Life is like one variable // Joleksi

18. "Apua sä oot ollu sulonen"

Matin pov:

Herään keskellä yötä hirveään huutoon. Nousen ylös ja lähden kävelemään ääntä kohti. Se kuuluu Aleksin huoneesta. Avaan nopeasti oven ja menen hänen sänkynsä viereen. "Aleksi herää!" sanon kova äänisesti. Hetken päästä Aleksi herää ja alkaa itkeä. "Hei ei mitään hätää kaikki on nyt hyvin" sanon ja silitän hänen hiuksiaan. Hetken rauhoittelun jälkeen hän rauhoittuu. "Rupee nyt takas nukkuu" sanon hänelle. Aleksi laittaa silmänsä kiinni, jonkin ajan päästä hän nukahtaa. Painan hellän pusun hänen otsalle ja lähden itsekkin takaisin nukkumaan.

Aleksin pov:

Herään aamulla todella väsyneenä. Näin yöllä painajaista siitä mitä tapahtui. Heräsin silloin siihen kun isäni tuli herättämään minut ja sanoi että kaikki on nyt hyvin. Nousen hetken päästä sängyltäni ja lähden kävelemään alakertaan vessaan. Saan hoidettua tarpeeni vessassa, pesen vielä kädet ja sitten avaan vessan oven. Kävelen keittiöön jossa isäni on juomassa kahvia ja lukemassa lehteä. "Huomenta" hän sanoo kun istun hänen viereensä. "Huomenta" vastaan hänelle hiljaisesti aamu äänelläni. "Mitäs sä haluisit syödä?" hän kysyy ja taittelee lehtensä. "Ihan sama" vastaan hänelle ja nostan jalkani tuolille niin että saan painettua pääni polviini. Isä nousee ylös tuoliltaan ja alkaa tekemään minulle jotain aamupalaa. Hetken päästä hän antaa minulle lautaisen jossa on leipä. Katson sitä niin inhoavalla ilmeellä. En yhtään haluaisi syödä. "Koittasit syödä, sä et syöny siellä yhtään mitään ja sä oot vaan laihtunu vielä enemmän" isäni sanoo. Katson häntä sillä ilmeellä että 'onko pakko.' Hän vain nyökkää.

Sain syötyä leivän ja samassa ovikello soi. Isäni käy avaamassa oven ja hetken päästä kaksi poliisia tulee isäni perässä keittiöön. Katson heitä hyvin hämmentyneenä. "Moikka Aleksi. Mä oon Santeri ja tässä on Janne. Me haluttas kuulla mitä sulle tapahtu." Poliisi joka esittäytyi Santeriksi sanoo. Katson isääni pelokkaalla ilmeellä ja hän nyökkää. Olen hetken hiljaa ja katson käsiäni kunnes alan kertoa heille mitä tapahtui. "... ja sit lähin juoksee sieltä ihan täyttä. Juoksin niin kovaa ku pääsin ja tulin kotiin" kerron heille. "Sä oot kyllä tosi vahva ku selvisit tollasesta, sulla ei ikääkää oo vielä kovin paljoo" poliisi sanoo. "No mutta kiitos tästä. Eiköhän me saaha ne vastuuseen. Hyvää loppu aamua ja päivää teille. Me otetaan sit yhteyttä jos tulee jotain" toinen poliisesita sanoo. He kättelevät isääni ja sanovat minulle heipat.

Timeskip pari päivää

Joelin pov:

Olen kävelemässä Aleksille päin. Ajattelin pyytää häntä kävelylle kanssani. Soitan hänen talonsa ovikelloa ja hän tulee avaamaan. "Moi, lähtisitkö sä mun kaa kävelylle?" kysyn häneltä. "Joo" hän vastaa. Hän kävelee keittiöön ja käy ilmoittamassa isälleen että lähtee minun kanssa kävelylle. Hän palaa takaisin eteiseen ja laittaa kengät jalkaansa. Lähdemme kävelemään ulos. Saavumme jonnekkin rantaan. Menemme istumaan rannassa oleville kiville. "Saatiinko ne kiinni?" päätän kysyä. "Joo, Onnin isä joutu vankilaan mut Onni on 17 nii sitä ei voinu laittaa vankilaan" Aleksi kertoo. "Mitä Onnille tapahtu?" kysyn. "En tiiä, kai se joutu laitokseen" Aleksi vastaa. "Miltäs tuntuu ku kohta alkaa koulut ja pääset yläkouluun?" kysyn hetken hiljaisuuden jälkeen. "Kyl se vähä pelottaa. Mun luokalla ei oo ketään sellasia ketä tuntisin eikä mulla oo ollu ketään muita kavereita ku sä ja Sara, mut me ei olla oltu Saran kanssa enää missään tekemisissä" Aleksi vastaa. "Muista että sä voit aina olla mun kanssa" sanon ja laitan käteni Aleksin olkapäälle.

Saavumme takaisin Aleksille. Kävelimme koko matkan tänne käsikädessä. Menemme suorilta portaat ylös Aleksin huoneeseen. Istumme Aleksin sängylle ja katsomme toisiamme silmiin. "Mitä sä haluisit tehä?" Aleksi kysyy hetken katsekontaktin jälkeen. "Mä haluun nähä susta kuvia ku sä olit pieni" vastaan hänelle. "No ootappas siinä nii haen sulle kuvia" Aleksi sanoo ja lähtee vaatehuoneeseensa. Kän tulee sieltä joku laatikko kädessään. Hän antaa sen minun syliin ja istuu vierelleni painaen päänsä olkapäätäni vasten. Avaan laatikon kannen ja sieltä ilmestyy paljon valokuvia kun Aleksi oli pieni.

"Apua sä oot ollu sulonen" sanon hetken katseltua kuvia. "Mut muista että sä oot yhtä sulonen edelleen" sanon ja väläytän Aleksille hymyn. Jatkan sitten kuvien selailua. "Miten joku voi olla oikeesti näin sulonen vauvna" sanon kun sain selattua kuvat. "Kiitos" Aleksi vie laatikon takaisin sinne mistä ottikin, samassa hänen huoneen ovi avautuu ja sieltä kurkkaa Matti. "Missäs Aleksi?" hän kysyy. "Täällä" Aleksi sanoo ja tulee vaatehuoneestaan. "Mä tulin kysyy että jääkö Joel yöks?" Matti kysyy. "Jää se" Aleksi vastaa. Jaaha päätit sitten puolestani mutta ei se haittaa mielelläni jään. "Okei" Matti vastaa ja sulkee oven. "Aletaanko jo nukkuu?" Aleksi kysyy. "Paljo kello?" kysyn häneltä. "Puol yks" hän vastaa. "Missäs mä nukun?" kysyn häneltä. "Mun vieressä" Aleksi vastaa. "Käy" vastaan ja menen Aleksin viereen. Vedän hänet kainalooni ja hän painaa päänsä rintakehälleni. Alan varovasti silittämään Aleksin hiuksia. Toisen käteni laitan hänen selän ympäri. Ei mene kauaa kun kuulen jo rauhallista tuhinaa rintakehältäni. Pussaan vielä Aleksin päätä ja alan itsekkin nukkua.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 763