Life is like one variable // Joleksi

69. "Oot sä kuullu Joelista?"

Ollin pov:

Saimme jokin aika sitten syötyä ja katsottua elokuvan. Söimme tilaamamme ruuat ja siihen lisäksi vielä suklaalevyn jonka löysimme kaapista. Nyt on kyllä molemmilla vähän liikaa energiaa. Olemme painineet, juosseet ympäri taloa ja muuten riehuttu. Nyt suunnitelmissa olisi mennä trampalle ja kyllä kello on 0.35 mutta se on sitten naapureiden ongelma. "Tuu jo" Aleksi huutaa takaovelta. "Joo" huudan takaisin ja lähden nopeasti hänen luo. Puhelin, kajari ja matkalaturi käsissäni.

Saavumme ulos. Aleksi menee suorilta trampalle ja alkaa heittelemään takaperin voltteja. Itse laitan kajarista musiikkia. Kun saan musiikin laitettua menen itsekin trampalle. Aleksi on näköjään heitellyt tarpeeksi voltteja kun yht äkkiä hän makaa trampalla selällään ja hengittää todella kovaa koska hengästyi.

"Pärjäät sä?" kysyn varmistaen. "Joo pärjään" hän vastaa yrittäen tasata hengitystään. Jokin aika menee kunnes hän ojentaa kättään minua kohti. Tartun siitä ja samantien hän vetää minut makuulleni. Kun kaadun selälleni Aleksi pyörähtää päälleni ja halaa minua. Halaan häntä takaisin. "Kiitos että oot ollu siinä koko illan, en tiiä mitä oisin tehny ilman sua" Aleksi sanoo vasten rintakehääni. "Varmaan olisit homentunu sängylles" sanon silittäen hänen hiuksiaan. "Nii varmaa oisin. Mut kiitos Olli, mä haluun et sä tiedät että sä oot mun paras kaveri. Enkä mä todellakaan pärjäis ilman sua" Aleksi sanoo. "Kuule Aleksi samat sanat" vastaan.

Makoilemme yhä trampalle päällekkäin. Silitän Aleksin hiuksia hänen kuunnellessa sydämeni tykytyksiä ja hengitystäni. "Mä rakastan sua" Aleksi sanoo hiljaa hetken hiljaisuuden jälkeen. "Nii mäki sua" vastaan kunnes joku huutaa. "Hyi vittu jotai homoja" Nousemme molemmat äkkiä istumaan ja katselemme ympärillemme, muttei ketään näy. "Mistä se tuli?" kysyn Aleksilta joka näyttää hyvin säikähtäneeltä. Hän ei vastaa mitään vaan tärisee hieman. Ilmeisesti oikeasti säikähti. "Hei, kaikki on hyvin" sanon ja vedän hänet syliini. Halaan häntä samalla silittäen hänen hiuksiaan ja keinuttaen meitä.

Kun olemme jo hetken olleet siinä päätän kysyä sylissäni istuvalta pojalta. "Mennäänkö sisälle, vai haluutko vielä olla ulkona?" "Ollaan vielä hetki" hän sanoo maatessaan selällään vasten rintakehääni katsoen ylös. "Kato" hän sanoo ja osoittaa taivaalle. Siellä näkyy tähdistä muodostunut horoskooppi merkkimme.

Time skip aamuun

Aleksin pov

Herään siihen kun puhelimeni soi. Tunnen kun jonkun käsi on ympärilläni. Avaan silmäni ja käännän hieman päätäni. Vieressäni sikeästi nukkuu Olli. Siirrän hänen käden ympäriltäni ja nousen hiljaa istumaan sängyn reunalle. Otan puhelimeni ja huomaan soittajan olevan isäni. Vastaan hänelle.

M=Matti & A=Aleksi

A: - "Huomenta"
M: - "Huomenta rakas, en kai herättäny?"
A: - "Herätit mut ei se haittaa, oliko sulla jotai?"
M: - "Aattelin vaan kysellä miten sulla menee?"
A: - "Ihan hyvin"
M: - "No hyvä, oothan syöny?"
A: - "Joo oon"
M: - "Hyvä, mitäs oot tehny?"
A: - "Homehtunu täällä aikalailla yksin ja eilen Olli tuli käymään ja jäi yöks"
M: - "No hyvä että tuli ettet ihan kokonaan homehtunu sinne. Onko Joelista kuulunu?"
A: - "Ei hirveesti. Kai sillä on vaa nii kiire lätkän kanssa"
M: - "Nii, mut muista että se rakastaa sua vaikkei sillä aina ois aikaa nähä..."

Puhelu jatkuu vielä jonkin aikaa kunnes lopetamme sen. Laitan puhelimeni pois ja säikähdän kun kuulen äänen takaani. "Kuka se oli?" Olli kysyy käheällä äänellä. "Hyi että mä säikähin" vastaan säpsähtäen ja menen makaamaan kyljelleni kasvot Olliin päin. "Kuka se oli?" Olli kysyy uudestaan. "Iskä, kysy kuulumisia ja sit puhuttiin kaikesta turhasta" vastaan. Olli vain hymyilee. Hänen puolet naamastaan on vasten tyynyä.