Life is like one variable // Joleksi

70. "Voidaanko me vielä edes yrittää?"

(Ihan näin kivana tietona tässä on nyt 19.9 ja tää on 70 osa)

Time skip viikko

Joelin pov:

Jotkut teistä varmaan miettii minne katosin... No meillä oli lätkä treenit. Sen jälkeen joku jätkistä ehdotti että mentäisiin viettämään iltaa yhdessä. No me mentiin. Jossain kohtaa perjantai iltana porukka alko lisääntyä ja siitä illasta alko muodostua bileet. Suurimmaksi osaksi kaikki alkoi juoda. Valitettavasti jossain vaiheessa joku toi huumeita, sit niitä alettiin vetää siellä ja homma karkasi aikalailla käsistä... Oisko ollu sunnuntaina kun Eemil, Aleksi ja Olli tuli hakemaan mua pois sieltä. Ehkä hyvä niin. Siinä oliki jo juotu aika paljo, ja huumeitaki taisi mennä...

Sitte päästäänkin jo siihen kuulusteluun minkä ne piti, vaikka mulla oli ihan järkyttävä darra. Tottakai väitin etten ollu vetäny huumeita. En todellakaan halunnu kertoa siitä, koska Aleksilla on ennenkin elämässä ollut ihmisiä/ihminen joka on käyttäny huumeita ja siitä on jääny sille traumat. Ja se mitä se on siitä sanonu et jos sen elämässä ois joku joka käyttää, se ei vois enää pitää sitä sen elämässä. Koska se pelkää et taas jotain paskaa tapahtuisi. Eli hyvin menee...

No yritin lopettaa mut eihän siitä mitään aluks tullu. Sit arvatkaa kuka löysi niitä huumeita mun huoneesta...

Flash back

Aleksin pov:

Makoilemme Joelin sängyllä. On mennyt jonkun aikaa siitä kun haimme Joelin kotiin. "Mitä sä mietit?" Joel kysyy hiljaa silittäen hiuksiani, minun maatessa hänen kainalossa pää hänen rintakehällä. "Sua" vastaan myös hiljaa. "Mitäs musta?" hän jatkaa kysymistä. "Sitä vaan miten ihana on taas vaan olla tässä sun kanssa. Mulla oli sua ja tätä nii ikävä et itkin aina välillä" kerron. "Voi mun pientä" hän sanoo ja ottaa minut halukseen vetäen minut kokonaan päälleen niin että poskemme on vastakkain. "Mä rakastan sua" Joel sanoo hiljaa. "Mäki sua" vastaan.

"Mä käyn vessassa" Joel sanoo hetken päästä. Nousen hieman hänen kainalostaan että hän pääsee käymään vessassa. "Missä sun puhelin?" kysyn hänen lähtiessä ovelle päin. "Tuolla lätkä kassissa. Siellä pikku taskussa" hän vastaa ja lähtee sinne vessaan. Nousen istumaan sängylle ja raahaudun sängyn reunalle. Nousen ylös ja kävelen hänen lätkä kassinsa luo. Menen istumaan jalkojeni päälle lattialle etsien rakkaani puhelinta.

Kun vihdoin löydän sen otan sen käteeni. Olen nousemassa ylös mutta huomaan käteeni tulleen jotain muutakin puhelimen mukana. Katson mitä ja samassa tajuan niiden olevan samoja pusseja joita oli siellä Joelin joukkuekaverin luona. Tunnen kun kyynel vierähtää poskelleni.

Joelin pov:

Kun palaan takaisin huoneeseeni huomaan Aleksin istuvan sängyn reunalla kyynerpäät reisissä. Hänen päänsä on alaspäin ja hänen kädet hänen kasvoillaan. "Hei rakas mikä sulla on?" sanon huolestuneena ja menen äkkiä hänen viereensä. Kierrän toisen käteni hänen ympärille ja olen vetämässä häntä kainalooni kunnes huomaan pussit yöpöydälläni. Aleksi nousee seisomaan eteeni. "Sä valehtelit" hän sanoo todella surkeana ja pettyneenä. "Mä en halunnu tai voinu kertoa sun menneisyyden takia" sanon. "Mut sä käytät huumeita, tajuutko sä että mä en voi luottaa suhun. Sä tiedät miks mä en tykkää noista ja silti sä käytät niitä" hän sanoo todella surullisena ja pettyneenä. "Mä yritin lopettaa" vastaan hiljaa.

Jonkin ajan riitelymme jälkeen nousen ylös ja menen hänen eteensä. "Aleksi mä rakastan sua, enkä kertonut koska en haluu menettää sua" sanon, mutta Aleksi on vain hiljaa. "Anteeks" jatkan, hänen ollessa edelleen hiljaa. "Mä en pysty tähän" hän viimein sanoo edes jotain. Mutta lähtee heti pois huoneestani. "Aleksi" huudan hänen peräänsä. Lähden kohti eteistä jonne hän menee. "Oota, puhutaan" sanon. "Mä en haluu puhua sun kanssa" hän vastaa ja lähtee hyvin nopeasti pois paiskaten oven kiinni. Huomaan ikkunasta kun hän lähtee juoksemaan pois.