Life is like one variable // Joleksi

11. "Älä pelkää mua"

Joelin pov:

Aleksi tuli eilen meille ja jäi yöksi. Nyt hän nukkuu vieressäni kyljellään kasvot minuun päin. Katson tuota upeaa vaaleahiuksista poikaa. Hetken katseluni jälkeen joku availee hiljaa huoneeni ovea. Oven raosta kurkkaa äitini. "Joko te ootte heränny?" hän kysyy hiljaa. "Aleksi nukkuu vielä" vastaan hänelle hiljaa ettei Aleksi heräisi. "Okei, tulkaa sit aamupalalle ku ootte heräilly" hän sanoo. "Joo" vastaan ja äiti sulkee hiljaa huoneeni oven. Katson taas tuota upeaa poikaa vieressäni.

Jonkin ajan päästä Aleksi alkaa availemaan silmiään. Hänen upeisiin sinisiin silmiin heijastuu ikkunasta valoa. "Mitäs kattelet?" Aleksi kysyy hiljaa suloisella ja käheällä aamuäänellään. "Sua" vastaan hiljaisesti. "Miks?" hän kysyy. "Sä oot nii sulonen ku sä nukut ja sulla on nii ihanat silmät" vastaan hänelle. "Kiitos, mä en oo nähny ku sä nukut mut sullaki on ihanat silmät" hän vastaa yhä hiljaa. "Mentäskö syömään aamupalaa?" kysyn. Aleksi puristaa päätään. "No tuu kuitenki mun seuraks" sanon hänelle.

Saavumme keittiöön. Otan pöydällä olevasta lautaisesta yhden leivän. Aleksi katsoo minua kun syön. "Huomenta pojat" äitini sanoo kun tulee keittiöön. "Huomenta" sanon hänelle. Aleksi on vain hiljaa. "Etkö sä syö mitää?" äitini kysyy Aleksilta. Hän puristaa päätään. "No syö sit ku haluut" äitini sanoo ja lähtee kahvinsa kanssa olohuoneeseen. "Ootko sä varma ettet syö?" kysyn. Hän nyökkää ja katsoo käsiään.

Sain syötyä aamupalan. Aleksi meni edeltä huoneeseeni kun minä kävin nopeasti vessassa. Menen huoneeseeni. Aleksi ottaa hupparinsa pois. "Herran jumala Aleksi" sanon hämmästyneenä. Hän ilmeisesti vähän säikähti minua. "Mitä sun selälle on käyny?" kysyn yhä hämmästyneenä. Kävelen häntä kohti, olen todella lähellä häntä kunnes hän astuu askeleita taakse päin. "Hei Aleksi ei mitää hätää, anna mun katoo sun selkää" sanon kun hän näyttää hieman pelokkaalta. Aleksi kääntyy selkä minuun päin. "Sattuuko sun selkään?" kysyn häneltä samalla kun kosken hiljaa hänen selkää. "Joo" hän sanoo. "Sun pitää näyttää tätä lääkärille" sanon ja käänän häner kasvot minuun päin. "En mä haluu" hän sanoo ja kyynel ilmestyy hänen silmään. "Näyttäsit ees mun äitille. Se on sairaalassa töissä" sanon ja katson häntä rohkaisevasti. Hän alkaa katsoa maata, mutta hetken päästä hyökkää.

Avaan huoneeni oven, olohuone on siis heti kun avaan oveni. "Äiti voitko tulla kattoo Aleksin selkää?" hän kääntyy katsomaan minua kysyvästi. "Se ei haluu käydä näyttää sitä lääkärissä mut suostu et sä kattosit sitä" jatkan. "Joo tottakai" hän sanoo ja nousee sohvalta. Äitini tulee huoneeseen ja kävelee Aleksin luo. Käännän Aleksia selkä äitiini päin. "Herran jumala" hän sanoo järkyttyneenä. "Kuka nää on tehny?" hän jatkaa kysymällä. Hänen selässään on siis todella suuria mustelmia ja suuria ja syviä haavoja. Aleksi on vain hiljaa ja katsoo maata. Hänen silmistä alkaa valua kyyneleitä. Äitini kääntää Aleksin itseensä päin ja laittaa kätensä Aleksin harteille. "Hei, mä oon pahoillani mut sun on pakko käydä näyttää noita lääkärissä" hän sanoo ja yrittää katsoa Aleksia silmiin. Aleksin on vain hiljaa ja katsoo maata kyyneleet valuen silmistään. Loppujen lopuksi hän nyökkää.

Aleksin pov:

Saavumme sairaalalle. Joelin äiti lähti viemään meitä ja tuli mukaamme. "Kaunisvesi" lääkäri huutaa tutkimushuoneen ovelta. Kävelemme Joelin kanssa huoneesee. "Istu vaan siihen sängylle" hän sanoo minulle. Istun tutkimus huoneen sängylle ja katson käsiäni. Käteni ovat ristissä, kyynerpäät reisilläni. "Noniin, ottasitko hupparin pois nii katotaan sitä sun selkää" lääkäri sanoo. Katson Joelia ja hän nyökkää rohkaisevasti. Vedän hupparini päältäni, pidän sitä käsissäni ja sylissäni. "Meeppä makaamaan siihen sängylle vatsalles" lääkäri sanoo hetken katsottua selkääni. Annan hupparini Joelille ja menen makaamaan sängylle. Lääkäri puhdistaa haavojani, laittaa siihen vissiin tikkejä ja mitähän muuta tekee. Lääkäri antaa luvan nousta rauhallisesti istumaan ja laittaa hupparin varovasti takaisin päälleni. "Noni, ota nyt rauhallisesti äläkä kastele sun selkää pariin päivään. Te varmaanki saatte nyt alkaa lähtee ja hei Aleksi toivottavasti ei nähä enää huonoissa merkeissä" hän sanoo. "Kiitos Matias ja toivottavasti ei" sanon ja poistumme huoneesta.

Joelin äiti toi minut kotiin. Kaivan avaimeni taskustani ja avaan oven. Isä tulee samantien eteiseen. "Aleksi rakas ootko sä kunnossa? Matias soitti ja kerto" hän sanoo ja tulee halaamaan minua. Halaan häntä ja purskahdan itkuun. "Hei ei mitään hätää" isäni sanoo. Hetken päästä irtaudumme halauksesta ja minä otan kenkäni pois. "Tuu syömään nii jutellaan" hän sanoo ja lähtee kävelemään keittiöön minä perässään. Pyörittelen haarukkaa ruoassani. "Kuka ne haavat teki?" isä kysyy, hetken päästä. Olen vain hiljaa...

Flashback pari päivää

Kävelen Oulun pimeitä katuja. Kello on ehkä puoli kaksi yöllä. En saanut unta joten lähdin kävelemylle. Kävelen jotain porukkaa kohti, huomaan siellä entisen kiusaajani Onnin kaverit. Alan nopeuttaa vauhtiani. "Hei kattokaa kuka tossa kävelee" Eeli sanoo. "Katos Aleksi" Onnin paras kaveri Julius sanoo ja lähtee kävelemään minua päin. Lähden juoksemaan heidän porukan ohi mutta Julius saa minut kiinni. Hän ottaa minusta tiukasti kiinni selän kautta ja nostaa minut ilmaan. "Päästä irti" sanon ja yritän rimppuilla hänen otteestaan. "Älä luulekkaan että päästäisin" hän sanoo ja kantaa minut portin luo. Hän laskee minut maahan, yritän lähteä juoksemaan pakoon mutta Eeli ottaa minut kiinni. "Kuule Aleksi tästä sä et noin helpolla pääse, nyt se sun niin sanottu kaveris ei oo sua pelastamassa" hän sanoo ja Eeli raahaa minut Juliuksen luo. He alkavat hakkaamaan ja potkimaan minua. "Mä en sulle viittii tällä kertaa tehä mustaa silmää mut pitäähän mun jotain kivempaa sulle tehä" Hän sanoo ja nostaa minut istumaan. "Tätä yötä sä et tuu unohtaa" hän sanoo ja vetää minulta hupparin pois. Hän kaataa minut maahan mahalleni makaamaan ja alkaa vetelemään jollain terävällä viiltoja selkääni. Se sattuu aivan kamalasti. Huudan ja itken kivusta, Julius ja Eeli vain nauravat. Hetken päästä he nousevat seisomaan ja potkaisevat molemmat selkääni. Eeli heittää minulle hupparini ja sitten he lähtevät. Yritän nousta hiljaa istumaan, selkääni sattuu niin kovaa että tekisi mieli huutaa keuhkoni irti.

Joku poika joka oli porukassa kyykistyy eteeni. "Älä pelkää mua" hän sanoo ja kääntää pääni ylös maasta. "Pääsetkö sä ylös?" hän kysyy. "E-ehkä" sanon kyynelieni seasta. "Anna mä autan" hän sanoo ja nostaa minut varovasti seisomaan. Hän lähtee vetämään minua jonnekkin pitäen kädestäni. "Mi-minne sä vi-viet mua?" kysyn hetken päästä. "Mun luo, mä puhistan ton sun selän" hän sanoo ja pysähtyy omakotitalon pihaan. Kävelemme portaat ylös ja hän avaa talon oven. Hän vetää minut sisälle heti kun saa oven kiinni. Emme ottaneet edes kenkiämme pos. Tuo poika alkaa etsimään jotain kaapeista ja hetken päästä palaa takaisin. "Tää kirvelee jonkun verran" hän sanoo ja alkaa puhdistamaan selkääni. Kun hän sai puhdistettua selkäni hän antaa minulle hupparini ja istuu vierelleni. "Onni on puhunu susta" hän sanoo. "Mitä se on puhunu?" kysyn. "Se puhu susta tosi paljo kaikkee ennen ku se muutti" hän kertoo. "Okei" sanon. "Se joskus sano et sulla on syömishäiriö, onks se totta?" hän kysyy. "On, mut miks sä oot mulle mukava etkä samanlainen mitä Onni oli ja nyt sen kaverit?"

--------------------------------------------------------------

Sanoja 1089