Life is like one variable // Joleksi

103. En todellakaan toivonut käyvän näin

Ollin pov:

Pitkän keskustelun jälkeen terapeuttini kysyy. "Oot sä puhunu sun kavereille?" "En hirveesti" vastaan pitäen katseen käsissäni, jotka lepäävät sylissäni. "Mä luulen että sun olo vois helpottua jos sä puhuisit niille ja antaisit niitten olla sun tukena. Se ei tee susta heikkoa tai huononpaa ihmistä jos sulla menee huonosti. Mä tiedän että sun kaverit ymmärtäis sua ja haluis varmasti olla sun tukena ja auttaa, mä myös uskon että ne kuuntelis sua oikeesti" hän sanoo. "Niin kai, mut on myös asioita mistä en voi niille puhua, koska siihen liittyy toinenki ihminen" vastaan. "Sä voit puhua siitä mulle" hän sanoo. Olen hetken hiljaa kunnes vastaan. "Mä ja mun parhaan kaverin Joelin poikaystävä suudeltiin, eikä se ollu ensimmäinen kerta" kerron.

Terapeuttini on hetken hiljaa kunnes vastaa. "Oisko sulla mahdollisuutta puhua tän pojan kanssa. Sit ku oisit yhdestä asiasta saanu puhuttua sit voi olla helpompi puhua muista" hän sanoo. "Niin kai, mä en vaan tiiä miten puhuisin sen kanssa siitä. Meki ollaan tai ainaki oltiin, parhaita kavereita mut nyt se on tosi paljo pitäny etäisyyttä ja vältelly mua. Kyllä se yks päivä jutteli mun kanssa mut ei kasvotusten vaikka oltiin samassa huoneessa" kerron. "Ihan teijän molempien takia suosittelisin hyvin paljo että puhuisitte. Voin sanoa että jos ette puhu siitä teillä voi mennä välit kokonaan ja se vaikuttaa sit koko muuhun porukkaan. Ymmärrän hyvin et se voi olla vaikeeta jos toinen välttelee mut sun pitää vaan pyytää se jonnekki ja sanoa että haluut jutella" hän sanoo. Keskustelumme jatkuu vielä pitkään, mutta kunnes aika loppuu minun täytyy lähteä.

Odotellessani Saulia, mietin sitä pitäisikö minun todella puhua Aleksin kanssa. Hän on minulle todella tärkeä, enkä halua menettää häntä. En vain tiedä miten onnistumme aina suutelemaan toisiamme. Tiedän kyllä että Aleksi rakastaa Joelia yli kaiken, eikä koskaan halua hänelle mitään pahaa. Joel on hänelle maailman tärkein asia. Haluan vain puhua Aleksin kanssa kaikesta mitä välillämme on tapahtunut, tiedän että ne vaivaavat meitä molempia. Havahdun ajatuksistani kun Saulin auto ilmestyy eteeni. Nousen kivijutun päältä kävellen hänen autolleen. Avaan pelkääjän paikan oven ja istun autoon. Laitan turvavyön Saulin lähtiessä ajamaan kohti laitosta.

"Mites meni?" hän kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. "Ihan hyvin, se sano et mun pitäs puhua Aleksin kanssa siitä mitä meijän välillä on tapahtunu" kerron. Olen siis puhunut Saulille vähän siitä mitä minun ja Aleksin välillä on tapahtunut ja myös vähän tunteistani häntä kohtaan. Sauli on kuunnellut aina ja sanonut että minun olisi hyvä jos puhuisin Aleksille, nyt kun terapeuttini sanoi samaa, niin ehkä minun todella pitäisi. En vain tiedä miten, ehkä pyydän hänet laitokselle tai menisin hänen luo. Ehkä vain kysyn milloin hänellä olisi aikaa jutella ja siinä samalla selvittäisin haluaako hän tulla laitokselle, menenkö sinne, vai menemmekö jonnekin ulos. Otan puhelimeni taskustani ja alan näpytellä viestiä. Lähetettyäni viesti, ei mene edes kauaa kun saan häneltä vastauksen. Hänelle käy kuulemma huomenna, kun Joel on treeneissä ja menee Matiaksen luo ja hänen isänsä on koko päivän töissä. Voisimme kuulemma olla hänen luonaan. Saisimme jutella rauhassa ilman häiriötekijöitä.

Time skip huomiseen

Saulin pysähdyttyä Aleksin kodin eteen, tuntuu kun koko kehoni jumittuisi. Jotenkin alkaa vain pelottamaan, entä jos emme saakkaaan asioita puhuttua ja välimme menevät. Ehkä vain yli ajattelen. Katsoessani Aleksin huoneen ikkunaa, tunnen kun Sauli laskee kätensä olkapäälleni. "Mee vaan, hyvin se menee" hän sanoo. Käännän katseeni häneen. Hän hymyilee rohkaisevasti. Hetken päästä käännän katseeni pois hänestä avaten turvavyön. Avaan auton oven ja astun ulos autosta. Sanon vielä Saulille heipat ja että ilmoitan milloin hän voi tulla hakemaan. Hänkin sanoo heipat kunnes lähtee. Käännyn kohti Aleksin kotia. Katson hetken rakennusta kunnes huokaisen ja lähden kävelemään kohti ovea. Soitettuani ovikelloa ei mene kauaa kun kuulen oven läpi hänen juoksevan portaat alas ja sitten ulko-ovi jo avautuu. "Moi" hän sanoo hieman vaisuna. "Moi" vastaan. "Tuu sisään" hän sanoo päästäen minut eteiseen. Vedän oven kiinni perässäni, ottaen kengät pois kunnes lähden kävelemään hänen perässään kohti yläkertaa.

Saavuttuamme hänen huoneeseensa menemme istumaan vastakkain hänen sängylleen. Olemme hetken hiljaa vältellen katsekontaktia, kunnes avaan suuni. "Meijän pitäs varmaan jutella" sanon nostaen katseeni Aleksiin. "Niin pitäs" hän vastaa katse käsissään. "Mä... Mä en tiedä mitä mun pitää sanoa. Mä en ois saanu suudella sua, varsinkaan ku sä seurustelet mun parhaan kaverin kanssa. Kaikki ne kerrat ku me ollaan suudeltu, niin ei ois saanu tapahtua. Ihan sama kenen kanssa sä oisit seurustellu, se on silti väärin sitä kohtaan" sanon nostaen sormellani Aleksia leuasta. "Kai sä tiedät et mä oon oikeesti pahoillani" sanon yrittäen saada hänen katsettaan silmiini. "Olli, mä olin siinä yhtä lailla mukana" hän sanoo nostaen katseensa minuun. "Se todellaki oli virhe, eikä niin ois saanu tapahtua, mut jotenki..." hän sanoo, kunnes hiljenee. "Mut mitä?" kysyn katsoen hänen silmiään. "Jotenki, samaan aikaan mä kadun sitä ihan helvetisti, mut jotenki, samalla en" hän vastaa hiljaa laskien katseensa taas alas.

Olen hetken hiljaa vain katsoen Aleksia, kunnes avaan taas suuni. "Aleksi, mä ymmärrän sua. Mäki kadun sitä ihan helvetisti, mut samalla se tuntu jotenki hyvältä" sanon. Hän nostaa katseensa hitaasti minuun. Katsomme hetken toisiamme silmiin, kunnes katseemme eksyvät toistemme huulille. Katsomme taas hetken toisiamme silmiin, kunnes tapahtuu se mitä me molemmat todennäköisesti peläsimme. Painamme huulemme nopeasti vasten toistemme omia. Käteni siirtyvät Aleksin kyljille, hänen käsiensä siirtyessä poskilleni. Käännyn niin että kaadun selälleni vetäen Aleksin päälleni. Hän siirtyy hajareisin päälleni ja minä nousen istumaan, hän sylissäni. Hetken päästä taas kaadumme makaamaan hänen sängylleen, tällä kertaa niin että minä makaan hänen päällään.

Hetken päästä Aleksi kuitenkin työntää minut pois päältään nousten istumaan. Hän vetää jalkansa vasten itseään, laittaen kätensä puuskaan polviensa ympärille, painaen vielä otsansa vasten käsiään, haidaten kasvonsa polviinsa. Itse vedän toisen jalkani koukkuun käsieni mennessä kasvoiltani hiuksiini. Tukistaen itseäni todella kovaa, painaen silmäni tiuasti kiinni. Hetken päästä laitan käteni ristii jättäen ne otsalleni. Jonkin ajan päästä aukaisen silmäni, nousten istekkin istumaan. "Aleksi" sanon hiljaa alkaen silittää hänen selkäänsä. "Mä oon pilannu kaiken" hän sanoo itkien. "Et oo" vastaan yhä hiljaa. "Oonpas, tajuatko sä että mä oon suudellu sun kanssa jo ihan helvetin monta kertaa, vaikka mä oon Joelin kanssa. Se ei tuu koskaan antaa mulle anteeks" hän sanoo kovaan ääneen nostaen katseensa itkuisena minuun. "Mitä helvettiä?!" kuuluu yht äkkiä Joonaksen ääni huoneen ovelta. Aleksi kääntää katseensa salaman nopeasti ovelle, eikä mene kauaa kun hän taas purskahtaa itkuun painaen päänsä polviinsa. "Joo voit olla varma et tota Joel ei tuu sulla anteeks antamaan" Joonas sanoo aika vihaisena. Hän lähtee kohti alakertaa. "Joonas!" huudan hänen peräänsä, mutta kuulen vain ulko-oven pamahtavan kiinni. Nyt Aleksi purskahtaa entistä kovempaan itkuun. Kierrän käteni hänen ympärilleen, vetäen hänet halaukseen. Hän vain itkee hysteerisesti pää painettuna polviinsa.

Hetken päästä kaadan hänet syliini makaamaan ja sillä hetkellä hänen päänsä irtoaa hänen polvistaan. Hänen poskensa ovat ihan läpimärät kyynelistä joita tulee yhä vain lisää ja lisää. En todellakaan toivonut että tässä kävisi näin. Enkä todellakaan halua että Aleksi ja Joel nyt eroavat, jos Joonas kertoo hänelle mitä juuri tapahtui. Sen hän todennäköisesti tekee, onhan Joel hänen paras ystävänsä. Vaikka olenhan minäkin mutta silti, todennäköisempää on että hän kertoo Joelille. En vain tahdo että Aleksi hajoaa tästä yhtään enempää. Tiedän että Joel osaa suuttua todella pahasti ja sittenhän hän huutaa ja kovaa.

---------------------------------------------------------

Sanoja 1168