53. Söpöstelyä ja kallio

349 23 3
                                    

Aleksin pov:

Olen piirtämässä piirustusta minusta ja Joelista. En ole vieläkään saanut sitä valmiiksi. Tänään on Tommin synttärit. Joel tulee kohta tänne ja sitten lähdemme yhdessä Tommille. "Aleksi!" kuuluu isäni huuto alakerrasta. Jätän piirrustukseni kesken ja lähden kohti alakertaa.

Etsin isääni ja lopulta löydän hänet makaamasta sängyltään puhelin kädessä. "No?" kysyn ja istuudun hänen sängylle. "Haluaisitko lähtee leirille?" hän kysyy. "Millon ja minne?" kysyn. "Ens kuun alusta, se on jossain leirikeskuksessa minne mennään jollain lautalla" isä kertoo. Mietin hetken, olisi se ehkä iha kivaa mutta niin kauan erossa Joelista. "En mä tiiä. Pitää miettiä" sanon katse käsissäni. "Sulla on viikko aikaa miettiä. Sit pitää ilmoittaa jos meet" isä sanoo. "Joo, mä mietin" sanon ja nousen hänen sängyltään. Samassa ovikello soi.

"Moi" Joel sanoo kun avaan oven. "Moi" vastaan ja laitan kengät jalkaani. Otan lipaston päältä avaimet ja puhelimen ja tungen ne hupparini taskuun. "Mä lähen nyt" sanon isälleni hänen huoneen ovelta. "Joo, pitäkää kivaa" hän sanoo. "Heippa" sanon ja lähden ulko ovelle jossa Joel odottaa minua. "Heippa, sanokaa onnee" isä huutaa vielä. "Joo, heippa" sanon ja suljen oven.

"Mitäs pikkumies" Joel sanoo ja vetää minut häntä vasten. Laitan käteni hänen niskan taakse ristiin hänen pitäessään käsiään kyljilläni. Kallista päätäni Joelin kallistaessa toiseen suuntaan. Hän laskeutuu hieman alaspäin minun noustessa varpeilleni että yllämme suudella. Vaihdamme suudelmia kotioven edessä.

"Ottakaahan happee välissä!" kuuluu naisen ääni tieltä. Erkanemme suudelmasta. Painan pääni vasten Joelin rintakehää hänen siirtäessä kätensä seljääni. Katsomme tielle jossa naapurini kävelee. "Ootte te vaa sulosia yhessä" hän sanoo katsoen meitä. Hymyilemme vain. Nostan pääni Joelin rintakehältä ja katson häntä silmiin. "Mennäänkö?" hän kysyy siirtäen kätensä kylilleni. Olemme edelleen aivan kiinni toisissamme. "Mennää vaa" vastaan ja painan pusun hänen huulilleen.

Lähden kävelemään tielle josta naapurini äsken käveli. Pidän Joelia kädestä hänen kävellessä perässäni. Kävelemme Joelin mopon luo. Hän laittaa minulle kypärän päähän ja sitten itselleen. Joel istuu mopon kyytiin ja minä istun hänen taakseen. Laitan häteni Joelin ympärille ja hän lähtee ajamaan. "Uskallatko päästää irti ja laittaa kädet ylös?" kuulen Joelin kysyvän. "Entä jos mä tipun?" kysyn. "Et sä tipu, ei me mennä nii kovaa" hän sanoo. Päästän käteni irti Joelista ja laitan ne hitaasti sivulle. Tämä on oikeasti todella hauskaa muuta pelottavaa.

Joelin pov:

Pitkään kestäneen matkan jälkeen saavumme vihdoin Tommin luo. Huomaamme hänen pihassaan olevan auton. "Kenen auto toi on?" Aleksi kysyy kun otamme kypärät pois. "Mä en itseasiassa tiedä, pitää kysyy Tommilta" sanon ja lähdemme kävelemään kohti Tommin kotiovea.

Soitan ovikelloa ja ei mene kauaa kun hän tulee avaamaan oven. "Moi, te ootte ekoja" hän sanoo. "Kerranki" sanon ja nostan käteni ilmaan Aleksia päin. Hän läpäisee käteeni läpyn. Menemme sisään ja Aleksi sulkee oven. "Kenen auto toi on?" kysyn kun otamme kenkiämme pois. "Se oli mun vanhempien toinen auto mut ne anto sen mulle lahkaks" Tommi kertoo. "Oikeesti?" kysyn. "Oikeesti oikeesti" hän sanoo ja menee keittiöön. "Otatteko te jotai?" Tommi kysyy kun kävelemme hänen luokseen keittiöön. "Vettä" Aleksi sanoo saavuttuaan viereeni. Laitan käteni hänen rahteitten yli ja hän nostaa kättään.

Otamme toisiamme kädestä. "Siinä" Tommi sanoo ja ojentaa Aleksille vesilasi. "Kiitos" hän sanoo ja ottaa lasin. Samassa ovikello soi. "Mä meen" Tommi sanoo ja lähtee keittiöstä. Jään katsomaan kun Aleksi juo isoa vesilasi tyhjäksi. "Moi" Tommi sanoo avatessaan oven. "Kuka tuli?" huudan hänelle. "Olli" hän huutaa takaisin ja tulee takaisin keittiöön. "Moi" sanon Ollille joka saapuu keittiöön. "Moi" hän vastaa ja siirtää katseensa Aleksiin joka saa vihdoin juotua lasin tyhjäksi. "Moi Aleksi" Olli sanoo. Aleksi kääntää päänsä häneen ja vastaa. "Moi" Sitten hän vie lasin tiskipöydälle ja kävelee ohitsemme ottaen minua kädestä.

Life is like one variable // JoleksiWhere stories live. Discover now