Life is like one variable // Joleksi

108. Õhtu veetmine

Joelin pov:

Odotellessamme Joonaa ja Matiasta, makoilemme Aleksin kanssa hänen sängyllään. Hän makaa vieressäni, pää rintakehälläni, minun silittäessä hänen selkäänsä, samalla kun hän piirtelee jotain pieniä kuvioita rintakehälläni paitani läpi. Jonkin ajan odottelun jälkeen ovikello vihdoin soi. Aleksi nousee päältäni, siirtyen istumaan sänkynsä reunalle. "Mennään" sanon nousten hänen sängyltään. Menen nopeasti portaat alas. Päästyäni eteiseen, avaan oven. Matias tervehtii heti iloisena syöksyen halaamaan minua. Erkaannuttuamme halauksesta, tervehdimme Joonan kanssa toisiamme, minun päästäessä hänetkin sisään. Aleksikin tulee vihdoin alakertaan, Joonan ja Matiaksen ottaessa kenkiä pois. "Terve Aleksi" Matias sanoo huomattuaan hänet. "Moi" Aleksi vastaa hiljaa tullen viereeni. Joonan otettua kenkänsä pois, hän tervehtii Aleksia ottaen hänet halaukseen. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyy erkaannuttua halauksesta. "Joo, onks sulla?" Aleksi vastaa. "Joo" Joona vastaa alkaen hymyillä, kunnes vetää Aleksin vielä halaukseen.

Kun he jälleen erkanevat halauksesta, suuntaamme olohuoneeseen. Istuessamme sohvalla, juttelemme vähän kuulumisista ja kaikesta turhasta, kunnes saamme hyvän idean alkaa pelaamaan pullonpyöritystä. Päätimme että aina kun pullo osoittaa jota kuta meistä, pyörittäjä kysyy häneltä kysymyksen, mutta jos ei halua tai voi vastata, rangaistukseksi keksitään joku tehtävä. Emme ota alkoholin juomista rangaistukseksi, koska Aleksi on vasta viisitoista ja Joona kuusitoista, eikä heille kummallekkaan tee hyvää juoda niin nuorena. Joona tosin aina juhlissa saattaa vetää vaikka kännitkin, mutta nyt hän kuulemma yrittää olla juomatta siihen asti kun täyttää kahdeksantoista. Saa nähdä onnistuuko.

Kun olemme pelanneet peliä jo melkein tunnin, olemme saaneet tietää toisistamme jo vaikka mitä sisinpiäkin salaisuuksia. Hirveästi ei ole rangaistuksia pitänyt keksiä, luotamme kaikki neljä toisiimme sen verran paljon. Jonkin ajan päästä lopetamme pelin pelaamisen, kaikille iskiessä vähän nälkä. Nousemme Matiaksen kanssa ensimmäisenä seisomaan vetäen Aleksin ja Joonankin ukös lattialta. Suuntaamme yhdessä keittiöön. Teimme sellaisen työn jaon, että Aleksi ja Joona takee salaatin, minun ja Matiaksen tehdessä muu osuus ruuasta. Teemme siis ruuaksi salaatin lisäksi kanapastaa.

Joonan pov:

"Aleksi?" sanon hiljaa kääntäen katseeni häneen. "No?" hän kysyy kääntäen katseensa hetkeksi minua kohti, kunnes kääntää sen takaisin kurkkuun. Käännän itsekin katseeni takaisin tomaatteihin, kunnes käännän sen takaisin hänen. "Mä, haluisin puhuu sun kanssa yhestä asiasta" sanon hiljaa. "Mistä?" hän kysyy hiljaa, kääntäen katseena minuun. "Musta ja Ma..." hiljenen huomatessani Matiaksen ja Joelin tulevan meitä kohti. "Mites täällä sujuu?" Joel kysyy ottaen minulta yhden tomaatin. "Hyvin" Aleksi vastaa laittaen juuri pilkotut kurkunpalat salaattikulhoon, salaatinlehtien sekaan. "Hyvä, me käydään tossa ulkona. Tullaan kohta takas" Joel vastaa painaen Aleksin huulille suudelman, Matiaksen tullessa taakseni. Hän laskee laukansa vasten päätäni, laskien kätensä eteeni. "Älkää viipykö kauaa" Aleksi vastaa Joelin lähtiessä keittiöstä. "Ei ei" Joel vastaa. Matias painaa kaulalleni nopean pusun kunnes lähtee Joelin perässä takaovelle.

"Mistä sä halusit puhu?" Aleksi kysyy heidän mentyä ulos, minun laittaessa tomaatit kulhoon. "Ää musta ja Matiaksesta" sanon kääntäen katseeni häneen. "Mitäs teistä?" hän kysyy. "Mä oon miettiny sitä et pitäskö meijän vaa alkaa virallisesti seurustelee" sanon laskien katseeni Aleksin silmistä alas, kunnes nostan sen takaisin hänen silmiin. "Jos sä oot valmis siihen, jos et oo nii se ei välttämättä oo kauheen hyvä idea" hän vastaa kohauttaen harteitaan. "Mä en tiedä oonko mä valmis" sanon kääntäen katseeni eteeni. "Miten sä aloit miettiä sitä et pitäskö teijän alkaa virallisesti seurustelee?" hän kysyy. "Mm, Matias sano aamulla rakastavansa mua. Sit mä aloin vaa miettii sitä" sanon palauttaen katseeni Aleksiin.

"Sun pitää vaan miettiä oot sä valmis siihen" hän vastaa välttäen hymyn. "Niin kai, mua vaan pelottaa se et jos me sit erotaanki ja meijän välit menee. Me kuitenki ollaan samassa joukkueessa ja asutaan saman katon alla" kerron hiljentäen loppua kohden. "Te ootte tuntenu toisenne tosi monta vuotta. Matias rakastaa sua ja sä sitä. Se haluu sulle vaan parasta ja oikeesti ymmärtää sua. Sun pitää vaan oottaa siihen ku sä oot valmis ja sit alkaa puhuu Matiaksen kanssa siitä jos alkaisitte virallisesti seurustella" Aleksi sanoo laskien kätensä olkapäälleni. "Sä puhut tosi viisaasti ton ikäseks" sanon alkaen hymyillä. Aleksikin alkaa hymyillä laskien katseensa alas. "Ei ku oikeesti, todellakaan moni sun ikänen ei osais ees ajatella noin viisaasti. Mä en varsinkaan osannu" sanon nostaen hänen katseensa takaisin itseeni. "Kiitos että jaksat kuunnella ja auttaa" sanon halaten häntä. "Tottakai" hän vastaa halaten minua.

Joelin ja Matiaksen palattua takaisin luoksemme, saamme juuri tehty salaatin. Viemme veitset ja laikkuulaudat tiskiin, muiden alkaessa kattaa pöytää. Matias laittaa ruuan pöytään meidän muiden istuessa pöydän ääreen. Alamme ottamaan ruokaa ja salaattia lautaisillemme, kunnes alamme syödä. Juomana meillä on ihan vain vettä. "Mmm, tästä tuli ihan sika hyvää" Matias sanoo maistettuaan hänen ja Joelin tekemää kanapastaa. "No jep" Joel sanoo maistaessaan sitä myös. "Te ootte hyviä kokkeja" sanon syödessäni ruokaani. "Teki ootte" Matias sanoo alkaen hymyillä. "Hei, tehään tätä joskus muille silleen et kaikki on kotona" Matias sanoo innostuen. "Jooo todellaki" sanon innostuen myös. Syödessämme juttelemme samalla vähän kaikesta.

----------------------------------------------------------

Sanoja 767