Life is like one variable // Joleksi

23. "Hei kyllä se herää. Ei se sua yksin jätä"

Hoitajan pov:

Tulen juuri työ vuorooni. Saavun sairaalan aulaan. Huomaan yhdessä huoneessa olevan edelleen sen pojan joka tuli tänne toisen pojan mukana. "Vieläkö toi poika on täällä" sanon kun saavun työkavereideni luo. "Ei se oo lähteny siitä minnekkää, eikä se oo puhunu kellekkää" Maria työkaverini sanoo. "Ai kuka?" Iiris kysyy. "Katos suaki näkee" Maria sanoo. "Nii siis toi poka joka istuu tuolla ja pitää tota toista kädestä se on ollu täällä siitä asti ku tää toinen tuotiin tänne" sanon. "Eiks toi oo Matiaksen entinen potilas" Iiris sanoo. "Nii muuten. Onhan se" sanon.

Hetken päästä vaaleahiuksinen poika painaa päänsä brunen pojan kättä vasten. Niin suloista mutta niin surullista.

Aleksin pov:

Pidän päätäni painettuna Joelin käteen ja itken kunnes tunnen jonkun käden selässäni. Nostan päätäni ja näen lääkärin. "Pitäskö sun välillä käydä kotona?" hän kysyy ja kyykistyy viereeni katsoen minua huolissaan. Pudistan hänelle päätäni. "Hei ei sille mitään käy jos sä käyt yhen päivän ja yön olemassa kotonas" hän sanoo. "Menisit käymään kotona, sä et oo syönykkää mitään pariin päivään" hän sanoo mutta pudistan jälleen päätäni. "No en mä sua voi pakottaa" hän sanoo ja nousee ylös. "Mut mieti sitä kotona käymistä" hän sanoo ja sulkee huoneen oven. Katselen hetken Joelia. Hän näyttää siltä että nukkuu kunnes koneet alkaavat piippaamaan. Katon koneita ja kysyn mielessäni mitä tapahtuu. Näytän varmaan ihan säikähtäneeltä.

Joelin huoneen ovi avautuu ja lääkäri katsoo koneita. "Sun pitäs mennä tohon ulkopuolelle" hän sanoo. Katson häntä peloissani. "Hei tuu vaa" joku hoitaja sanoo ja ojentaa minulle kätensä. Nousen ylös tuolilta ja kävelen todella säikähtäneen ja hämmentyneen näköisenä ulos huoneesta. Menen ikkunan luo ja katson siitä mitä tapahtuu. Joelia elvytetään ja hänelle annetaan ilmeisesti sähköä.

Menee puoli tuntia kunnes Joelin elvytys lopetetaan. Hoitajat ja lääkäri tulee ulos huoneesta. Lääkäri kävelee luokseni ottaa kiinni kyynerpäistäni ja kyykistyy eteeni koska hän on minua niin paljon pidempi. Hän katsoo minua silmiin. "Hänen sydän pysähty, me saatiin se taas lyömään mut siinä on tosi pienet mahdollisuudet heräämiselle" hän sanoo ja katsoo minua surullisena. Purskahdan itkuun ja lääkäri ottaa minut halaukseen. Hän halaa minua hetken kunnes päästää irti. "Mun pitäs mennä jatkaa töitä" hän sanoo ja nousee ylös kun nyökkään. Lääkäri lähtee ja minä jään katsomaan Joelia ikkunasta.

Tommin pov:

Olen kävelyllä miettimässä asioita. Kävelen pitkin Oulun tyhjiä katuja, syksyisiä puistoja ja upeita rantoja. Kävelen yhden penkin luo. Näen siinä istuvan pienen vaaleahiuksisen pojan, tajuan sen olevan Aleksi. "Hei onko kaikki hyvin?" kysyn ja istun hänen viereen. Huomaan että hän on itkenyt, ei vähääkään vaan todella paljon. "Hei mitä on tapahtunu?" kysyn ja hän purskahtaa itkuun. Otan Aleksin halaukseen ja painan leukani hänen päähän. Silittelen hetken hänen selkää kunnes Aleksi sanoo itkuisesti. "J-Joel makaa s-airaalassa. S-sen sydän pysähty mu-mutt se saatii taas ly-lyömään mut..." Aleksi sanoo ja itkee vielä lisää. "Mut mitä?" kysyn todella huolestuneena. "S-siinä on tosi pi-pienet mahdollisuudet et se... se heräis..." Aleksi sanoo. "Millon Joel joutu sinne?" kysyn. "Perjantaina, se haettiin sieltä bileistä ambulanssilla" Aleksi sanoo ja erkanee halauksesta.. "Tietääkö muut?" kysyn. "Ei kai" Aleksi vastaa ja paina päänsä käsiin. "Mitä mä teen jos se kuolee?" hän kysyy. "Hei Aleksi rakas ei se kuole. Se on vahva kyllä se herää, sitäpaitsi ei se vois sua mistään hinnasta jättää yksin" sanon ja silitän hänen selkää. "Millon viimeks sä oot syöny?" kysyn. Aleksi näyttää todella huono vointiselta ja heikolta. "Perjantaina" hän vastaa. "Sun pitäs lähtee käymään kotona" sanon. "Nii varmaa pitäs" Aleksi sanoo ja nousee ylös. "Hei tuu, mä heitän sut" sanon. Lähden viemään Aleksia kohti kotiaan.

Saavumme Aleksin talon eteen. Hän on nousemassa kyydistä kunnes sanon. "Hei Aleksi oota" sanon ja otan hänen kädestä. "Oikeesti syö ja nuku. Kyllä se Joel pärjää se on vahva, meet taas huomenna kattoo sitä. Hoidat ittes nyt kuntoon" sanon ja Aleksi nyökkää. Hän avaa kotinsa oven ja menee sisään.

Aleksin pov:

"Aleksi hyvä jumala mä olin susta huolissani. Missä sä olit ja miks et ilmottanu mitään?" isäni sanoo kun tulee eteiseen. "Jo-Joel..." sanon ja alan itkeä jälleen. "Hei mitä on sattunu?" hän kysyy ja kyykistyy eteeni ottaen kiinni kyynerpäistäni. "Joel makaa sairaalassa" sanon itkuni seasta. Isäni nousee ylös ja vetää minut halaukseen.

Sain syötyä ja kerrottua isälleni kaiken bileistä, siitä mitä tapahtui ja mitä lääkäri sanoi. "Mees nyt nukkuu, mä voin viedä sut sit huomenna sairaalalle" isäni sanoo. "Kiitos" sanon ja nousen pöydästä. "Kyllä se herää. Ei se sua yksin jätä" isäni sanoo ennen kun kerkeän lähteä. "Tommi sano tota samaa" sanon ja lähden kävelemään kohti huonettani.

Timeskip huomiseen

Herään kun valo heijastaa silmiini ikkunasta. Suljen äkkiä silmäni ja vedän peiton silmilleni. "Huomenta" isäni sanoo ja tulee istumaan sängylleni. "Oliko pakko avata noi?" kysyn. Hän siis avasi huoneestani verhot ja sälekaihtimet. "Oli, kello on puol yks" hän sanoo. "Mitä, nukuinko mä 17 tuntia" sanon ja vedän peiton pois naamaltani. "Nukuit" isä sanoo ja siirtää hiuksiani pois silmiltäni. "Vie mut Joelin luo" sanon ja pomppaan ylös sängyltäni. "Meeppä käymään suihkussa ja tuu syömään nii sitte" hän sanoo. Haen pyyhkeeni vaatehuoneestani ja juoksen suihkuun.

Suihkun jälkeen menen pukemaan ja sitten syömään. "Mitä ruokaa?" kysyn kun istun pöydän ääreen. "Samaa ku perjantaina" isä vastaa ja tuo minulle ruuan. "Joko mennään??" kysyn kun saan syötyä. "Joo" isä sanoo ja laittaa astiani tiskikoneeseen. Laitan nopeasti kenkäni jalkaan ja lähden autoon pelkääjän paikalle.

"Soita sit ku pitää tulla hakee" isäni sanoo kun nousen autosta. "Joo, heippa" vastaan ja suljen auton oven. Kävelen sairaalan sisään. Tämä rakennus on tullut jo todella tutuksi, mutta tälläkertaa minä en makaa tuolla vaan Joel. Kävelen Joelin huonetta kohti ja avaan oven. Huoneessa on lääkäri ja hoitaja. "Mitä täällä tapahtuu?" kysyn kun saavun huoneeseen sisälle.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 925