Life is like one variable // Joleksi

120. "Sinussa on valo, sinussa on yö, Sinulla on sitkeä sydän joka lyö"

Aleksin pov:

"Onks tää hyvä?" kysyn kääntäen koneeni niin että Joelkin näkee. "Joo todellaki" hän vastaa luettuaan hakemukseni. "Lähetänks mä tän nyt?" kysyn luettuani sen vielä itsekkin kerran läpi. "Joo lähetä" isäni sanoo pitäen käsiään olkapäilläni. "Sinne meni" sanon lähetettyäni hakemuksen. "Nyt vaan odotellaan myöntävää vastausta" isäni sanoo mennen jääkaapille. "Mä oon 101% varma että sä pääset" Joel sanoo painaen pusun poskelleni. Hymy tulee vain huulilleni. "Tottakai meijän Aleksi pääsee" isäni sanoo pörröttäen hiuksiani. Käännän pääni Joelin suuntaan ja hän painaa huulensa samantien vasten omiani.

"Millon sä saat tietää pääsetkö sä?" isäni kysyy alkaessaan keittää kahvia "Kesän lopussa" vastaan siirtäen katseeni häneen. "Nythän sulla on koko kesä aikaa jännittää" hän vastaa. "Niinpä, me voidaan tehä koko kesä kaikkee yhessä ja sit jos sä pääset vietetään talvi kokonaan yhessä ja sit me järkätään sulle jätkien kanssa läksiäiset ennen ku sä lähet" Joel sanoo kannustavana ja iloisena. "Ei sit mitään sellasia mihin tulee poliisit" sanon heti. "Joo ei ei" Joel vastaa painaen pusun huulilleni. "No mitäs suunnitelmia teillä on täks päiväks?" isäni kysyy tullen kahvikupin kanssa istumaan vastapäätäni olevalle tuolille. "Me mennään rannalle" Joel vastaa. "Aijaa, mennään vai?" kysyn hämmentyneenä. "Mennään, ja itse asiassa meijän pitäs alkaa kohta lähtee" Joel sanoo juoden kuppinsa tyhjäksi. Laitan koneeni kiinni lähtien kohti huonettani, Joel perässäni.

Joelin pov:

Kävelemme Aleksin kanssa käsi kädessä kohti kallioista uimarantaa. Olemme yhdessä Matiaksen kanssa järjestetty yllätystä Aleksille. Aijon ensimmäisenä viedä hänet piknikille rannalle, uisimme siinä samalla, pelaisimme lentopalloa, tekisimme temppuja ja vain nauttisimme toistemme läsnäolosta. Myöhemmin lähtisimme jonnekin kävelylle kunnes veisin Aleksin meidän molempien suosikki kalliolle, jossa soittaisin hänelle akustisella kitaralla erään biisin jota olen treenannut jo jonkin aikaa. Oikeastaan olen treenannut kahta tätä jonka soitan tänään ja toista jonkaaijon soittaa häissämme, kun on sen aika.

Hetken käveltyämme saavumme niin kauniille rannalle. Aurinko paistaa ja vesi kimaltelee ja aaltelehtii niin taivaallisen upealta. Kävellessämme piknik paikkamme luo siirrän katseeni hetkeksi Aleksiin. Hänen silmänsä loistaa auringon valosta ja hänen täydelliset kasvonsa loistavat upeutta. "Mitä sä kattelet?" hän kysyy ihanalla äänellään siirtäen katseensa minuun. "Sua tietenki" vastaan. Hän ei vastaa mitään mutta alkaa hymyillä ja siirtää katseensa eteensä. "Mä en kestä kuinka upee sä oot" sanon hetken päästä. Nyt hymyilee vielä enemmän kääntäen katseensa takaisin minuun. "Sä vaan loistat aina tota sun upeutta ja täydellisyyttä. Sä oot aina niin mukava ja ihana" sanon pysähtyessämme. "Maailman hyvösysämmisin ihminen" sanon kävellen ihan hänen eteensä. Laitan käteni hänen vyötärölleen vetäen hänet pieneen suudelmaan. "Mä rakastan sua" sanon erkaannuttuamme suudelmasta, pitäen silmiäni kiinni samalla kun pidän otsaani ja nenääni kiinni Aleksin omissa. "Mäki sua" hän sanoo hiljaa.

Hetken seisoskelu jälkeen jatkamme matkaamme hetken kunnes Aleksi tajuaa että olen viemässä häntä viltin luo jonka luona on kori jossa on kaikenlaisia herkkuja. "Hei mitä tää on?" hän sanoi iloisena. "Mä halusin yllättää sut" vastaan. "Siinä sä onnistuit" hän vastaa. "Mä haluun viettää tän päivän vaan ja ainoastaan sun kanssa ilman mitään huonoa tai häiritsevää asiaa. Haluun keskittyä vaan ja ainoastaan suhun ja unohtaa hetkeks kaiken muun" sanon vetäen hänet kiinni itseeni. "Mäki haluun viettää tän päivän vaan ja ainostaan sun kanssa" hän sanoo hiljaa katsoen vuorotellen kumpaakin silmääni. Hymyn tullessa huulilleni painan huuleni hiljaisesti vasten hänen omiaan, kunnes erkaannuttuamme suudelmasta menemme käsikädessä viltin päälle istumaan alkaen tutkimaan mitä korissa on. Siellä on mansikoista, keksejä, kolmiovoileipiä, lasipulloissa olevat kokikset ja kaikkea lempi herkkujamme, joita ei tule kyllä usein syötyä.