Life is like one variable // Joleksi

116. Ollin siskoja?

2.11.2013

Ollin pov:

Herään koneiden piippaukseen. Katselen hetken ympärille kunnes tajuan olevani sairaalassa. Käännän päätäni sivulle, huomaten Aleksin nukkuvan tuolilla sänkyni vieressä. Hän on niin suloinen nukkuessaan. Mikään ei ole yhtä suloista kun tämä näky. Hetken katselun jälkeen Aleksi alkaa availla silmiään. "Olli!" hän sanoo äkkiä ottaen kädestäni kiinni. "Huomenta söpöläinen" sanon hymyn tullessa huulilleni. Hän alkaa hymyillä ja sen seurauksena minäkin. "Mikä sun vointi on?" hän kysyy. "Vähä heikko, mut muuten ihan hyvä" vastaan katsoen Aleksia suoraan silmiin. "Muistat sä mitä tapahtu?" Aleksi kysyy. En kuitenkaan kerkeä vastaamaan, kun ovi jo aukeaa. Lääkäri ja hoitaja tulevat huoneeseeni. "Täällä ollaankin jo hetäilty" lääkäri sanoo jääden sesiomaan sänkyni päähän, hoitajan tullessa viereeni katsomaan koneita, kunnes laskee peittoa päältäni ja avaa siteen kyljeltäni.

"Mikäs on sun vointi?" lääkäri kysyy hoitajan tehtyä minulle joku tarkastus. "Ihan ok. Vähä heikottaa" vastaan. "Se on ihan ymmärrettävää. Sä olit todella kauan tajuttomana" hän sanoo. "Poliisit haluis kysyä sulta pari juttua, jaksaisitko sä?" hän kysyy. "Joo kai" vastaan pitäen tiukemmin Aleksin kädestä. Lääkäri ja hoitaja poistuvat huoneesta, kahden poliisin tullessa tilalle. "Sun pitäis poistua" toinen poliiseista sanoo. Aleksi on päästämässä irti kädestäni, mutta vastaan. "Voiko Aleksi jäädä?" kysyn anova ilme kasvoillani. "Jos se helpottaa että joku on tukena niin tottakai" poliisi sanoo. "Me haluttais kysyä, että mitä sä muistat tapahtuneesta?" toinen poliisi avaa suunsa. "Se joka odotti mun kaulaa sillä veitsellä suuttuu jollekki tytölle siellä bileissä jostain, sit mä menin siihen väliin ja se suuttuu mulle vielä pahemmin ja kävi käsiks. Sit jotkut sen kaverit ja jotkut randomit tuli siihen väliin, mut siitä sit vasta alkoiki tappelu. Yks niistä pojista otti lasipullon ja löi sillä mua päähän ja potkas niin että mä kaaduin siihen maahan. Sit se yks joka suuttuu ekana, tuli mun päälle ja alko hakkaa ihan kunnolla. Jonkun ajan päästä Aleksi huutaa mun nimeä jostain siitä vierestä ja sit yht äkkiä se poika ottaa puukon ja laittaa sen mun kaulalle. Sit tulee poliisit ja vie sen pois ja vähän ajan päästä kaikki pimenee" kerron poliisin kirjatessa lausuntoani ylös. "Kiitos tästä. Sen vielä kysyisin että tunsitko sä tätä joka löi sua pullolla päähän tai tätä joka otti puukon esille?" poliisi vastaa. "En" vastaan hiljaa. "Entäs sä?" poliisi kysyy katsoen Aleksia. Aleksikin vastaa kieltävästi. "Okei, tämäpä taitaa riittää. Kiitos sulle" poliisit sanovat kunnes poistuvat.

Time skip neljä päivää

Odottelen kyytiä sairaalan pääovilla. Laitokseltani joku tulee kuulemma hakemaan minua ja vie Joelin luo, jossa kaikki muutkin ovat. Illalla kuulemma hakisi laitokselle. Aleksi oli sen koko yön sairaalassa kun minut tuotiin tänne. Hän ei olisi halunnut lähteä senkään jälkeen kun heräsin, mutta sain yli puhuttua hänet. Hän oli kuulemma itkenyt aivan hysteerisesti kun näki minun makaavan maassa ja sillon kun menin tajuttomaksi, sitten hän varsinkin oli itkenyt hysteerisesti. Olisi kuulemma ollut valmis kuolemaan, että selviän. Olemme aina olleet toisillemme todella tärkeitä ja läheisiä. En koskaan voisi kuvitella elämää ilman Aleksia. Hän on se henkilö jonka ansiosta olen tähän asti jaksanut. Hänen vuokseen tekisin ihan mitä vain.

Hetken päästä Sauli ajaa eteeni autolla. Lähden kävelemään autoa kohti pitäessäni kättä puukotus haavan päällä. Kun saavun auton luo Sauli avaa oven minulle. "Moikka, mikäs on vointi?" hän kysyy. "Ihan ok" vastaan istuen apukuskin paikalle. "Sattuuks tohon vielä?" hän kysyy minun laittaessa ovi kiinni. "Ei oikeestaan" vastaan laittaen turvyötä kiinni. "Muuten hyvää syntymäpäivää" hän sanoo lähtien ajamaan. "Kiitos" vastaan. "Miltäs tuntuu ku vuoden päästä oot jo täysi-ikäinen?" Sauli kysyy. "Emmä tiedä, kai se omilleen pitää alkaa muuttaa" vastaan. "Ei sulla vielä mikään kiire oo, muistat sit et me autetaan sua kaikessa" Sauli vastaa. "Joo, mä vaan mietin et ois ihan kiva nähä mun siskoja" sanon. "Eiköhän se jotenki onnistu" hän vastaa.

"Pitäkää kivaa, mut älkää liian rajusti" Sauli sanoo minun noustessa auton kyydistä. "Joo, nähään illalla" vastaan sulkien oven. Sauli vielä vilkuttaa kunnes lähtee. Kävelen kohti Joelin kodin ovea. Käveltyäni portaat ylös, avaan oven ja menen sisään asuntoon. "Moi!" huudan. "Olli!" kuuluu Aleksin vastaus. Saatuani kengät ja takin päältäni, lähden kävelemään kohti olohuonetta josta vastaan minua juoksee Aleksi. Hän kiertää kätensä ympärille halaten minua tiukasti. Halaan itsekin häntä, nostaen toisen käteni hänen takaraivolle. "Tietäisitpä vaan kuinka paljo sillä oli sua ikävä ja kuinka paljo se ootti sua" Tommi sanoo istuessaan sohvalla. "Kyllä mä tiedän" vastaan erkanetessamme halauksesta. "Hyvää syntymäpäivää" Aleksi sanoo. "Kiitos" sanon väläyttöen hymyn kunnes lähdemme kohti sohvaa. "Onnee veli" Joonas ja Joel sanovat kätellen ja halaten minua. "Thanks" vastaan. Myös Niko ja Tommi onnittelevat minua. "Haluaisit sä jotai?" Joel kysyy minun istuttua hetki hiljaa sohvalla. "Ei kiitos, emmä tarvii mitään" vastaan siirtäen katseeni häneen. "Okei, sano sit jos tarviit tai haluut jotain" hän vastaa silittäen olkapäätäni. "Joo" vastaan. Huoneeseen iskee taas syvä hiljaisuus.

Time skip huomiseen

Laura-Elinan pov:

Tulimme pikkusiskoni Oonan kanssa tapaamaan Ollia laitokselle. Kun kuulin että Ollia on puukotettu, lähdin heti kotoani vanhempieni luo. Hekin olivat pohjimmiltaan todella huolissaan Ollista ja siitä selviääkö hän hengissä. Oonalle kerroimme vasta tänään ennen kuin lähdimme tänne. Odottelemme nyt ovien takana että joku avaisi meille oven, eikä mene kauaa kun joku jo tuleekin. "Moikka, te ootte vissiin Ollin siskoja?" mies henkilö kysyy. "Joo ollaan" vastaan. "Missä Olli?" Oona kysyy vierestäni. "Mä oon Sauli, teen paljon töitä Ollin kanssa ja Olli taitaa olla huoneessaan. Mä voin viedä teidät sinne" hän vastaa. Riisumme ulkovaatteet naulakkoon jonne Sauliksi esittäytynyt mies meidän ohjasi jättävän uljovaatteeme.

Hetken jutustelun ja esittelyn jälkeen, hän jättää meidät Ollin huoneen oven taakse. Koputan siihen ja hetken päästä saan vastaukseksi muminaa. Avaan oven ja samassa Oonan nähdessä Olli hän lähtee juoksemaan sänkyä kohti jossa Olli makaa. Samalla hän huutaa Ollin nimeä. Oona hyppää Ollin päälle kiertäen kätensä hänen ympärilleen. Kun Ollin suusta kuuluu hieman tuskainen ääni avaan suuni. "Varo Oona sitä Ollin pipiä" sanon kävellen hänen sänkynsä luo. "Mulla oli sua ikävä" Oona sanoo halaten Ollia todella tiukasti. "Nii mullaki oli sua" Olli vastaa. Hetken päästä he erkanevat halauksesta ja Olli nousee istumaan.

"Mites sulla on nyt menny? Siitä on todella pitkä aika ku me viimeks nähtiin" sanon. "Ihan hyvin. On tässä ollu paljo vaikeita aikoja mut nyt kaikki on ok. Jos ei lasketa tätä puukotusta" Olli vastaa. "Paljon onnea tälleen päivän myöhässä" sanon. "Kiitos" Olli vastaa. "Oona olikos sulla joku juttu Ollille?" kysyn muistuttaen häntä. "Joo" Oona sanoo iloisena, mennen kassilleni. Hän ottaa sieltä lahjapaketin ja kortin, tullen takaisin luoksemme. Hän ojentaa ne Ollille ja istuu takaisin hänen viereensä. "Oho kiitos" Olli vastaa. Hän lukee kortin alkaen hymyillä kunnes avaa lahjan jossa on suklaalevy ja kaksi valokuvaa valkoisissa kehyksissä. "Ihanat" hän sanoo katsoen kuvia. Toisessa kuvassa on me kaikki kolme ja toisessa Olli hänen kavereidensa kanssa. "Mistä sä tän kuvan hommasit?" hän kysyy näytteän minulle kuvaa hänen kavereistaan ja hänestä. "Pyysin Joelin isoveljeä kysymään siltä jotain kuvaa teijän kaveriporukasta" vastaan. "Okei" Olli vastaa. "Mä tiiän tästä Joelin ja Joonaksen, mut ketä nää kolme muuta on?" kysyn hetken katseltua itsekin kuvaa. "Tää on Niko, tää Tommi ja tää on Aleksi" hän vastaa. "Onks tää Aleksi Hannan veli?" kysyn. "On joo, mistä sä sen tiesit?" Olli vastaa kysyen. "Mä tunnen Hannan poikaystävän ja oon sit parikertaa nähny sitä. Aleksi näytti tosi paljo siltä nii mietin vaa" sanon.

----------------------------------------------------------

Sanoja 1167