Life is like one variable // Joleksi

79. "Sä oisit voinu kuolla"

Aleksin pov:

31.12.2011

Nojaan Joelin pöytään katsoen kun hän pakkaa tavaroita. Menemme tänään Tommin luo viettämään iltaa ja yöllä katsomaan raketteja. Jäämme hänen luo yöksi sillä kukaan ei halua yöllä hiippailla kotiin. Eikä jätkät voi kotiinsa mennä kun aikovat hieman juoda.

Joel on vihdoin saanut pakattua. Hän tuo kassinsa omani viereen. "Mitäs sä siinä komistelet?" hän kysyy tullen minuun kiinni laittaen kätensä kyljilleni. "Mitäs sä?" vastaan. "Tiesitsä et mä oon maailman onnellisin et mulla on sut" hän sanoo hiljaa siirtäen hiuskiani korvani taakse. "Samoin" vastaan myös hiljaa.

Joel painaa suudelman huulilleni minun vastatessa siihen. Hän vetää minut ihan kiinni itseensä ja työntää seinään. "Meijän pitää iha just lähtee" sanon suudelmien välissä. "Muttei vielä" hän sanoo siirtyen kaulalleni. Tunnen kuinka hänen kätensä liukuvat selälläni hupparini alla. "Joel oikeesti, mennään" sanon työntäen häntä irti itsestäni. "Yks pusu vielä" hän sanoo laittaen kätensä poskilleni. Suutelemme vielä ennen kun otamme tavaramme ja poistumme huoneestani.

"Ajakaa varovasti!" kuuluu Joelin äidin Niinan ääni olohuoneesta. "Joo" Joel vastaa laittaen kenkiään jalkaan. "Muistakaa sitte ettette vedä kännejä" vuorostaan Joelin isä Tuomo sanoo. "Joo ei vedetä" Joel sanoo saatuaan kengät jalkaansa. "Soittakaa jos tulee jotai ja Aleksi muista jos muut juo sun ei tarvii" Niina vielä sanoo. "Joo" vastaan.

Joel avaa oven astuen kylmään ulko ilmaan. "Heippa, olkaa kunnolla" Niina huutaa. "Heippa" Tuomokin huutaa. "Heippa" sanomme Joelin kanssa yhteen ääneen. Joel sulkee oven minun lähtiessä jo mopoa kohti. Päätän kävellä juuri siitä liukkaimmasta kohdasta ja kaatua. "Sattuko?" Joel kysyy tullen auttamaan minut ylös. "Ei paljoo" sanon irvistäen hieman noustessani ylös. "Oot sä varma?" Joel kysyy. "Joo, ei se nii paljoo sattunu" vastaan jatkaen matkaani. Kyllähän se oikeasti aika paljon sattui mutta kestän sen kyllä.

Istun rakkaani mopon kyytiin hänen laittaessa itselleen vielä kypärää. Kun hän saa kypärän päähänsä hän istuu eteeni. Kierrän käteni tiukasti hänen ympärilleen. Joel käynnistää moponsa ja lähtee kohti Tommin kotia.

Time skip hetki

Saavumme Tommin luo. Myös rakas Joonaksemme tulee heti meidän jälkeen. Annan Joelille toisen mopokypärän lähtien kävelemään kohti Tommin ovea. Joonas soittaa ovikelloa Joelin tullessa luoksemme. Hän kiertää kätensä ympärilleni laskien leukansa vasten päätäni. Tommi tulee avaamaan oven. "Niko nyt se sun Portsas tuli" Tommi huutaa varmaan olohuoneeseen. "Mikä ihmeen Portsa?" Joonas kysyy astuttuaan sisälle. Kukaan ei kuitenkaan vastaa.

Saatuamme ulkovaatteet päältämme menemme olohuoneeseen jossa muut jo ovatkin. "Joonas!" Niko huutaa ja nousee hyvin nopeasti Joonasta vastaan. Hän nappaa rakkaansa halaukseen. Itse kävelen Joelin takana pitäen häntä kädestä. Tullessamme olohuoneeseen kohtaan Ollin katseen. Hän väläyttää minulle pienen hymyn. Väläytän takaisin kunnes käännän katseeni Joeliin. Istumme vierekkäin sohvalle.

"Mitä me tehdään ku kaikki on paikalla?" Niko kysyy halaillen samalla Joonasta. "No mitäs se nuoriso haluaa tehä?" Tommi kysyy. Kaikki kohauttavat harteitaan. "Millos viimeks te ootte syöny?" hän jatkaa kyselyä. "Aamulla" suurin osa vastaa. "Entä Aleksi?" hän kysyy kääntäen katseen minuun. Olen vain hiljaa muidenkin kääntäessä katseensa minuun. "Ootko sä muuten ees syöny tänää?" Joel kysyy. Puristan päätäni kääntääen katseen minuun. "Noni eli tehdään ruokaa" Tommi vastaa nousten ylös. "Jes!" Joonas sanoo lähtien Nikon kanssa Tommin perään keittiöön.