Life is like one variable // Joleksi

3. Paluu kotiin

Time skip pari päivää :D

Aleksin pov:

En ole vieläkään päässyt sairaalasta. Isäni ja Joel ovat käyneet katsomassa minua mutta äitiä ei ole näkynyt, ei tosin ole ihme ei häntä kovin paljoa ole vanhempieni eron jälkeen näkynyt, hyvä vain. Asun isäni kanssa täällä Oulussa ja äitini asuu jossain. Siskoni asuu Helsingissä, hän on asunut siellä siitä asti kun vanhempamme erosivat. Vaihdoimme Joelin kanssa numeroita pari päivää sitten, siitä asti olemme jutelleet joka päivä. Hän sanoi että tulee tänään heti kun vierailuaika alkaa. Kello on nyt vasta puoli kymmenen eli siihen on vielä vähän yli kaksi tuntia.

Huoneen ovi avautuu ja sieltä sisään astuu hoitaja. "Aleksi täällä ois sulle aamupalaa" hän sanoo. "Ei mulla oo nälkä" Sanon hänelle. En yhtään haluaisi syödä. "Syömishäiriö ei itsestään parane, sun pitää syödä että parannut" Hoitaja sanoo, mutten vieläkään suostu syömään. Hetken päästä lääkärini tulee huoneeseen kun hoitaja on jo lähtenyt. "Aleksi mä kuulin et sä et taaskaan syöny" hän sanoo ja istuu sänkyni vieressä olevalle tuolille. "En mä vaa halua tai pysty." vastaan hänelle. "Se on vaikeaa mä tiedän mut me ollaan täällä auttamassa sua ja kotona sulla on sun isä" hän jatkaa. "Nii, mut tällä kertaa mä en oo täällä mun syömisen takia vaan sen onnettomuuden." "No se on totta. Joko sä uskaltaisit nousta ylös ja koittaa kävellä?" hän kysyy. "Joo ka-kai" vastaan epäröiden. "Mä tiedän että sua pelottaa mut lupaan se menee hyvin, mä oon koko ajan tässä vieressä ja varmistan ettet sä kaadu." "Okei kai mä sit voin kokeilla"

Lääkäri auttaa minut istumaan ja siitä seisomaan. "Hyvä, sit koita ottaa ihan rauhassa askel" hän ohjeistaa ja pitää minua kyljistä pystyssä. Yritän liikuttaa jalkaani mutta se ei vain liiku."Ei tästä tuu mitään" sanon pettyneesti. "Ei se haittaa, koita ihan rauhassa, sä pystyt siihen kyllä" lääkäri sanoo. Yritän ottaa jälleen askelta ja hetken päästä se onnistuu. "Hyvä, mähän sanoin että sä pystyt siihen. Koita vaan ihan rauhassa ottaa toinen askel." lääkäri sanoo kannustavasti. Otan rauhassa toisen, kolmannen ja neljännen askeleen. "Sehä meni hyvin, sä jo vähä kävelit." hän sanoo kun palaan taas sängylleni makaamaan. "Jep, kiitos ku tsemppasit mua" "Eipä mitään, katos tonne ikkunaan" Käännyn ikkunaan päin ja huomaan siinä seisovan Joelin. Hän vilkuttaa minulle ja sitten tulee huoneeseen. "Moiii, pikkumies sähän kävelit" hän sanoo ja tulee halaamaan minua. Halaan häntä takaisin. Joel erkanee halauksesta ja hymyilee minulle. "Millon Aleksi pääsee pois?" hän kysyy ja kääntyy katsomaan lääkäriä. "Kaikki näyttäis olevan sen verran hyvin että varmaankin jo huomenna." lääkäri sanoo. "Mitä, oikeesti?" kysyn innoissani. Lääkäri nyökkää.

Time skip huomiseen

Matin pov:

Olen matkalla sairaalaan. Aleksi pääsisi tänään kotiin. Saavun sairaalan pihaan ja nään Joelin kävelemässä oville päin. "Joel oota" huudan hänen perään ja juoksen hänet kiinni. "Moi" Joel sanoo kun saavun hänen luo. Tervehdin häntä takaisin ja kävelemme Aleksin huoneen luo. Joel avaa huoneen oven ja sieltä ilmestyy sängyllä istuva Aleksi. "Moiii" hän sanoo iloisesti. Ihana nähdä oma poika iloisena. Odottelemme hetken lääkäriä kunnes hän saapuu huoneeseen. "Moikka, tässä ois Aleksille kepit ja särkylääkkeitä" lääkäri sanoo. Hän ojentaa minulle lääkkeet ja laittaa kepit nojaamaan sänkyä vasten. "Mä ottasin sulta vielä sen tipan pois nii voitte sit alkaa lähtee." hän sanoo ja ottaa Aleksilta tipan pois.

"Haluutko sä Joel kyydin?" kysyn häneltä kun pääsemme ulos sairaalasta. "Joo vaikka" hän vastaa. Menen kuiskin paikalle ja pojat menevät takapenkille. Saavumme Joelin talolle, hän nousee ulos autosta. "Kiitti kyydistä" hän sanoo. "Eipä mitää, moikka" vastaan. "Moikka" hän sanoo"Heippa Joel" Aleksi sanoo. "Heippa pikkumies" Joel vastaa ja sulkee oven. Lähdemme Aleksin kanssa kotiin päin.

Joelin pov:

Saavun viimein kotiin. Kaivan avaimeni taskustani ja avaan oven. Eemil saapuu heti ovelle. "Katos Joel" hän sanoo. "Terve vaan sullekki" vastaan hänelle ja kävelen keittiöön. Eemil on näköjään tehnyt ruokaa. Alan syömään hänen tekemää ruokaa joka on ihan hyvää. Syötyäni laitan astiat koneeseen ja kävelen huoneeseeni. Lösähdän sängylleni ja kaivan puhelimen taskustani. Samassa huomaan Joonaksen soittava, tottakai vastaan hänelle.

Puhelu: Jp = Joonas & Jh = Joel

Jh: - "Terve Joonas" Jp: - "Kato oothan sä elossa, missä jätkä on ollu ku ei oo näkyny viimeseen viiteen päivään? Et oo ees vastannu kellekkää puhelimeen ja aina ku oon käyny sun ovella et oo ollu kotona" Jh: - "Kyl mä oon ollu kotonaki, mut en ilmeiseti sillon ku oot käyny, mut olin sairaalalla ja muuten vaa ulkona kävelemässä" Jp: - "Mitä sä sairaalassa oot tehny?" Jh: - "Muistatko sillon ku oltiin Ollilla ja lähin sieltä kotiin" Jp: - "Joo muistan" Jh: - "Pääsin melkein kotiin asti mut sit Eemin soitti jostain bileistä, mä sit menin sinne ja olin tuomassa sitä kotiin sen autolla mut sit joku poika juoksi siihen auton eteen enkä kerenny jarruttaa ajoissa. Sit soitettiin ambulanssi ja se vietiin sairaalaan, menin sinne myös ja se oli leikkauksessa monta tuntia. Sitte menin kattoo sitä mut sit sen äiti hääti mut pois sieltä, olin pari päivää kotona vaa makaamassa sängyllä enkä noussu kertaakaan tai puhunu kellekkää, sit Eemil sai mut nousee ylös ja käymään siellä sairaalassa. Se poika heräs, juteltiin ja tutustuttiin. Sit kävin siellä katto sitä ja tänään se pääs pois sieltä." Jp: - "No onneks se ei kuollu tai sulle ei käyny mitää."

Puhuin vielä pari tuntia Joonaksen kanssa kunnes lähdin suihkuun. Suihkun jälkeen tulin takaisin huoneeseeni, laitoin vaatteet ja menin sängylleni peiton alle. Aleksi ja tyttö ystäväni Julia oli laittanut viestiä, vastasin vielä heille ja menin nukkumaan.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 865