Life is like one variable // Joleksi

65. Paluu kotiin

Joelin pov:

Herään ärsyttävään herätykseen. Sammutan sen ja nousen pikkuhiljaa istumaan. Hieron silmiäni kunnes lasken käteni syliini. Kello on puoli seitsemän ja seitsemältä on lähtö takaisin kotiin.

Sain juuri pakattua viimeisetkin tavarani. Kävin myös aamupalalla ja nyt mietin lähtisinkö käymään Aleksin huoneessa. Kielloista huolimatta hän vietti monet yöt minun huoneessani. Mutta ainakin hän nukkui hyvin ja hänellä oli turvallinen olo.

Time skip noin tunti

Kello on nyt noin kahdeksan. Olemme nyt lautassa menossa kohti kotia. Bussi on hiljainen sillä suurin osa nukkuvat. Aleksin pää lepää olkapäälläni ja hänen vasen käsi minun omassani. Itse olen painanut pääni vasten hänen omaansa. Kuuntelen musiikkia nappikuulokkeillani ja katselen maisemia bussin ikkunasta.

Kohta on kesä ohi ja sitten alkaa koulut. Totta puhuen minua hieman pelottaa mennä lukioon. Mitä veljiltäni kuulin, minun kannattaisi alkaa tsemppaamaan että pääsen lukion läpi. Pelottaa myös jättää Aleksi yksin toki onhan hänellä Olli ja Joonas siellä mutta silti. Hänellä ei koskaan olen ollut mitenkään helppoa koulussa kiusaajiensa takia. Todella toivon että niistä päästäisiin eroon.

Time skip

Matkaa on mennyt yli puolet. Ei enää edes tuntia kun olemme kotona. Aleksi nukkuu edelleen pää vasten olkapäätäni. Nostan pääni hänen päänsä päältä ja yritän katsoa hänen kasvojaan. Niin suloinen näky, mutta pakko hänet on herättää.

Siirrän oikean käteni rakkaani hiuksiin alan silittämään niitä herätellen häntä. Hetken päästä hän alkaa näyttää heräämisen merkkejä. "Huomenta rakas" sanon hiljaa hänen nostaessaan hitaasti päätään olkapäältäni. Hän hieroo silmiään jonkin aikaa, kunnes laskee kätensä syliinsä katsoen minua väsyneesti. Katson häntä 'söpöllä' ilmeellä ja laitan käteni hänen poskelleen. Silitän sitä hetken peukalollani kunnes siirrän kasvojani lähemmäs hänen omiaan. Painan suudelman hänen huulilleen hänen vastatessa siihen. Suudelma on rauhallinen mutta rakastava.

Erkaannuttuamme suudelmasta jäämme hiljaiseen katsekontaktiin kunnes Aleksi laskee päänsä taas olkapäälleni ja ottaa puhelimeni kädestäni. Hän ottaa myös toisen kuulokkeen korvastani ja laittaa sen omaansa. Hän menee netfixiin ja alkaa selaamaan elokuvia ja sarjoja, kunnes löytää jonkun ja painaa sen päälle antaen puhelimen takaisin minulle.

Time skip perille

Aleksin pov:

Olemme vihdoin perillä. Bussimme pysähtyy siihen mistä se viikko sitten lähti. Kaikki nousevat ylös, ottavat tavaransa ja lähtevät ulos bussista. Pääsen viimeisenä bussista. Joel pääsi ennen minua sillä jäin kaikkien taakse mun ihmiset tunkivat ulos.

Kun olen bussin viimeisellä portaalla Joel nappaa minut halaukseen ja pyörittää meitä hetken. "Ihana olla kotona" hän sanoo laskien minut maahan ja painaa pusun huulilleni. Hymyilen vain katsoen häntä silmiin kunnes kuulen isäni tulleen hakemaan. Otamme tavaramme ja lähdemme kohti isäni autoa.

Laitamme tavaramme hänen autoonsa. Joel kiertää toiselle puolelle autoa. Avaamme ovet ja olemme istumassa autoon kunnes kuulen Lucaksen äänen. "Aleksi" hän sanoo bussilta ja lähtee perääni. Laitan auton oven kiinni ja menen häntä vastaan. "Mä halusin vaa antaa tän sulle muistoks ku säki annoit mulle saman tyylisen" hän sanoo ojentaen minulle korua. Olin siis antanut Lucakselle muistoksi jonkun koruni jota en koskaan pitänyt ja se vain oli jäänyt joskus kassiini. "Apua kiitos" sanon ottaen korun käteeni. Siinä on hopea pieni sydän ja hopea ketju. "Mulla tulee sua ikävä, susta tuli mulle tosi tärkee ja vähä niinku pikkuveli" Lucas sanoo kun halaamme. "Ja susta mulle melkein ku isoveli" sanon.

"Hyvää loppu kesää ja tsemppiä kouluun ja kaikkeen" Lucas sanoo kun lähden takaisin bussille. "Hyvää loppu kesää sullekki ja tsemppiä kaikkeen" sanon kunnes lähden itsekin autolle. "Nähään vielä joskus" hän huutaa perääni. "Tottakai nähään" vastaan. "Kerro Joelille terkkuja" hän sanoo ja astuu bussiin. "Kerron" vastaan vielä ja avaan auton oven. "Kukas toi oli?" isäni kysyy istuuduttuani autoon. "Se oli se joka autto mua siellä leirillä" kerron laittaen turvavyön. "Okei" isä vastaa ja lähtee ajamaan.

Noin puolet on mennyt automatkasta kun Joel laskee kätensä omieni päälle ja ottaa toisesta kiinni. Käännän pääni häneen ja painan sen penkin yläosaan. Joel katsoo minua silmiin ja alkaa hymyillä, siitä seurauksena niin alan minäkin. "Anteeks ku keskeytän mut tuleeko Joel meille vai kotiinsa?" isäni kysyy keskeyttäen hetkemme. "Tuun teille" Joel vastaa.

Joelin pov:

Saavumme juuri Aleksin kodin pihaan. Avaamme turvavyöt ja astumme ulos autosta sen pysähdyttyä. Otamme tavaramme ja lähdemme kohti ovea. Aleksi koittaa ovea ja se on lukossa. "Iskä, avaimet" hän huutaa isälleen. "Eiks sulla oo omia?" Matti vastaa. "Ei" Aleksi vastaa ja Matti alkaa kaivamaan taskuaan. Hän heittää Aleksille avaimet.

Astumme sisään. Leirillä oli kivaa mutta ihana päästä taas kotiin, taino nyt kyllä olen Aleksilla mutta tämä tuntuu jo ihan kodilta. Potkimme kenkämme pois ja raahaudumme Aleksin huoneeseen tavarat mukanamme. Aleksi avaa hänen huoneen oven, tiputtaa kassinsa lattialle ja kävelee sängylleen. Hän lösähtää sängylleen selälleen. Päätän olla mukava poikaystävä ja kaatua hänen päälleen. "Ahhh" Aleksi sanoo kärsivänä. Hymyilen vain ja painan pääni hänen rintakehälle. Todella toivon ettei tuo pikkumies litisty alleni.

Time skip tunti

Herään jonkin ajan kuluttua Aleksin rintakehältä hänen näprätessään hiuksiani. Nostan pääni ja katson häntä. Yli söpö näky. "Huomenta" hän sanoo. "Huomenta" vastaan ja painan suudelman hänen omilleen. Aleksi pitää käsiään poskilla ja minä omiani hänen kyljillään. Käännän meidät ympäri ja nyt Aleksi makaa minun päälläni. Kuulemme kuitenkin koputuksen ovelta. "Joo" Aleksi sanoo ja laittaa kätensä rintakehälleni ja painaa päänsä niihin. "Moi, kysyisin vaa millon te ootte viimeks syöny?" Matti kysyy kurkaten oven raosta. "Joskus 6.45" Aleksi vastaa. "9 tuntia sitte, Herra jestas mä alan tekee ruokaa, nii tulkaa sitte syömään" hän sanoo ja sulkee oven. Kello on siis jo neljä.

Aleksi nostaa päänsä salamana ja katsoo minua. "No?" kysyn. "Tehään jotain" hän sanoo. "Onks jotain mielessä?" kysyn siiräten hänen hiuksiaan korvansa taakse. "Ehkä" Hän vastaa ja painaa suudelman huulilleni kunnes nousee ylös ja vetää minut istumaan. Hän hakee pöydältään kaksi ohjainta ja käynnistää pleikkarin. Hän tulee takaisin sängylle ja istuu syliini katse telkkarissa.

----------------------------------------------------------

Sanoja 911

Oon päättäny jo sillon ku alotin tän kirjoittamisen, että miten lopetan tän. Sen paljastan nyt että tää ei tuu loppuu vileä pitkään aikaan. Aleksi menee nyt 8lk ja tää loppuu sit ku se on lukiossa :D
Ehkä saatte sit jatko osan... ;D