Life is like one variable // Joleksi

76. Entisen rastapään synttärit

Ollin pov:

Herään kun joku sanoo nimeäni ja yrittää saada minua hereille. Käännyn ääntä kohti ja näen pikkusiskoni Oonan. Hänellä on päällään söpö fozen yöpaita. "Huomenta Ovvi" hän sanoo. "Huomenta" vastaan hieroen silmiäni. "Mun piti tuvva helättää sud ja tuvva pyytää dua aamupalalle" hän sanoo purren nalleaan. "Joo mä tuun, mee sä jo edeltä" sanon. "Äitillä ja isillä on suvve joku ido lahja" Oona sanoo poistuen huoneestani.

Ennen kun joku kysyy niin asumme Oonan kanssa taas vanhemmillamme. Sossut ovat seurailleet heidän tekemisiä ja sitä onko meidän hyvä asua täällä. Heidän mukaan voimme asua täällä. Vanhempamme ovat lopettaneet juomisen ja päihteet. En kyllä 100% luota heihin mutta jos sossut ja muut ovat sitä mieltä niin ei siinä sitten mitään.

Laitoin mustat lökärit ja hupparin päälleni ja menin keittiöön. Vanhempani ja pikkusiskoni istuivat jo pöydässä. "Huomenta ja hyvää syntymäpäivää" äitini sanoo väläyttäen minulle pienen hymyn kun istun pöytään. "Onnea" isä sanoo. "Kiitos" vastaan. "Olli" äitini sanoo meidän syödessä aamupalaa. Nostan katseeni häneen. "Musta ja isästä ois kiva tietää miten sulla menee ja meidän toiveena ois että voitas alottaa alusta, puhtaalta pöydältä, jos sä vaan haluat. Sun on varmasti todella vaikea unohtaa mitä me ollaan tehty, mut me luvataan että me ollaan muututtu eikä koskaan tehtäs sulle enää mitään pahaa" äitini sanoo. Olen hetken hiljaa kunnes vastaan. "Aloitetaan vaan" "Kiitos Olli" äiti sanoo ja tulee halaamaan minua.

"Mä haluun sun tietävän että sä oot aina mun rakas poika ja se kaikista tärkein asia koko maailmassa" äiti sanoo halaten minua. "Kyllä mä sen tiedän" sanon halaten häntä takaisin. Hetken kestäneen halin jälkeen erkanemme halauksesta ja äiti palaa takaisin paikalleen. "Meillä ois sulle pieni lahja" isä sanoo nousten pöydästä. "Oona puhu isosta mut miten vaa" sanon kääntäen katseeni isään joka kävelee heidän huonetta kohti.

Hetken päästä hän tulee takaisin pitkän marketin kanssa. "Kyllä mäki taida sanoa että tää on iso lahja" sanon isän antaen sen minulle. Alan avaamaan lahjapapereita. Sieltä paljastuu kortti, suklaalevy ja kitaran/basson kotelo. Laitan suklaalevyn ja kortin pöydälle. Avaan kotelon ja sieltä ilmestyy mustavalkoinen basso ja varakieliä. Suuni loksahtaa auki.

"Onko se hyvä?" isä kysyy. "Todellaki. Tää on just sellanen mitä mä oon toivonu" vastaan. "Niin me vähä muisteltiin et sä toivoit tollasta" äiti sanoo. "Te muistitte" sanon mennen halaamaan heitä. "Tottakai me muistettiin. Kaikista huolimatta oot aina ollu meille se tärkein vaikkei me sitä olla näytetty tai kohdeltu sua niin" isä sanoo. "Kiitos oikeesti tuhannesti" sanon erkaannuttua halauksesta. Molempien huulille muodostuu hymy. Kyyksityn bassoni luo ottaen sen syliini. "On meillä tottakai vahvistinki siihen" isä sanoo kävellen ohitseni pörröttäen hiuksiani.

Time skip aamupäivään

Kello lähenee kahtatoista. Söin pitkästä aikaa perheeni kanssa aamupalan ja sovimme välimme vanhempieni kanssa. Toimme isäni kanssa vahvistimen ja muut lahjani tänne. Aloin heti istumaan sängylleni ja rämpyttelemään bassoa hiljaisesti ettei naapureita häiritse.

Jonkun ajan päästä kuulen koputuksen ovessani. "Joo" sanon rämpytellen yhä bassoni. Huoneeni ovi aukeaa. Nostan katseeni ovelle. "Monelta ne sun kaverit tulee?" äitini kysyy. "Yhen aikoihin" vastaan. "Okei, mä vien isäs ja Oonan mummille, käyn kaupassa ja tuun takas" hän vastaa. "Okei" sanon kääntäen katseeni bassooni. "Onko mitään toiveita mitä toisin kaupasta" hän kysyy vielä. "No jotain hyvää, redbullia ja vaikka jotain limpparia" sanon. "Okei, mä tuon" äiti sanoo sulkien oven.