Life is like one variable // Joleksi

105. Vanhempi ja pidmepi kaveri

Aleksin pov:

On kulunut viikko kaikesta tapahtuneesta. Joel on kaikin voimin yrittänyt auttaa minua, hän on jopa ollut koko viikon täällä kanssani. Käynyt vain treeneissään. Itse en ole kunnolla jaksanut edes nousta sängystä, vaikka Joel on kuinka yrittänyt piristää minua. Olen saanut syötyä aina vähän, mutta kokonaisia ruokia en. Isäni on puhunut paljon puhelimessa lääkärini Matiaksen kanssa, hänen mukaansa minun pitäisi mennä osastolle jos tilanne ei muutu yhtään. En todellakaan halua joutua sinne, joten todellakin yritän parhaani mukaan syödä, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.

Tänään oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan käynti sairaalassa. He mittasivat painoni ja kyselivät kaikkea samaa mitä ennekin. Minun pitäisi kuulemma käydä täällä viikon välein ja sitten kun alan olla parempaan päin, sitten sen voi vaihtaa kuukausittaiseksi. Olemme tällä hetkellä matkalla kotiin, paitsi isä sanoi käyvänsä kaupassa matkalla. Joel on treeneissä ja tulee sen jälkeen meille, poiketen matkalla kotonaan. Kun isäni pysäyttää auton kaupan pihaan hän kääntää päänsä minuun. Istun takapenkillä nojaten ikkunaan. "Tuutko mukaan vai jäätkö autoon?" hän kysyy oltuaan hetken hiljaa. "Jään tänne" vastaan hiljaa siirtämättä katsettani. "Okei, haluutko jotain?" hän kysyy avaten oven. "En" vastaan hiljaa. "Okei, mä tuun kohta" hän sanoo ja astuu ulos autosta. Katson kun hän kävelee kauppaan sisälle ja samalla alan kuulla kun puhelimeni soi. Otan sen hitaasti taskustani ja katson kuka soittaa. Se oli siskoni joten päätin vastata.

Puhuessani siskoni kanssa, isä tulee takaisin autoon. Hänen huomatessaan että puhun puhelimessa, hän on hyvin hiljaa ja laittaa turvavyön, kunnes lähtee ajamaan kohti kotiamme. Kun alamme lähestyä kotia, puhun edelleen siskoni kanssa. Hän on kysellyt kaikkea hyvin varovasti ja minä olen vastaillut hiljaa hänen kysymyksiinsä. Hyvä että hän edes kuulee mitä sanon tai kerron, kun puhun niin hiljaa. Kun isä sammuttaa auton meidän tultua kotimme pihaan. Avaan turvavyön ja astun ulos autosta. Lähden kävelemään hitaasti isäni perässä sisälle, pitäen toista kättäni vatsallani. Päästyämme sisälle isä menee keittiöön purkamaan ostokset ja tekemään ruokaa. Itse menen myös keittiöön, mutta istun pöydän ääreen vetäen toisen jalkani vasten itseäni.

Kun saan vihdoin lopetettua puhelun siskoni kanssa, lasken puhelimen keittiön pöydälle, vetäen toisenkin jalkani vasten itseäni, kunnes painan pääni vasten polviani. Isäni ilmeisesti huomaa sen, sillä tulee silittämään selkääni, kunnes jatkaa taas ruuan tekoa. Juuri kun olen lähdössä isäni saa ruuan tehtyä. Hän laittaa sitä meille molemmille lautaisille ja tuo lautaset pöytään. Hän ottaa vielä haarukat ja lasit kunnes tulee itsekin pöytään. Pyörittelen jälleen hetken haarukkaa ruuassa, kunnes otan ruokaa siihen ja laitan sen suuhuni. Jossain vaiheessa kuuluu kun ovi aukeaa. Ilmeisesti Joel tuli.

Hetken päästä hän tulee keittiöön ja laskee kätensä olkapäilleni painaen pusun kaulalleni, kunnes käännettyäni pääni häntä päin hän painaa suudelman huulilleni. Erkaanuttuamme suudelmasta käännän pääni ruokaani ja isäni sanoo Joelille. "Ota vaan ruokaa, oliko hyvät treenit?" Joel menee ottamaan kaapista lautasen johon ottaa ruokaa vastaten isälleni. "Oli joo ihan hyvät. Nyt treenattiin salilla ja illalla sit mennään jäälle" hän kertoo tullen viereeni istumaan. "No sehä on kiva, monelta sulla on sit ilta treenit?" isäni kysyy. "Viidestä puol kasiin" Joel vastaa alkaen syödä. "Okei" isäni vastaa. He juttelevat vielä jotain samalla kun syövät kunnes Joelin syötyä lähdemme huoneeseeni, isän jäädessä hoitamaan tiskejä. Sain syötyä puolet ja myöhemmin söisin loput.

Joelin pov:

Time skip ilta treeneihin

Kun olemme laittamassa varusteita päällemme, juttelemme jälleen kaikkea vähän turhaa kunnes keskustelu ajautuu siihen, että Joona kysyy miten Aleksilla menee, kun häntä ei ole hetkeen näkynyt eikä hänestä ole kuulunut. Kerron että hänellä on mennyt nyt vähän huonommin, voisin kyllä kertoa hänelle enemmänkin mutta täällä on nyt koko joukkue niin en viitsi alkaa sen enenpää kertomaan. Sovimme että juttelemme siitä vähän myöhemmin, kun kaikki eivät ole kuulemassa. Saatuamme varusteet päällemme lähdemme kohti jäätä, koko joukkueen kera. Valmentajamme laittavat meidät ihan ensimmäisenä luistelemaan pari kertaa ympäri kaukaloa kunnes jakaa meidät kahtia. Sitten alammekin jo pelaamaan.

Treenejen jälkeen jään juttelemaan Joonan kanssa, jonkin ajan päästä hän kysyy voisiko hän tulla käymään Aleksin luona. Päätän soittaa hänelle ja kysyä jaksaisiko hän jos Joona tulisi käymään. Hän sanoi sen käyvän, jos tuomme hänelle kaupasta Pepsi Maxia ja suklaata. Suuntaamme siis nyt kohti kauppaa. Onneksi otin korttini mukaan, niin voimme käydä kaupassa. Kaupasta tultuamme, suuntaamme kohti Aleksin kotia. Ostimme Joonan kanssa myös itsellemme suklaata ja energiajuomat.

Saavuttuamme Aleksille, jätämme lätkä kamamme eteiseen niin etteivät ne ole kenenkään tiellä. Suuntaamme ostoksiemme kanssa kohti Aleksin huonetta. Kun avaamme hänen huoneensa oven, huomaamme hänen siivoavan vaatekaappiaan. "Moi" sanomme Joonan kanssa yhtä aikaa kunnes hän hyppää Aleksin sängylle suklaalevynsä ja energiajuomansa kanssa. "Sitä et sit siihen kaada" Aleksi sanoo Joonan avatessaan energiajuomansa Aleksin sängyllä. "Joo joo" hän vastaa ja juo juomaansa. "Moi" sanon kyykistyen Aleksin viereen niin että saan painettua suudelman hänen huulilleen.

Erkaannuttuamme suudelmasta annan Aleksille Pepsi Maxinsa ja suklaalevynsä, kunnes nousen ylös ja menen hänen sängylleen istumaan. Katselemme Joonan kanssa kun Aleksi siivoaa vaatekaappiaan. Hän juttelee samalla Joonan kanssa kuulumisiaan. "Oho, onpa tutun näkönen huppari" Joona sanoo hetken päästä. Aleksilla on siis kädessään huppari jonka sai Joonalta. "Keltähän mahtaa olla saanu sen" sanon ottaen hörpyn juomastani. "En kyllä tiiä, varmaan joltain hyvän näköseltä tyypiltä" Joona sanoo ja samalla meinaan tukehtua juomaani. "Hei" hän sanoo tökäten kyynerpäällään kylkeeni. "Oot sä oikeesti ihan hyvän näkönen" sanon lopulta. "Ihan" hän sanoo pyöräyttäen silmiään. "Aleksi vai mitä että mä oon paremman näkönen ku Joel" Joona sanoo siirtäen katseensa Aleksiin. "No et ihan, mut et sä nyt pahemmaltakaan näyttä" hän vastaa.

Kun Aleksi on saanut vaatekaappinsa siivottua hän menee pöytänsä luo ja ottaa Pepsi Maxin käteensä. Hän avaa sen ja juo siitä vähän kunnes laskee sen takaisin pöydälleen. Kun hän tulee meitä kohti nousen seisomaan ja vedän hänet suudelmaan ottaen kiinni hänen poskistaan. Hänen kätensä menevät kyljilleni. Hetken pääs nostan hänet syliini, halaten häntä tiukasti. "Hei mun vuoro" Joona sanoo alkaen nousta sängyltä. Lasken Aleksin maahan, mennen hänen sängylleen josta Joona juuri nousi. Katson kun Joona kävelee Aleksin eteen ja nostaa hänet syliinsä. Heillä ei ole enää edes paljoa pituus eroa. Ehkä vähän päälle kymmenen senttiä. "Sä oot kevyt" Joona sanoo "heitellen" Aleksia ilmaan. "Et säkää mikään kovin painava voi olla" Aleksi sanoo. "Katotaanko" Joona sanoo lopettaen Aleksin heittelyn. "Katotaan" Aleksi sanoo. Joona laskee hänet alas. Aleksi yrittää nostaa Joonaa ja lopulta saakin hänet nostettua hetkeksi irti maasta. "Oho, onhan se vahva vaikka onki pieni" Joona sanoo Aleksin laskettua hänet maahan. "En oo pieni" Aleksi sanoo laittaen kätensä puuskaan. "Ootpas" Joona sanoo pörröttäen Aleksin hiuksia. Joona jaksaa aian sanoa Aleksia pieneksi, vaan koska on häntä pidempi ja vanhempi.

Jonkin ajan päästä Aleksin isä saapuu huoneen ovelle, kun Joona taas heittelee Aleksia ilman. "Varo ettei tipu" Matti sanoo katsoen Joona puuhia. Joona lopettaa Aleksin heittelyn ottaen hänet kyljen kohdalle syliin. "Kukas hän oot?" Matti kysyy katsoen Joonaa. "Se on Joona, mut joukkueesta" kerron maatessani Aleksin sängyllä samalla kun Joona pitää Aleksi sylissään. He eivät yhtään keskity mitä täällä tapahtuu vaan väittelevät siitä onko Aleksis pieni vai ei. "Okei, no tulkaahan syömään. Kaikki kolme" Matti sanoi lähtien huoneesta. "Noniin, nyt loppuu väittely" sanon nousten sängyltä. "Mennään syömään" sanon kävellen heidän luo. "Noni menääs pikku Aleksi syömään" Joona sanoo lähtien kantamaan Aleksia alakertaan. "En oo pieni" Aleksi sanoo jälleen.

----------------------------------------------------------

Sanoja 1158

Jo kolmas osa tänään 😭😭🫶🏼