Life is like one variable // Joleksi

112. Kolmas täysi-ikäinen apina

Joonaksen pov:

Herään kun huoneeni ovi avautuu. Perheeni alkaa laulamaan syntymäpäivä laulua minun availlessa pikkuhiljaa silmiäni. Kun he tulevat ihan sänkyni viereen, nousen ylös puhaltamaan kynttilät. "Mitä sä toivoit?" pikkusiskoni Nella kysyy isän sylistä. "En mitään"vastaan hiljaa. "Oisit ees jotain toivonu" isosiskoni Jonna sanoo pitäen kakkua käsissään. "Tässä ois sulle lahjoja" äitini sanoo ojentaen minulle yhden paketoidun paketin ja kaksi kirjekuorta. Lasken kirjekuoret syliini alkaen avata isointa pakettia. "Se on mulla ja Nellalta" Jonna sanoo. Avattuani paketin, löydän sieltä fazerin sinisen suklaarasian, mustan hupparin, harmaat ruutukuvioiset yöhousut ja kortin. "Kiitos paljon" sanon hymyillen heille molemmille. "Mä tein sen kortin" Nella sanoo. "Se on tosi hieno" sanon katsoen kortin sisälle. "Se on sun isovanhemmilta" äiti sanoo minun ottaessa valkoinen hieman pieneni kirjekuori käteeni. Avaan sen ja sieltä ilmestyy kaksi korttia ja neljä viidenkymmenen euron seteliä. Toisessa kortissa lukee onnittelut isäni vanhemmilta ja toisessa äitini vanhemmilta. Viimeisenä avaan ilmeisesti vanhemmiltani saadun lahjan. Kirjekuoresta löytyy lappu ja kaksi viidenkymmenen euron seteliä. "Siis maksoitteko te mulle autokoulun?" kysyn iloisena lukiessani lappua. "Tottakai maksettiin" äitini sanoo yhtä iloisena. "Kiitos ihan sikana" vastaan mennen halaamaan häntä ja sen jälkeen isääni. "Mulle kans" Nella sanoo yhä isän sylistä. Halaan myös häntä, kunnes halaan vielä Jonnaa.

Kaikki muut lähtivät edeltä keittiöön, kun minä jäin petaamaan sänkyni. Lahjani laitoin yöoöydälleni, paitsi hupparin ja yöhousut päälleni. Sitten suuntaan kohti keittiötä. Ennen kun edes pääsen sinne ovikello soi, joten suuntaan sinne. Avaan oven ja sen takaa ilmestyy Niko. "Huomenta ja hyvää syntymäpäivää" hän sanoo ojentaen minulle lahjan. "Huomenta ja kiitos" sanon ottaen lahjan vastaan, kunnes painan huuleni vasten hänen omiaan. Erkaannuttua suudelmasta päästän hänet sisälle, sulkien ulko-oven. Kun hän on ottanut ulkovaatteet päältään suuntaamme yhdessä keittiöön, missä muu perheeni jo on. "Moikka Niko, kiva nähä pitkästä aikaa" äitini sanoo mennen halaamaan poikaystävääni. "Kiva nähä teitäki" Niko sanoo halaten äitiäni. "Tulitko sä taas leikkimään Joonaksen kanssa?" Nella kysyy istuen keittiönpöydässä. "En mä varmaan tällä kertaa leikkimään tullu" Niko vastaa istuen Nellaa vastapäätä olevalle paikalle. Itse istun pöydän päässä ja isäni toisessa päässä.

Syötyämme aamupalan sekä kakkua, otan Nikolta saamani lahjan, lähtien hänen kanssaan kohti huonettani. Saavuttuamme huoneeseeni, hän hyppää heti sängylleni minun laittaessa ovea kiinni. "Avaa se" hän sanoo minun tullessa sängylleni paketin kanssa. Alan avaamaan sitä Nikon tullessa ihan viereeni istumaan, laskien päänsä olkapäälleni. Saatuani vihdoin paketti auki, huomaan siellä olevan monta asiaa. Ensimmäinen on ylisuuri valkoinen huppari. Toisena käteeni osuu lempi hajuveteni, jota olen käyttänyt jo hyvin pitkään. Kolmantena suklaalevy, ja viimeisenä kuva meistä. Hetken katseltuani kuvaa käännän sen ja huomaan kuvan takana olevan tekstiä. "Mä haluun, että sä muistat aina sun olevan mulle maailman tärkein asia" Niko sanoo laskien päänsä olkapäälleni, minun lukiessa tekstiä kyyneleiden valuessa silmistäni. Pyyhin välissä kyyneliäni hupparini hihaan. Niko kiertää kätensä ympärilleni, laskien pään takaisin olkapäälleni.

Luettuani teksti, lasken kuvan viereeni missä muutkin lahjat ovat. Sen jälkeen painan pääni vasten käsiäni, kyynelien valuessa yhä kovemmin silmistäni. "Mä rakastan sua" Niko sanoo vetäen minut halaukseen. "Mäki sua, niin järkyttävän paljon" sanon painaen pääni vasten hänen olkapäätään, vetäen hänet tiukempaan halaukseen. Erkaannuttuamme halauksesta, Niko pyyhkii kyyneleeni ja siirtää hiuksiani pois kasvoiltani. "Kiitos kaikesta. Kaikesta siitä mitä mä oon sulta saanu. Ilman sua mä oisin varmaan kuollut johonki alkoholinmyrkytykseen, ku oisin juonu niin paljon" sanon alkaen hymyillä. "Onneks sulla on tämmönen pelastava prinssi sun rinnalla, joka pitää huolen ettet sä juo liian pahoja kännejä tai sulle ei satu mitään, ainakaa vakavaa" Niko sanoo naurahtean loppua kohden. "Mut kiitos myös sulle, että oot jaksanu mua niinä pahinaki päivinä. Ilman sua mä en ois tässä pitämässä susta huolta" hän jatkaa hetken päästä.

Time skip iltaan

Olemme vain koko päivän makoilleet sängyssäni, katsoneet elokuvia ja sarjoja, käynyt syömässä ja vain nauttineet toistemme läsnäolosta. Nikon kanssa vain oleminen on parasta mitä tiedän. Hän jaksaa aina huolehtia hyvinvoinnistani ja aivan kaikesta. Välillä katsomme toisiamme nii kuin vasta rakastuneet. Hirveästi emme ole riidelleet, joka on hyvä. En koskaan halua menettää häntä.

"Joonas, tulkaa iltapalalle!" kuuluu äitini huuto alakerrasta. "Mennäänkö?" kysyn vieressäni makaavalta Nikolta. "Mennään vaan" hän vastaa. Nousemme ylös sängystäni lähtien kohti keittiötä. "Jääkö Niko yöks?" pikkusiskoni kysyy. Käännän katseeni hänestä Nikoon kyayvänä. "Kyl mä varmaan jään" hän vastaa. "Joonad daa unikavelin" pikkusiskoni sanoo lässyttäen. Nyrpistää vain nenääni näyttäen hänelle kieltä. Hän tekee saman minulle. "Noniin, alkakaas syödä" äitini sanoo.

------------------------------------------------------------

Sanoja 700