Life is like one variable // Joleksi

9. Sisko is here

Hannan pov:

Olen ajamassa Helsingistä Ouluun. Ei olisi enää kuin tunti että olen Oulussa. Menen katsomaan pitkästä aikaa Aleksia, minulla on ollut häntä niin kova ikävä että oli jo aikakin lähteä. Saavun johonkin kahvilan pihaan, tankkaan autoni ja menen kahvilaan. Tilaan yhden kahvin ja menen takaisin autoon. Avaan isäni viestit. Hän kertoi että Aleksi nukkuu vielä ja voisin mennä herättämään hänet kun tulen.

Saavun valkoisen omakotitalon pihaan. Huomaan isäni odottavan ulkona, hän kävelee luokseni. Astun ulos autosta ja halaan häntä. "Mitä sulle kuuluu?" hän kysyy kun erkanemme halauksesta. "Ihan hyvää, on ollu kamala ikävä Aleksia" vastaan hänelle. "Aleksillaki on ollu kamala ikävä sua" hän kertoo. "No mut mennään sisälle nii meen herättää sen pikkusen unikeon" sanon ja laitan auton oven kiinni. Kävelen isäni perässä sisälle. Lasken laukkuni eteiseen ja otan kengät pois. Lähden kävelemään yläkertaan kohti Aleksin huonetta. Avaan oven hiljaa ja hän nukkuu sikeästi selkä oveen päin. Menen istumaan hänen sängylle. "Herätyyys, kello on kaksoista!" huudan hänen korvaan. "Hiljaa" hän sanoo käheällä aamuäänellään. "Nyt on sun aika herätä" sanon hänelle ja vedän häneltä peiton pois. Hän sitten ei koskaan lakkaa nukkumasta huppari päällä. "Mee pois" hän sanoo edelleen käheästi. "Tulinko mä turhaan kattoo sua Helsingistä asti?" kysyn häneltä samassa hän nousee äkkiä istumaan sängylleen. "Hanna!" hän sanoo iloisesti. "No heräsithän sä vihdoin" sanon. Aleksi syöksyy halaamaan minua. "Mulla oli sua ikävä" hän sanoo halaten minua tiukasti. "Nii mullaki sua" vastaan hänelle.

Hetken halailumme jälkeen isä tulee huoneen ovelle. "Tuutteko te syömään aamupalaa?" hän kysyy. "Joo tullaan" vastaan ja erkanen halauksesta. Nostan Aleksin syliini ja lähden kohti alakertaa. Saavumme keittiöön, lasken Aleksin tuolille istumaan ja menen itse hänen viereensä. Isä antaa meille molemmille aamupalaa ja ottaa myös itsekkin. "Mitäs te juotte?" hän kysyy. "Mä voisin ottaa kahvia" vastaan hänelle. "Entäs Aleksi?" hän kysyy. "Vaikka vettä" Aleksi vastaa. "Sä oot ehkä eka ihminen joka ottaa vettä jos ois tarjolla mitä vaan" "Eipä se muutenkaa juo mitään muuta ku vettä" isä sanoo. "Oikeesti?" katson häntä ihmeissäni ja hän vain nyökkää. Syön aamupalaani ja Aleksi vain katsoo sitä. "Aleksi koittasit syödä" isä sanoo. Aleksi puristaa päätään. "Ees vähä" hän sanoo ja Aleksi alkaa syödä. Hän syö vähän ja sitten työntää lautasen isälle. "Nytkö oot syöny tarpeeks?" isä kysyy ja Aleksi nyökkää.

Aleksin lähdettyä isä avaa suunsa. "Aleksi on tosi huono syömään edelleen" "Vieläkö sillä on syömishäiriö?" kysyn häneltä ja hän nyökkää. "Käyttekö te vielä sairaalassa sen takia?" jatkan kysymistä. "Välillä, mut ei Aleksi yhtään tykkää käydä siellä" isä kertoo. "Millon seuraava kerta on?" kysyn. "Ootas" isä sanoo ja nousee tuolilta. Hän menee kaapille ja ottaa sieltä jonkun lappupinon. "Itse asiassa tänään" hän sanoo. "Voinko mä mennä sinne Aleksin kanssa?" kysyn jälleen. "Joo jos se sille käy" Nousen tuolilta ja lähden Aleksin huoneeseen. Hän istuu sängyllään puhelin kädessä. "Mitäs sä teet?" kysyn kun istun hänen sängylleen. "Enpäs kerro" hän vastaa. "Sulla on tänään se lääkäri juttu" sanon hänelle hetken päästä. "En mä haluu mennä sinne" hän sanoo. "Hei sun pitää käydä siellä ja sitäpaisti mä haluun tulla sun kanssa sinne" sanon hänelle. "Eikä sulle riitä jos mä sanon et siellä on kamalaa?" Hän kysyy. "Ei, mä haluun nähä millasta siellä on" vastaan ja Aleksi nyökkää. "Okei, mennään sitte"

Aleksin lääkäri on ohi, se meni hyvin. "Oliko kamalaa?" kysyn pelkääjän paikalla istuvalta Aleksilta. "Oli" hän vastaa. "Mitäs me nyt tehtäs?" kysyn häneltä. "Vie mut Joelin luo?" hän vastaa ja kääntyy katsomaan minua. "No missäs tää Joel asuu?" kysyn. "No minäpä ohjeistan sinua jos lähdet nyt ajamaan" hän sanoo. "No laitappas se turvavyö tai tää auto ei liiku metriäkään"

Joelin pov:

Istun työpäytäni tuolilla koska en tiedä. Katson vain puhelintani kunnes joku huutaa korvaani. "Pöö" "Arvaa paljo mä säikähin, meinasin kuolla sydän kohtaukseen" "Sori" Aleksi sanoo ja hyppää sängylleni. "Mitä sä ees teet täällä?" kysyn häneltä ja istun sängylleni. "Tulin kylään, eka kävin sairaalassa siellä lääkäri jutussa" hän kertoo. "No olikos siellä kivaa?" kysyn. "No ei todellakaan ollu" hän vastaa. "Ootko sä syöny vielä tänää?" kysyn. "Aamulla, miten nii?" hän vastaa. "No siitähä on jo moonta tuntia. Nouseppa ylös nii mennään syömään minun tekemää ruokaa" sanon ja vedän hänet ylös. "Mua ei kyllä yhtään huvittas syödä mut jos sä kerran oot tehny ruokaa nii tottakai mä sitä syön" hän sanoo.

Avaan huoneeni oven ja lähden kävelemään keittiöön Aleksi perässäni. Kerkeämme olohuoneeseen asti kun Eemil tulee kotiin. "Ai katos näkeehän suaki" sanon hänelle. Hän tulee halaamaan minua. "Eiks tää oo se" hän sanoo ja katsoo Aleksia. "Joo Aleksi, se kuka joutu sairaalaan mun takia" vastaan ja käännän pääni Aleksiin. Hän istuu sohvan selkänojalla. "No mut kiva tavata" Eemil sanoo ja kättelee Aleksia. "Onpas sulla kylmät kädet" hän jatkaa. "Sillä on aina tosi kylmät kädet" sanon. Lähdemme keittiöön syömään. "Tää on hyvää" Aleksi sanoo. "No nyt en usko" Eemil sanoo ja ottaa Aleksilta haarukan. Hän maistaa ruokaa ja sanoo. "Wait Joel, ootko sä siis tehny tän ihan ite" Nyökkään vastaukseksi. "Jännä, koska tää on oikeesti hyvää"

--------------------------------------------------------------

Sanoja 806