Life is like one variable // Joleksi

66. Ensimmäinen koulupäivä

Aleksin pov:

Herään kun kirkas valo tulee silmiini. Vedän peiton pääni yli ja käännyn kyljelleni. "Kello on puol kaheksan" isäni sanoo. Hän siis avasi nuo tyhmät sälekaihtimet. "Sun pitäis alkaa heräillä" hän jatkaa ja ilmeisesti lähtee huoneesta sillä ovi menee kiinni. En kyllä tasan ole nousemassa tästä.

Herään uudestaan ja säikähdän että olenko myöhässä. Käännyn toiselle puolelle sänkyäni ja katson puhelimestani kelloa. Se näyttää kahdeksaa. Huh en ole myöhässä. Nousen istumaan hieroen silmiäni kunnes lasken kädet syliini. Katson väsyneenä ympärilleni kunnes nousen ja lähden kohti vaatehuonetta. Otan sieltä valkoiset revityt farkut ja mustan Bring me the horizon hupparin. Voitteko kuvitella että nyt se pitää taas mennä kouluun.

Sain juuri pedattua sänkyni, pakattua reppuni ja siivottua huoneeni. "Aleksi tuu aamupalalle!" kuuluu isäni huuto alakerrasta. Ei kyllä yhtään ole nälkä, enkä haluaisi syödä mutta pakko se on jotain edes pientä syödä. Kävelen alakertaan ja suuntaan keittiöön. "Mä tein sulle aamupalan" isäni sanoo ja ojentaa minulle lautasta jossa on kolmioleipä ja jugurtti. Otan lautasen toiseen käteeni ja toiseen lasin jossa on vettä. Lasken astiat pöytään ja istun itse pöydän ääreen. Haukkaan leivästä palan. Sen sisällä on kalkkunaleikettä, juustoa, kurkkua ja salaattia.

Sain syötyä suunnilleen kaiken. Kello on nyt 8.20. Kouluni alkaa yhdeksältä joten ei ole vielä kiire. Isäni tekee lähtöä töihin. "Nähään illalla" isäni sanoo ja vetää minut halaukseen. "Joo" vastaan. "Jääkaapissa on välipalaa ja eilistä ruokaa. Muista syödä" isä sanoo erkaannuttuamme halauksesta. "Lupaathan että syöt" hän sanoo kyykistyen eteeni ottaen käsistäni kiinni. Nyökkään vain katsoen häntä silmiin. "Hyvä" isä sanoo hymyillen ja nousee seisomaan pörröttäen hiuksiani. "No mut mä lähen töihin. Nähään illalla" isä sanoo ja ottaa tavaransa ja avaa oven. "Heippa" sanon hänen astuessaan ulos. "Heippa rakas" hän sanoo vilkuttaen minulle kunnes sulkee oven.

Suuntaan kohti yläkertaa. Menen huoneeseeni ja lösähdän sängylleni ottaen puhelimeni laturista. Huomaan Joelilta ja Ollilta tulleet viestit. Avaan ensin Joelin viestin.

Joel ❤️

Joel ❤️: - Huomenta, joko oot heränny?

Minä: - Joo oon

Joel ❤️: - Oothan syöny?

Minä: - Joo

Joel ❤️: - Mitä söit?

Minä: - Leipää ja jugurtin

Joel ❤️: - No hyvä. Nähäänkö koulun jälkeen?

Minä: - Joo tottakai!

Joel ❤️: - Laita viestiä tai soita sit ku sulla loppuu. Tuun hakee jos oon päässy jo sillon

Minä: - Joo, nähään sitte <3

Joel ❤️: - Nähään, oot rakas ❤️

Minä: - Sä rakkain ❤️

Joel ❤️: - Säki oot, nähään iltapäivällä ❤️

Minä: - Joo, heippa ❤️❤️

Joel ❤️: - Heippa, hyvää koulupäivää ❤️❤️❤️

Minä: - Samoin ❤️

Joel ❤️: - ❤️❤️❤️

Joel se on aina huolehtimassa olenhan syönyt tai onhan kaikki hyvin. Mutta hän vain välittää niin paljon. Samassa muistan että Ollikin oli laittanut viestiä. Avaan minun ja Ollin keskustelut.