Life is like one variable // Joleksi

71. Sovinto

Okei tota todella moni on menny sekasin jätkien ikien kanssa (myös minä) nii nyt jonkun ajan pähkäilyjen ja uudelleen suunnittelut jälkeen tässä ne on...
Aleksi 1.11.1997 8lk (13 täyttää 14)
Olli 8.11.1996 9lk (14 täyttää 15)
Niko 17.1.1996 9lk (15)
Joonas 5.10.1995 lukion 1 (15 täyttää 16)
Joel 5.10. 1994 lukion 2 (16 täyttää 17)
Tommi 23.6.1993 lukion 3 (18)

Joelin pov:

"Mä lupaan etten mä enää koskaan, KOSKAAN petä sun luottamusta tai koske huumeisiin" sanon. "Lupaatko oikeesti?" Aleksi kysyy ja nostaa päänsä. Hän itkee edelleen. "Lupaan" "Jos sä vielä kerranki petät mun luottamuksen tai kosket huumeisiin nii se oli sitte siinä" hän sanoo. "Kolmatta mahdollisuutta et tuu saamaan" hän jatkaa kyynelien valuessa poskillaan. "En petä, mä lupaan. Oikeesti lupaan" vastaan. "Hyvä" Aleksi vastaa pyyhkien kyyneliä hupparinsa hihoihin.

Nousen pöydältä ja menen hänen eteen. Otan hänet tiukkaan halaukseen. Hän siirtää kätensä selälleni ja halaa minua takaisin laittaen päänsä olkapäälleni. "Mä rakastan sua" Aleksi sanoo hiljaa. "Mäki sua, ihan liikaa" sanon. Olemme molemmat tainneet vähän huutaa toisillemme ja itkeä keskustelumme aikana. Tai ainakin siltä näytämme että olemme oikeasti itkeneet ja paljon.

Kun olemme jo jonkin aikaa halailleet, erkanemme halauksesta. Pyyhin peukaloillani tuon blondin suloisen blondin kyyneleet. Käteni menevät hänen poskiltaa, hänen kaulalle, sieltä olkapäille ja käsiä pitkin jäävät kämmeniin. Otan Aleksin käsistä kiinni. Katsomme hetken toisiamme kunnes siirrän Aleksin kädet niskani taakse. Omat käteni laitan hänen kyljilleen hupparin alle. Painan huuleni hänen omilleen.

Hetkemme kuitenkin keskeytyy kun ovi aukeaa. "Vittu voitteko hoitaa ton homostelun jossain muualla kun julkisilla paikoilla" joku poika sanoo takaamme. Erkanemme suudelmasta ja päästämme irti toisistamme. Siirrän katseeni maahan. Aleksi hyppää alas pöydältä ja hakee tavaransa luokan perältä. Itse menen jo ovelle jossa seisoo joku poika porukka. "Jatkossa hoidatte noi homostelunne jossain muualla" sama poika jatkaa. "Eiku just nimenomaan sun naaman edessä" sanon Aleksin tullessa luokseni. Otan häntä kädestä ja käännyn häntä päin. Painan suudelman hänen huulilleen kunnes lähdemme.

Time skip että koulu loppuu

Aleksin pov:

Kävelen äkkiä ulos luokasta. En näe Joelia missään. Lähden kohti yläkertaa jossa lokeroni on. Huomaan Joelin tulevan lokerolleni päin. Lähden juoksemaan kohti häntä. Kun pääsen hänen luokseen heitän reppuni maahan (rip kone) ja hyppään hänen syliinsä. Kierrän jalkani hänen ympärille ja painan suudelman hänen huulilleen. "Moi rakas" Joel sanoo laskien minut alas mutta suutelee minua vielä. "Moi" sanon erkaannuttuamme suudelmasta.

"Saitte vissiin sovittua" Olli sanoo ojentaen minulle reppuani. "Joo saatiin" Joel vastaa ottaen minut sivuttain halukseen. Hän painaa pusun huulilleni minun katsoessani häntä. "Noni nyt riittää jo alkuun se söpöstely" Niko sanoo kävellessään luoksemme. "Mitä te teette tänään?" hän jatkaa kun on tullut viereemme. "En tiiä, en varmaan mitään" Olli vastaa. "Enpä kai mitää" Joel vastaa. "Entä pikku mies?" Niko kysyy. Kohautan vain harteitani. "Noni tehdäänkö jotain yhessä?" Niko kysy. "Joo käy, pyydä Joonas ja Tommiki messiin" Joel sanoo.

Olemme matkalla Tommin luo. Sovimme että menemme kaikki hänen luo, sillä se on varmaan ainut paikka jossa ei ole koskaan muita kun Tommi. Alkaa olla jo syyskuun loppu ja ilma alkaa olla jo kylmää. Arvatkaa kenellä on kylmä hupparilla ja revityillä farkuilla, no minulla... Muilla on sentään takki edes mukana. Tulin kyydillä aamulla joten en ottanut takia. Luulin että pääsen myös kyydillä kotiin mutta enpä pääsekään vaan kävelen jätkien kanssa Tommin luo. Jätkillähä olisi mopot mutta ne ovat kotonaan eikä he niitä jaksa hakea. Ollin mopo jää koulun parkkiin, sillä vain hänellä oli mukana sellainen. Joonas tulee kuulemma myöhemmin. Hänellä oli joku tärkeä meno.