Life is like one variable // Joleksi

12. Upea kallio ja ensi suudelma

Aleksin pov:

"Miks sä oot mulle mukava etkä samanlainen mitä Onni oli ja nyt sen kaverit?" kysyn. "Mä en missään vaiheessa halunnu sulle mitään pahaa, mä en ollu ees koskaan ennen tavannu sua. Onni ja sen kaverit oli vaan puhunu susta ja sit mun pikkusisko sano yhtenä päivänä et se tuntee sut" poika kertoo." Kuka sun pikkusisko on?" kysyn. "Tai oli... Helmi, se kuoli vähä aika sitte" hän sanoo. "Ootko sä siis Lucas?" kysyn. "Joo oon" hän vastaa."Mä oon pahoillani mitä Helmille tapahtu" sanon. "Ei se mitää, ei se sun syy ollu" hän sanoo. Juttelemme vielä hetken kunnes hän vie minut kotiin.

Flashback ends

"Heti ku Onnista päästiin eroon nii sit sen kaverit jatkaa ja vielä pahemmin" isäni sanoo. Juttelemme vielä jonkin aikaa kunnes lähden omaan huoneeseeni. Siivoan huoneeni ja katson Joelin laittaman viestin. Hän kysyi onko kaikki hyvin ja vastasin että on. Otan pyyhkeeni vaatehuoneeni oven päältä ja vien sen kylpyhuoneeseen. Palaan takaisin huoneeseeni. Otan puhelimeni ja alan semaalaan sitä. Huomaan hetken päästä kellon olevan puoli yksi. Laitan puhelimeni laturiin ja alan nukkumaan.

Yht äkkiä kun olen nukahtamassa ikkunani luolta alkaa kuulua kolahduksia. Nousen ylös sängyltäni ja kävelen ikkunalle. Joel seisoo ulkona. Avaan ikkunani. "Tuu mun kaa ulos!" Joel huutaa hiljaisesti. "Nyt on yö!" huudan hänelle takaisin. "Silti tuu nyt!" hän jatkaa. "Okei, oota haen kengät!" Lähden hiippailemaan alakertaan. Otan eteisestä kenkäni ja hiippailen takaisin huoneeseeni. Laitan housut ja kengät jalkaani ja lähden ikkunasta tikapuitta pitkin ulos. "Minne mentäs?" Joel kysyy kun pääsen alas. "Ihan sama" sanon. "No tuus sitte nii vien sut yhteen paikkaan" Joel sanoo ja alkaa kävellä pois taloltani. Lähden hänen perään.

"Minne me mennään?" kysyn kun saavumme jonnekkin polulle. "Näät kohta" Joel sanoo ja lähtee kävelemään polkua. Kävelemme jonkin aikaa pimeää öistä polkua kunnes saavumme todella upealle kalliolle. "Wow" sanon ja kävelen kallion reunalle istumaan. Joel istuu viereeni. "Miten sä oot löytäny tän paikan?" kysyn häneltä hetken ihailuni jälkeen. "Olin joskus yöllä kävelyllä ku en saanu unta, sit vaa tulin tänne" hän kertoo. "Sulle kävi hyviä asioita ku käyt yöllä yksin ulkona, kaikille ei käy" sanon ja käännän katseeni taas mereen. "Mitä sä tarkotit tolla 'kaikille ei käy'?" hän kysyy. "Olin yks yö kävelemässä ulkona koska en saanu unta, yritin mennä yhen porukan ohi missä oli Onnin kavereita mut sit ne otti mut kiinni ja viilti mun selkään ne jäljet jollain terävällä jutulla" kerron hänelle. "Kauheeta, mitä sit tapahtu?" hän kysyy. "Ne lähti ja yritin nousta ylös mut en päässy. Sit yks Lucas tuli mun luo ja autto mua. Seki on siis Onnin kaveri mut se sano ettei se oo koskaan halunnu mulle mitään pahaa ja et sen pikkusisko tuns mut" kerron. "No hyvä että joku oli järjissään ja autto sua" Joel sanoo ja laittaa kämmenensä minun kämmenen päälle. Katson käsiämme ja sitten Joelia. Kasvomme alkavat lähestyä toisiaan. Suljen silmäni ja tunnen Joelin pehmeät huulet omillani. Vastaan suudelmaan. Täydellinen paikka ja täydellinen henkilö ensisuudelmalle. Hetken päästä erkanemme suudelmasta ja katsomme toisiamme hiljaa hymyillen.

Joelin pov:

Suutelimme juuri Aleksin kanssa. Se tuntui niin täydelliseltä, mutta olen varattu. Tulen muistamaan tämän hetken aina kun tulen tänne kalliolle. "Sori" sanon. "Ei se mitään" Aleksi sanoo. Katselemme molemmat merta, se on kaunis. Ihan niinkuin Aleksin silmät jotka ovat meren siniset. Hetken ihastelemiseni jälkeen huomaan kun Aleksi vetää polvensa rintakehäänsä vasten. "Onks sulla kylmä?" kysyn. "Vähä" hän vastaa. "Pitäskö meijän alkaa lähtee?" kysyn ja Aleksi nyökkää. Nousemme varovasti seisomaan kalliolla ettemme tipu.

Lähdemme kävelemään polkua pitkin takaisin tielle. Kävelemme tietä pitkin Aleksin talolle. "Hyvää yötä" hän sanoo ja lähtee kiipeämään tikkaita ylös. "Hyvää yötä, älä tipu" sanon hänelle ja lähden omaan kotiini päin. "Nähään!" hän huutaa ennen kun häviän hänen silmistään. "Joo!" huudan takaisin ja käännyn pois päin Aleksin talosta. Tämä yö oli yksi elämäni parhaista öistä. Vein Aleksin lempi paikkaani jossa suutelin häntä ensimmäistä kertaa. Se oli paras suudelma koskaan. En tiedä mitä se Aleksille merkkasi, mutta minulle se merkkasi todella paljon. Vaikka seurustelenkin Julian kanssa pidän silti Aleksista enemmän kuin kaverina.

Saavun kotini luo, kierrän talon taakse ja menen takaovesta sisään. Jätin sen raolleen ihan vain siksi että pääsisin myös sisälle etten joutuisi koko yötä viettämään ulkona. Jätän kenkäni oven luo ja kävelen huoneeseeni. Onneksi en herättänyt ketään, en edes Oskaria joka nukkuu sohvalla huoneeni vieressä. Otan hupparini ja shortsini pois, menen sänkyyni ja alan nukkua.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 711