, sen sä hyvin tiedät" sanon."Mä oon niin pahoillani siitä mitä mä tein, mä tiedän ettet sä tai varsinkaan Aleksi voi antaa mulle koskaan anteeks mut voisitko sä antaa ees tän sille? Se on kuitenki myös mun poika" Sari sanoo ja ojentaa minulle valkoista kirjekuorta jossa lukee Aleksi. Otan kirjekuoren häneltä. "Oliko muuta?" "Eipä kai" hän vastaa ja kääntyy pois. Suljen oven ja vien kirjekuoren keittiöön. Kai minä sen voin Aleksille antaa kun hän tulee kotiin.

Aleksin pov:

Saavumme juuri Joelin kanssa meille. Avaan kotioveni ja nään isä jo tulossa halaamaan minua. Halaamme isän kanssa, hän nostaa minut syliinsä varoen ettei satuta kylkiäni, pyörimme hetken kunnes hän päästää minut alas. Otan kenkäni pois ja isä halaa vielä Joeliakin ei kuitenkaan yhtä hurjaa kuin minua. Annan isälleni ruusun jonka sain ja todistukseni. Hän lähtee kohti keittiötä."Sähän sait tosi hyvän todistuksen. Millasen sä Joel sait?" isäni sanoo. "No pari kasia ja kutosta mut suurin osa oli seiskaa" Joel vastaa isälleni. Joel ei ole se ihminen joka olisi todella hyvä koulussa tai harjoittelisi kokeisiin. "No hyvä ettei kaikki sentää ollu kutosia ja kasit on jo tosi hyviä" isä sanoo Joelille keittiöstä. "Nii" Joel vastaa. "No mut Aleksi miltäs tuntuu mennä syksyllä yläkouluun?" isä kysyy kun tulee takaisin keittiöstä. "No ihan kivalta, Onni muuttaa pois nyt kesällä joten pääsen siitä eroon" kerron. "No sehä on kiva" isä sanoo. "No mut Aleksi käydään vaihtaa vaatteet ja lähetään" Joel sanoo. "Ai nii ku teidänhä pitää lähtee sinne rannalle" isäni sanoo.

Menemme Joelin kanssa huoneeseeni. Joel vaihtaa kauluspaidan perus t-paitaan ja farkut sortseihin. Minä laitan sortsit ja hupparin. "Eikö sulle tuu kuuma hupparissa?" Joel kysyy kun on saanut vaihdettua vaatteet. "Ehkä, mut en pysty olla t-paidalla..." vastaan hänelle ja katson huoneeni lattiaa. "Hei Aleksi sä voit olla hupparilla jos sä et pysty olla t-paidalla mut ei kukaan sua tuomitse sun käsien takia vaikka niissä onki todella paljo arpia" Joel sanoo ja halaa minua. "Niih mut lähetään nyt" sanon hänelle ja erkanen halauksesta. Kävelemme alakertaan laitamme kengät jalkaan huudamme isälleni heipat ja lähdemme.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 836