Life is like one variable // Joleksi

60. "Mitä sä teet niille kuville mitä sä otit musta?"

Joelin pov:

Olemme syömässä nyt kaikki yhdessä. Ruokalassa on kova puheen ääni muttei sellainen häiritsevä. Kaikki juttelevat ryhmäläisten kanssa. Olemme melkein kaikki vaihtaneet toistemme kanssa snäpit, mutta Aleksi ei ole halunnut kertoa omaan kenellekään. Lucas on antanut hänelle numeronsa että Aleksi voi aina soittaa tai laittaa viestiä hänelle jos häntä ahdistaa tai jokin on hätänä, sillä Lukas on osannut auttaa häntä kaikessa.

"Saisinko kaikkien huomion" Nina sanoo ruokalan tiskin luolta. Kaikki hiljenevät ja kääntävät katseensa häneen. "Tää päivä on menny tosi hyvin. Mitä oon osalta teistä, Lucakselta ja Oliverilta kuulu nii kaikilla on ollu ihan kivaa. Toi korikiipeily on ollu joullekki aika pelottava mut joillekin sit taas ei. Mut teistä yhtä pelotta se kaikista eniten mut silti pääs kaikista korkeimmalle" hän kertoo. Käännän katseeni Aleksiin ja hän minuun, hymyilemme vain toisillemme. Otan Aleksin sivuttain halaukseen silittäen hänen olkavarttaan.

"Tää kyseinen henkilö ylitti yhen peloistaan pääsemällä niin korkealle. Häntä pelotti enen ku pääs kiipeämään niin paljo että kädet ja jalat täris todella paljo, mut loppujen lopuks se meni niin hyvin että hän sai 27 koria. Jos torni ei ois ollu jo melkei liian korkea hän ois aivan varmasti saanu jopa enemmänki" Lucas sanoo kääntäen katseensa minuun samasta paikasta missä Ninakin on. "Annetaas abloorit Aleksille" Nina sanoo ja kaikki alkavat taputtaa. "Hyvä Aleksi!" kuuluu Joonaksen huuto jostain päin ruokalaa.

Saimme kaikki syötyä ja nyt on ainakin jonkun aikaa vapaata. Olemme Joelin, Nikon, Ollin ja Aleksin kanssa oleskelu tilassa hengaamassa. Taino kaikki läpräävät puhelimiaan paitsi Aleksi joka makaa vieressäni pää rintakehälläni. Hän joko nukkuu tai sitten makaa vain silmät kiinni. Tommilla on kuulemma ollut kivaa. Hän oli viettänyt aikaa muiden ystäviensä kanssa ja ollut perheensä kanssa.

Jonkin ajan päästä hiljaisen hetkemme keskeyttää kun puhelimiimme tuli ilmoitus että *sinut on lisätty ryhmään* Menemme kaikki katsomaan mikä ryhmä se on. Huomaan Iidan kirjoittavan.

Night adventurers

Iida: "Mietittiin tyttöjen kanssa jos mentäs kaikki yöllä yhteen paikkaan ja vietettäis aikaa yhessä :)"
Jace: "Miten me päästään pois täältä jos noi onks ne nyt jotai ohjaajia nii ne valvoo et pysytään omissa huoneissa?"
Iiris: "Ei ne siellä koko ajan oo. Ne lähtee puol kahelta nukkuu ja sit siellä ei oo ketään, iha helposti päästään sen jälkee ulos"
Joonas: "Onko kokemustaki"
Iiris: "Maybe, maybe no"
Elias: "Mut toi on hyvä idea, sovitaanko et nähää vaikka varttia vaille kaks tossa ulkona nii sit mennään kaikki sinne teijän paikkaan?"
Iida: "Joo käy, käyhän muillekki?"

*Kaikki ryhmäläiset vastaa että käy*

Iida: "Entä se joka ei oo täs ryhmässä? Oliks se nyt Aleksi? Tietääkö joku käykö sille?"
Minä: "Eiköhän"
Iida: "No hyvä, nähää sitte yöllä kaikki"

Aleksin pov:

Herään jonkun ajan päästä yhä Joelin rintakehältä. "Huomenta" hän sanoo kun hieron silmiäni. "Paljo kello?" kysyn hieroen silmiäni. "Puol kuus" hän vastaa. "Okei" vastaan noustessani istumaan. "Me sovittiin että mennään kaikki leiriläiset kahden aikaa yöllä yhessä ulos" Joel kertoo. Käännän vain katseeni häneen. Hän makaa edelleen samassa paikassa minun istuessaan hänen vieressä polvet vasten rintakehää. "Hei siitä tulee kivaa" hän sanoo ja silittää selkääni. "Nii kai" vastaan ja käännän pääni toiselle puolelle jossa on ikkuna. "Mut jos sä et oikeesti haluu nii sun ei tarvii" Joel sanoo noustessaan istumaan ja laittaen kätensä olkapäilleni. "Tuleeko kaikki?" kysyn. "Joo" Joel vastaa. Olen hetken hiljaa ja mietin että menisinkö. Toisaalta jos kaikki menevät niin se voisi olla jopa kivaa. "No kai mä sit tuun" sanon kääntäen katseen Joeliin.

"Mä lähen kävelee ulos" sanon jonkin ajan päästä ja nousen istumaan. "Haluutsä et tuun mukaa" Joel kysyy irrottaen katseensa puhelimestaan. "Eiku mä meen yksin" vastaan. "Okei" hän sanoo ja nousee viereeni. Hän siirtää hiuksiani kasvoiltani ja painaa suudelman huulilleni. "Nähään vähän ajan päästä" sanon erkaannuttuamme suudelmasta. Nousen sesiomaan ja lähden kävelemään eteistä kohti. "Älä eksy" Olli sanoo katse puhelimessaan. "Joo en en" vastaan laittaen kengät jalkaani. "Minnä sä meet?" Lucas kysyy tullessaan luokseni. "Käyn kävelee" vastaan. "Älä mee kauas tai oo kauaa" hän sanoo. "Joo" vastaan ja avaan oven. "Onhan sulla puhelin mukana" hän varmistaa. Nostan puhelimeni taskustani ja näytän sen hänelle. "Hyvä, soita jos eksyt tai tulee joku" hän sanoo. "Joo" vastaan ja laitan oven kiinni.

Jonkin ajan käveltyäni löydän sillan jonka luokse menen. Katson sillan kaiteelta alas nojaten siihen. Vesi virtaa kovaa. Kyykistyy ja istuudun sillalle selkä vastan sillan kaidetta. Alan miettimään kaikkia asioita. Iloisia ja surullisia. Tunnen kun kyyneliä alkaa valumaan silmistäni. Kuulen kuitenkin kuinka joku kävelee sillalle johtavaa hiekkatietä. Siirrän katseeni häneen. Näen vaaleahiuksisen noin minun pituisen tytön kamera kädessään. Hän osoittaa kameralla minua. Laitan käteni eteen niin ettei kasvoni näy.

Otan käteni edestä pois ja huomaan tytön laskevan kameraansa alas. "Moi" hän sanoo ja kävelee minu päin. "Moi" sanon ja pyyhin kyyneliäni hupparini hihaan. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyy ja kyykistyy eteeni. "Joo on" vastaan. "Onko varmasti?" hän kysyy. Puristan päätäni. "Vaikka me ei tunneta nii sä voit puhuu mulle jos haluut" hän sanoo jaittaen kätensä käsieni päälle. "Kyl mä pärjään" vastaan. "Okei" hän sanoo. "Mitä sä teet niille kuville mitä sa otit musta?" kysyn. "Mä voin antaa ne sulle jossain vaiheessa" hän sanoo. "Voit sä eka näyttää ne" kysyn. "Joo tottakai" hän sanoo ja tulee viereeni. "Näähä on ihan kivoja" sanon kun hän näyttää kuvia joita otti minusta. "Sit mä haluisin näyttää sulle pari muutaki kuvaa" hän sanoo ja alkaa selaamaan kuvia nopeasti kunnes pysäyttää. "Tossa" hän sanoo ja näyttää minulle kuvaa jossa olemme minä ja Joel. Kuvassa me halaamme ja toisessa suutelemme. "Voit sä antaa sit nääki" kysyn. "Joo tottakai. Mut mun pitää lähtee nyt" hän sanoo. "Nähään sit yöllä ja koita pärjäillä" hän sanoo. "Joo, moikka" "moikka"

Jonkin aikaa on mennyt kun Enna lähti. Aloin jälleen miettimään asioita ja jonkin ajan mietittyäni päähäni tulee äitini. Tunnen kuinka silmistäni alkaa valua kyyneliä. Sitten alankin jo itkeä. Painan pääni käsiini jotka olivat polvillani. Miksi olen heikko etten pysty ajatella asioita ilman että alan itkeä.

Itken ja itken pää vasten polvieni. En halua olla yksin mutten halua tänne ketään. Päätän kuitenkin kaivaa puhelimeni taskustani ja etsiä sieltä Lucaksen numeron. Soitan hänelle ja odotan että hän vastaisi.

L=Lucas A=Aleksi

L: - "Moi"
A: - "Moi, voit sä tulla tänne"
L: - "Tottakai voin, missä sä oot?"

---------------------------------------------------------

Sanoja 1000