Life is like one variable // Joleksi

50. Kamalat kotiolot

Tommin pov:

Olemme Nikon kanssa syömässä aamupalaa ja juomassa kahvia. Kaikki muut nukkuvat. Kello on noin puoli yksi päivällä. Kun saavuimme kotiin kello oli puoli viisi aamulla. Kaikki muut joivat bisseä päivän ja illan aika paljon paitsi Aleksi ja Olli. Ihme jos muilla ei ole darra. Minulla ja Nikolla ei ole kovin suuri mutta Joonakselle aivan varmasti on.

Jonkun ajan päästä keittiöön hipsii väsyneen näköinen pikkumies yli suurella hupparilla hiukset sekaisin hieroen silmiään. "Huomenta pikkumies" sanon melkein lässyttäen. "Huomenta" hän vastaa hiljaa käheällä aamuäänellään ja vetää hupun päähänsä istuessaan viereeni. "Mikäs on vointi?" kysyn. "Aika normaali" hän vastaa edelleen hiljaa painaen päänsä käsiinsä jotka lepää pöydällä. Hän katsoo minua kun juon kahvia. "Tuu sit sanoo jos tartteet jotai tai olo menee pahaks" sanon ja silitän hänen hiuksiaan hupun alta.

"Mä haluun vettä" Aleksi sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen. "No minäpä annan" vastaan ja nousen ylös. Otan lasin kaapista ja lasken siihen kylmää vettä. Vien sen Aleksille ja istun takaisin hänen viereensä. Hän nostaa päänsä, juo lasin tyhjäksi ja laskee taas pääsnä käsiinsä.

Jonkun ajan päästä Joonas nousee ylös ja lähtee hirveällä kiireellä vessaan. Sitten kuuluukin hiljaista oksentamisen ääntä. Samassa Aleksi tukkii korvansa, ei taida pitää äänestä.

Joonas kävelee väsyneen ja huonovointisen näköisenä keittiöön. "Mä en juo enää ikinä" hän sanoo ja istuu Nikon viereen painaen otsansa pöytään. "Niinhä sä aina sanot, haluutko lääkettä?" kysyn ja saan myöntävän vastauksen. Annan hänelle vettä ja lääkkeen. Joonas nielaisee lääkkeen veden kanssa ja juo loputkin vedet lasista.

Viimeisenä keittiöön tulee Joel ja Olli. He näyttävät väsyneiltä. "Mikäs teijän olo?" Kysyn. "Väsyttää" Olli vastaa. "Vois parempiki olla" Joel vastaa ja hieroo silmiään nojaten keittiön ja olohuoneen välisen aukon kulmaan. "Haluutteko jotai aamupalaa?" kysyn hetken päästä kun kaikki ovat vain hiljaa. Saan myöntäviä vastauksia ja otan jääkaapista leipiä joita tein valmiiksi tätä hetkeä varten.

"Pikkumies syö säkin että kasvat isoks" sanon kun kaikki muut mussuttavat jo leipiään. Aleksi ottaa hitaasti leivän lautaselta ja haukkaa siitä pienen palan nostamatta päätään kätensä päältä joka lepää yhä pöydällä.

Time skip tunti

Istumme melkein kaikki olohuoneessa ja katsomme telkkaria josta tulee joku elokuva. Kaikki näyttää todella väsyneiltä edelleen. En toisaalta ihmettele, olimme ulkona todella myöhään.

Niko ja Joonas lähtivät jo melkein heti kun olivat syöneet. "Mä taidan lähtee" Olli sanoo ja nousee sohvalta. "Joo, moikka" sanon. "Heippa tyhmä" Aleksi sanoo ja näyttää Ollille kieltä. Mutta Olli vain pörröttää tuon hiuksia. "Heippa Joel" Olli sanoo vielä. "Moikka" Joel vastaa. "Pitäskö meijänki alkaa lähtee?" Joel kysyy vieressään makaavalta Aleksilta. "Mä een jaksa kävellä, jalkoihin sattuu" hän vain vastaa ja painaa päänsä Joelin rintakehään. "Menikö ne kipeeks eilisestä?" kysyn. "Joo" Aleksi vastaa. "No en ihmettele sen verran paljo sä juoksit vaikka ois ollu hyvä muistaa et sun jalat ei ihan saata kestää" Joel sanoo.

Joelin pov:

Time skip puol tuntia

Makoilemme Aleksin sängyllä vierekkäin. Silitän hänen hiuksiaan samalla kun hän makaa edessäni kasvot minuun päin melkein sikiöasennossa. Hän nukkuu hieman suu auki. Käsi välissämme kämmen vasten sänkyä. Hänen päänsä alla ei ole edes tyynyä. Laitan käteni hänen käden päälle ja silitän hänen kämmenselkäänsä. Aleksilla on todella pieni käsi ja pienet sormet. Hän on muutenkin pieni mutta juuri upea, täydellinen ja järkyttävän suloinen.