Life is like one variable // Joleksi

78. 25.12

Joelin pov:

Herään siihen kun en tunne enää Aleksin lämpimää kehoa vieressäni. Avaan silmäni ja katson ympärilleni. Nyt on yö sillä on todella pimeää. Painan pääni takaisin tyynyyn ja suljen silmäni.

Hetken päästä huoneeni ovi aukeaa. Avaan silmäni ja huomaan sen olevan Aleksi. "Onko kaikki hyvin?" kysyn hiljaa. "Joo" hän vastaa myös hiljaa. "Missä sä kävit?" kysyn. "Vessassa ja juomassa" hän sanoo kävellen luokseni. "Tuu tänne" sanon nostaen peittoa. Hän kömpii ihan viereeni. Lasken peiton päällemme ja painan pusun hänen nenänpäähän.

Silitän rakkaani hiuksia hänen maatessaan aivan kiinni minussa. Hän on söpöin asia koskaan, varsinkin kun hän nukkuu. Ette tiedäkään kuinka paljon rakastan tätä ihmistä. Aleksin kanssa kaikki tuntuu niin hyvältä ja oikealta. Tuntuu että voisimme oikeasti olla koko loppu elämämme yhdessä.

Time skip aamuun

Herään jälleen. Tällä kertaa aamulla. Aleksi nukkuu yhä aivan kiinni minussa. Alan silittämään hänen hieman sekaisin olevia hiuksia. Tänään sukulaiseni tapaavat Aleksin ensimmäistä kertaa. Toivon että he hyväksyisivät meidät ja ottaisivat Aleksin hyvin vastaan.

Jonkin ajan päästä nousen ylös sängystä. Peittelen Aleksin uudestaan niin ettei hänelle tulisi kylmä. Lähden vähin äänin kohti huoneen ovea. Avaan sen hiljaa poistin huoneesta. "Huomenta" äitini sanoo. "Huomenta" vastaa kävellen hänen luo. "Vieläkö Aleksi nukkuu?" hän kysyy tehden aamupalaa. "Joo, se ei oikei saanu nukuttua yöllä" vastaan ottaen yhden viinirypäleen. "Miksei?" äiti kysyy huolestuneesti. "Emmä tiiä" vastaan.

Palaan takaisin huoneeseeni juteltua äidin kanssa puoli tuntia. Huomaan Aleksin olevan puhelimellaan maaten vatsallaan sängylläni. "Huomenta rakas" sanon hiljaa hänen korvaan mennen hänen päälleen makaamaan. "Huomenta" hän vastaa käheällä ja hiljaisella äänellä. "Mitäs sä teet?" kysyn kääntäen katseeni hänen puhelimeen. "En mitää tärkeetä" hän sanoo. "Eli sulla on hyvin aikaa mulle" sanon ottaen hänen puhelimensa. Sammutan sen ja laitan yöpöydälleni.

Käännän Aleksin makaamaan selälleen. "Mitäs sulla oli mielessä?" hän kysyy. En kuitenkaan vastaa vaan painan huuleni hänen omilleen laittaen käteni hänen poskelleen. Aleksi laittaa omansa niskaani ristiin. Siirrän käteni hänen kylille. Samassa ovi aukeaa ja sieltä sisään astuu Eemil. "Anteeksi häiriö mut tulkaa syömään" hän sanoo ja poistuu. Käännämme katseemme takaisin toisiimme ja alamme nauraa.

Astumme ulos huoneestani. "Huomenta, mitäs te söisitte?" äitini kysyy meidän istuessa pöytään. "Mä voin ottaa sitä puuroa" vastaan. "Okei, entäs Aleksi?" hän kysyy laittaen minulle puuroa. "En mitään" Aleksi vastaa. "Etkö oikeesti ota mitää?" äitini kysyy. "Sun kannattais" sanon. "En" Aleksi vastaa. "Oot sä varma?" Aleksi nyökkää. "No ei sun oo pakko jos et haluu" äitini jatkaa.

Time skip jonkun aikaa

Makaan Aleksin kanssa sängylläni niin että hän on kainalossani. Sukulaiseni tulevat noin puolentoista tunnin kuluttua. Ensin kai juttelemme, syömme, teemme jotain ja alku illasta avaamme lahjat.

"Joel, tulkaas nyt tuli auto pihaan" äiti huutaa ja menee armaan avaamaan oven. Nousen ylös sängyltä. Käännyn Aleksiin. "Tuu" sanon ja ojennan käteni hänelle. Hän kuitenkin makaa söpösti katsoen minua. "Heiii, tuuu söpöläinen" sanon kallistuen antamaan hänelle suudelman.

Hetken päästä vihdoin sain Aleksinkin ylös sängystä. Hän näyttää vähän väsyneeltä mutta todella söpöltä. Avaan huoneeni oven ja huomaan olohuoneessa istuvat sukulaiseni. Kävelen lähemmäski sohvaa pitäen Aleksia kädestä. Huomaan että häntä vähän jännittää. "Joel voikun sä oot kasvanu" mummoni sanoo ja tulee halaamaan minua.