Life is like one variable // Joleksi

119. "Puhu sille"

Joelin pov:

Herään valon tullessa verhojen välistä silmilleni. Käännän kylkeäni, huomaten Aleksin nukkuvan kyljellään, suu hieman raollaan, käsi kasvojemme välissä. Siirrän oman käteni hänen hiuksiinsa, alkaen silittämään niitä. Hetken päästä hän alkaa pikkuhiljaa availemaan silmiään. "Huomenta rakas" sanon hiljaa katsoessani häntä silmiin. "Huomenta" hän vastaa vielä hiljempaa. "Nukuitko hyvin?" kysyn edelleen hiljaa. "Joo ihan, nukuit sä?" hän vastaa. "Joo, mä näin unta et me muutettiin yhteen ja oltiin menty naimisiin" kerron. "Okei" Aleksi sanoo hiljaa. "Mitä unta sä näit?" kysyn. Hän puree alahuultaan siirtäen katseensa alas. "Me oltiin jossain ajelemassa, Joonas oli just saanu kortin ja ajo sitä autoa. Se suuttuu mulle jostain ja sit ajo kolarin" Aleksi kertoo nostaen katseensa takaisin minuun. "Voi ei" vastaan nostaen kättäni kohti hänen poskeaan mutta hän kääntyy selälleen katse kattoon, kunnes nousee ylös.

"Oot sä miettiny et hakisit sinne kouluun?" kysyn laskien käteni hänen kätensä päälle. "Oon mä" hän vastaa istuen yhä sängyllään katse edessään minun maatessa yhä samassa asennossa. "Oot sä päättäny mitään?" kysyn hiljaa. "Emmä tiedä. Kyllä mä haluisin lähtee, mut mä en tiedä miten mä pärjäisin ja mitä meille kävis?" hän kysyy kääntäen katseensa minuun lauseen loppuvaiheessa. "Me ollaan puhuttu tästä. Kyllä me selvittäis vaikka meillä ois yli 1500 kilometriä välissä. Aina ku sulla on vapaa aikaa me voidaan puhua videopuhelua ja jutella muutenki. Me ei vaan nähä toisiamme, mut kyllä me siitä selvittäis" sanon nousten istumaan. "En mä ees tiedä mitä mieltä iskä ois siitä. Mun pitäs jättää lukio kesken ku en pysty käydä sitä jos meen sinne Amsterdamiin opiskelee" Aleksi sanoo laskien katseensa käsiimme. "Hei rakas, kyllä asiat järjestyy puhumalla. Kyllä se ymmärtää että sä haluut seurata sun unelmia ja se kyllä tukee ja auttaa sua niissä. Ihan niin ku minäki" sanon nostaen vapaan käteni hänen olkapäälleen. "Niin kai" Aleksi vastaa hiljaa.

Istumme kaikki kolme keittiönpöydässä syöden aamupalaa. Tai Matti lukee lehteä ja juo kahvia, minä syön puuroani ja Aleksi vain heiluttaa lusikkaa puurossaan. Hän ei ole syönyt edes puolta lusikallista puurossaan. "Onks kakki hyvin?" kysyn hiljaa tökäten häntä hellästi olkapäähän. "Joo" hän vastaa hiljaa nostamatta katsettaan. "Oot sä varma? Vaivaaks sua se mistä me puhuttiin ylhäällä?" kysyn hiljaa. "Emmä tiedä, varmaan" Aleksi vastaa heiluttaen lusikkaa yhä puurossaan. "Koittaisit kulta pieni syödä" Matti saoo nostaen katseensa meihin. Aleksi ottaa lusikallisen puuroa ja laittaa sen suuhunsa. "Koita puhua sille, mä oon varma et kaikki menee hyvin" sanon kunnes otan itsekin puuroa suuhuni.

Aamupalan jälkeen menemme takaisin Aleksin huoneeseen. "Mä käyn vessassa" Aleksi sanoo heittäen puhelimensa sängylleen, minun juuri istuttua siihen. Hänen lähdettyään huoneesta otan hänen puhelimensa ja menen sillä snäppiin. Ovailen hänen snäppejään ja vastailen niihin. "Mitä sä teet?" hän kysyy tullen takaisin huoneeseensa. "Vastailen snäppeihin" vastaan hänen tullen viereeni kiertäen kätensä ympärilleni. "Miks?" hän kysyy. "Koska sä et ite vastaa" sanon. "Emmä jaksa kaikille vastata" Aleksi sanoo. Laitan hänen puhelimensa pois kääntyen selälleni. Hän pyörähtää heti kiinni minuun. "Sä oot söpö" sanon hiljaa siirtäen hänen hiuksiaan korvansa taakse. "Ja sä komee" hän vastaa katsoen minua silmiin. Hetken hiljaisuuden jälkeen painan huuleni vasten hänen omiaan.

Time skip jonkun aikaa

Olen laittamassa eteisessä kenkiä jalkaani. Minun on lähdettävä treeneihin. "Oisit sä Joel tarvinnu jotain?" Matti kysyy olohuoneesta. "En mä kiitos mitään" vastaan sitoen kengän nauhojani, Aleksin seisoessa vieressäni. "Oisitko halunnu et mä heitän sut?" Matti kysyy. "Ei tarttee, mä kävelen ihan mielelläni" vastaan nousten seisomaan. "Heippa rakas" sanon kiertäen käteni Aleksin ympärille. "Tuut sä treenejen jälkeen tänne?" hän kysyy kunnes painan huuleni vasten hänen omiaan. "Emmä tiedä vielä, mä lupasin mennä Matiaksen ja muitten kanssa bisselle" vastaan erkaannuttua suudelmasta. "Mut sen jälkeen?" Aleksi kysyy ollen ihan kiinni minussa, pitäen käsiään niskani ympärillä. "Katotaan, jos ei mee myöhään" vastaan. "Okei" Aleksi vastaa. "Heippa" sanon painaen nopean suudelman hänen huulilleen. "Heippa" Aleksi vastaa minun erkaannuttua hänestä. "Puhu sille" sanon avaten ulko-oven. "Joo" Aleksi vastaa. "Heippa rakas" sanon vielä kunnes suljen oven.

Aleksin pov:

Joelin lähdettyä treeneihin, lähden kävelemään hitaasti kohti olohuonetta jossa isäni on. "Voitasko me puhuu?" kysyn varovasti. "Joo tottakai" hän vastaa katse kiinni koneessaan. Menen toiselle puolelle sohvaa hänen pitäessään katse kiinni koneessa, kunnes laittaa sen kiinni ja laskee koneen olohuoneen pöydälle. "Mistä sä haluaisit puhuu?" hän kysyy. Olen hetken hiljaa katse sylissäni kunnes nostan katseeni ja avaan suuni. "Jos mä lähtisin sinne Amsterdamiin opiskelee..." aloitan. "Nii?" hän kysyy. "Mun pitäs jättää lukio Suomessa kesken" sanon varovasti. "Eikö sitä sais mitenkään hoidettua että voisit käydä lukion loppuun ja sit lähtee?" isäni vastaa. "Mun pitäs sit oottaa kolme vuotta" vastaan laskien katseeni takaisin syliini. "No kai sun sit pitää. Katotaan sit sen haun jälkeen pääsetkö sä sinne ja hoidetaan sun opiskelut niin että pääset lähtee ajallaan" hän vastaa oltuaan jonkun aikaa hiljaa. "Voi että, mun pieni poika on lähössä ulkomaille opiskelemaan" hän sanoo tullen viereeni. "En mä enää pieni oo, eikö se oo varmaa pääsenkö mä sinne ees" vastaan. "Tottakai sä pääset. Ihme olis jos et pääsis" isäni vastaa kiertäen toisen kätensä ympärilleni.

Joelin pov:

Time skip baariin

"No MitäS sE JoEl MiEtTiI kU nOiN hIlJaA oOt OlLu KoKo AjAn?" kuuluu Matiaksen humalainen ääni. "Aleksia" vastaan hiljaa. "VoI oNkO JoElIlLa KoTi IkÄvÄ?" joukkuelaisemme kysyy. "Se lähtee ens vuonna Amsterdamiin kaheks vuodeks" sanon juoden bisse lasini tyhjäksi. "MiKs?" kuuluu kysymys. "Se lähtee opiskelee sinne konemusiikkia" vastaan. "LäHtEeKs Se YkSiN?" Matias kysyy. "Varmaan" vastaan. "Miks sä et lähe mukaan?" Joona kysyy. "Mulla on työt ja lätkä" vastaan. "SiInÄ oN vAsTuUlLiNeN iHmInEn" Matias sanoo taputtaen minua olkapäälle. "Ottaaks joku vielä?" Elias kysyy juotuaan lasinsa tyhjäksi. "OtA kAiKiLlE vIeLä YhEt" Julius vastaa. "Okei" Elias sanoo mennen tilaamaan.

Juotuamme viimeiset bissemme lähdemme kaikki kohti omia kotiamme, taino minä kohti Aleksin kotia. Saavuttuani hänen kotinsa ovelle, avaan oven avaimillani ja menne hiljaa eteiseen. Otan kenkäni pois laskien kassini eteiseen. Lähden hiljaisesti kohti Aleksin huonetta. Saavuttuani yläkertaan, avaa hiljaa hänen huoneensa oven, mennen sisään. Menen makaamaan hänen viereensä, kiertäen käteni hänen ympärilleen. "Sä haiset" kuuluu hetken päästä Aleksin hiljainen ja käheä ääni. "Mä rakastan sua yli kaiken" sanon hiljaa. "Mäki sua mut sä oot kännissä" hän sanoo kääntyen vasten minua. Laitan käteni hänen poskelleen kunnes paina huuleni vasten hänen omiaan. "Puhuit sä sun isälle?" kysyn hetken päästä. "Joo" hän vastaa hiljaa. "Mitä se sano?" kysyn. "Lopulta se oli sille ok" Aleksi vastaa. "No hyvä" vastaan. "Tuu tänne" sanon vetäen hänet kiinni itseeni. "Hyvää yötä rakas" sanon. "Öitä" hän vastaa käpertyen ihan kiinni minuun, kunnes nukahdamme molemmat.

------------------------------------------------------------

Sanoja 1041

Joo en oo tässä hirveesti kirjottanu ku jaksaminen ja motivaatio ollu enemmän ku hukassa, mut nyt yritän kirjottaa...