Life is like one variable // Joleksi

113. "Sä näytät hyvältä"

Joelin pov:

Tultuani aamutreeneistä, kello lähestyy puolta kymmentä. Avaan hiljaa ulko-oven, mennen sisään asuntoon. Heti ensimmäisenä käyn katsomassa onko Aleksi jo herännyt. Hän siis jäi aamulla nukkumaan, minun lähtiessä treeneihin. En viitsinyt edes herättää häntä, kun hän oli niin sikeässä unessa. Avaan hiljaa hänen huoneensa oven ja siinähän hän nukkuu, kyljellään ovea päin, suu hieman raollaan. Maailman suloisin näky ikinä. Suljen oven hiljaa, mennen takaisin alakertaan. Tyhjennän hupparini taskun eteisen lipaston päälle, kunnes menen suihkuun.

Tultuani suihkusta, kuivaudun ja puen puhtaat vaatteet päälleni. Laitan treenivaatteeni pyykkikoriin, laittaen myös pyyhkeeni naulakkoon, kunnes lähden kylppäristä sammuttaen valot. Otan puhelimeni lipaston päältä, laittaen sen housujeni taskuun, kunnes lähden jälleen kohti yläkertaa. Saavuttuani Aleksin huoneen ovelle, avaan oven mahdollisimman hiljaa, kurkaten onko hän jo herännyt. Ilmeisesti ei, hän ainakin makaa yhä kyljellään silmät kiikki, melkein samassa asennossa. Menen sisään huoneeseen, jättäen oven raolleen. Menen hiljaa hänen viereensä, alkaen silittämään hellästi hänen vaaleita hieman sekaisin olevia hiuksiaan. Samassa hän alkaa tehdä heräämisen merkkejä, eikä mene kauaa kun hän jo availee silmiään. "Huomenta" sanon hänen siirtäen katseensa silmiini. "Huomenta" hän sanoo todella hiljaa käheällä aamuäänellään. Hän nostaa päänsä reidelleni, minun jatkaessa hänen hiuksien silitystä. "Paljo kello?" hän kysyy hetken päästä hiljaa. "Kohta kymmenen" vastaan myöskin hiljaa.

"Pitäskö sun alkaa nousta?" kysyn Aleksin maatessa yhä vatsallaan pää reidelläni. "Emmä jaksa" hän vastaa hiljaa, minun silittäessä yhä hänen hiuksiaan. "Sun on pakko vähän ajan päästä nousta, meijän pitää lähtee sinne Joonakselle ja sen jälkeen Matiaksen luo" sanon laittaen hänen hiuksiaan korvansa taakse. "Onko ihan pakko lähtee?" Aleksi kysyy nostaen päänsä niin että katseemme kohtaavat. "Rakas kulta pieni on pakko" vastaan laittaen käteni hänen poskilleen. Kunnes painan suudelman hänen omilleen. "Mä nousen kohta" hän sanoo erkaannuttuamme suudelmasta. "Oisko sulla mitään toiveita mitä haluaisit syödä?" kysyn hetken päästä, näpräten hänen hiuksiaan. "Emmä tiedä, kaikki käy" rakkaani vastaa. "Okei no käviskö että mä meen tekee jotain aamupalaa ja sit tuun hakee sut syömään?" kysyn yrittäen katsoa Aleksin kasvoja. "Mm" hän vastaa. "Sä voit vaikka sillä aikaa levätä, jos sua väsyttää" sanon, hänen nostaessa päänsä reideltäni. "Joo" hän vastaa minun noustessa ylös hänen sängyltään.

Jonkin ajan päästä olen melkein saanut ruuan tehtyä, kun huomaan Aleksin tulevan portaita alas. Hän tulee suorilta luokseni kiertäen kätensä ympärilleni. Nostan kättäni niin että hän painaa päänsä kylkeeni ja minä laitan käteni hänen ympärilleen. "Tuliko ikävä?" kysyn hänen halatessa minua todella tiukasti. Hän ei vastaa mitään vaan hautaa kasvonsa kylkeeni. "Heii Aleksi rakas kato tänne?" sanon nostaen hänet syliini. Hän katsoo minua hiljaa silmiin, minun katsoessa vuorotellen hänen silmiään. Hetken päästä painan huuleni vasten hänen omiaan. Hän vastaa suudelmaan, mutta kun painan toisen kerran hän ei enää vastaa. Siirryn katsomaan häntä, mutta hän laskee päänsä vain vasten olkapäätäni. Lasken hänet sylistäni, jatkaen ruuan tekoa. Aleksi on lähdössä luoltani, mutta vedän hänet kuitenki takaisin kiinni itseeni. "Älä mee" sanon painaen hänen hiusten sekaan pusun. Hän tulee eteeni kiertäen kätensä ympärilleni. "Mä rakastan sua" hän sanoo hiljaa. "Mäki rakastan sua" vastaan painaen vielä pusun hänen hiuksiinsa.

Saatuamme syötyä, alan raivaamaan pöytää Aleksin laskiessa päänsä vasten keittiönpöytää. Laitan astiat tiskikoneeseen, ruuat jääkaappiin ja kun saan koko pöydän raivattua, vedän Aleksin ylös tuolilta, nostaen hänet syliin. Menemme yläkertaan hänen huoneeseen, alkaen etsiä siistejä vaatteita päällemme. Meillä on enää noin puolituntia kun pitäisi olla Joonaksella. Hetken etsintöjen jälkeen Aleksi ilmeisesti luovuttaa ja menee makaamaan sängylleen katse katossa. Itse yritän etsiä omia vaatteitani hänen kaapistaan. Jonkun ajan päästä vihdoin löydän itselleni mustat revityt farkut ja mustan kauluspaidan. Vaihdan ne päälleni Aleksin siirtäessä katseensa minuun. "Mitäs sä siinä kattelet?" kysyn ottaen hupparin päältäni. Laitan kauluspaidan päälleni, Aleksin katsoessa minua hiljaa. Kun lähestyn häntä samalla kun napitan paitaani, hän nousee istumaan mutta kaatuu takaisin makaamaan, minun kantaessa hänet. Menen hänen päälleen hajareisin, painaen huuleni vasten hänen omiaan. Tunnen Aleksin nostaen kätensä poskilleni, mutta otan niistä kiinni ja painan vasten hänen sänkyään, siirtyen hänen kaulalleen.

Jonkun ajan päästä erkanen hänen kaulastaan, siirtyen takaisin hänen huulilleen. Painelen niihin suudelmia joihin hän vastaa. Hetken päästä kuitenkin erkanen hänestä kokonaan, vetäen hänet istumaan. "Nyt etitään sulle ne vaatteet" sanon nousten ylös, mennen hänen vaatekaapilleen. "Eii" hän vastaa kaatuen takaisin sängylleen. "Kyllä, vaikka sä näyttäisit varmasti hyvältä ilmanki vaatteita" vastaan avaten hänen vaatekaappinsa. "Hyi en" hän vastaa. "Varmasti näyttäisit" vastaan alkaen katsella hänen housujaan. Jonkin ajan päästä päädyn ottamaan hänen mustat revityt farkkunsa. Heitän ne hänen viereensä, siirtyen katselemaan hänen kauluspaitojaan jotka roikkuu hengareissa. Päädyn jonkin ajan päästä ottamaan valkoisen kauluspaidan jonka heitän hänen farkkujensa luo. Aleksi nousee istumaan ottaen farkut viereensä. Hän alkaa vaihtamaan vaatteitaan minun poistuessa huoneesta, kohti vessaa.

Tultuni takaisin vessasta, Aleksi on saanut housut jalkaansa ja juuri laittaa paitaansa päälleen peilin edessä. Kävelen hänen taakseen laskien käteni hänen olkapäilleen ja leukani hänen päänsä päälle. "Sä näytät hyvältä" sanon hiljaa. "Mut en yhtä hyvältä ku sä" hän vastaa myös hiljaa, alkaen napittaa paitaansa. "Näytätpäs, paljo paremmalta" vastaan. "En" hän väittää vastaan. "Kyllä" sanon painaen huuleni vasten hänen kaulaansa. "Oho, siihenhä jäi kunnon jälki" sanon naurahtaen huomatessani kunnon fritsun hänen kaulallan. "Aijaa niinkö, kaikki näkee sen eikä sitä saa peitettyy" Aleksi sanoo hieman kiusaantuneena. "Hei ei se haittaa" sanon kääntäen hänet vasten itseäni. "Ei ketään kiinnosta tai jos joku jotain sanoo nii älä välitä, ei kukaan mitään pahaa tarkota" sanon halaten häntä, silittäen samalla hänen selkäänsä. "Mm" hän vastaa halaten minua takaisin. "Oot sä jo valmis?" kysyn erkaannuttuamme halauksesta. "Joo" hän vastaa. "Hyvä, mulla ois sulle yks juttu" sanon laittaen käteni housujeni taskuun. Otan sieltä kaulakorun, laittaen sen Aleksin kaulalle, rippiristin ja toisen korun sekaan. Laitettuani sen kiinni, menen hänen eteensä hänen katsoessa korua. "Tykkäätkö sä siitä?" kysyn hänen oltua hetki hiljaa. "Se on ihana" hän vastaa nostaen iloisen katseensa minuun. Hymy tulee huulilleni. Painamme huulemme vasten toistemme omia, kunnes erkaannuttuamme lähdemme kohti alakertaa ottaen puhelimemme mukaan.

Laitamme molemmat kengät jalkaamme. Aleksi valkoiset Niken kengät ja minä samanlaiset, mutta vain mustat. Laitamme myös aika ohuet takit päällemme. Aleksi ottaa vielä avaimensa, kunnes lähdemme kohti Joonaksen kotia. Päätimme että järkevintä on mennä kävellen. Sillä Aleksilla ei ole korttia ja ei voi koskaan tietää olenko ajokunnossa illan jälkeen. Menemme ensimmäisenä kaveriporukkamme kanssa Joonaksen luo viettämään Halloweenia, kunnes sen jälkeen Matiaksen luo viettämään hänen synttäreitään. Hän viettää ne kuulemma vanhemmillaan, sillä siellä ei ole ketään koko viikonloppuna ja heidän talonsa on isompi kuin Matiaksen, Joonan ja muiden.

----------------------------------------------------------

Sanoja 1029