Life is like one variable // Joleksi

95. Kymmenen kysymystä

(Käykääs lukemassa se edellinen jos ette oo lukenu, siitä ei vissiin tullu ilmotusta)

Time skip 1.11

Aleksin pov:

Herään isäni tullessa herättämään minua, laulaen onnittelulaulua. Hänellä on kädessään mutakakku jossa on yksi kynttilä keskellä. Tultuaan sänkyni luo hän saa laulun laulettua ja minä puhallan kynttilän kakun päältä. "Hyvää syntymäpäivää rakas" hän sanoo halaten minua. "Kiitos" vastaan halaten myös häntä. "Tässä ois sulle pieni lahja" hän sanoo antaen minulle paketin jossa on valkoinen lahjapaperi hopealla nauhalla. Saatuani paketin auki sieltä ilmestyy Sklipnotin huppari. "Kiitos" sanon ihan lumoutuneena huppariin. "Ole hyvä" isäni sanoo alkaen hymyillä. "No sit ku oot ihaillu sitä tarpeeks nii tuuhan aamupalalle" hän jatkaa hetken päästä kun olen vain ihaillut hupparia.

Hetken päästä saavun vihdoin alakertaan uusi huppari ja valkoiset farkut jalassani. "No sehän on just hyvä" isä sanoo minun tullessa keittiöön. "Tosi hyvä" sanon hymyillen istuen pöytään. Hän antaa minulle aamupalaleivän ja lusikan kakkua varten. "Aijot sä juhlia kavereittes kanssa jotenki sun synttäreitä?" isäni kysyy istuen pöytään vastapäätäni. "En mä varmaan, ehkä vaan Joelin kanssa vietetään tää päivä yhessä" vastaan alkaen syödä leipääni. "Okei, mut sehän on hyvä ettet ainakaan yskin joudu olla ku mäki oon niin myöhään töissä" hän sanoo alkaen myös itse syödä leipäänsä. "Nii" vastaan vielä.

Aamupalan syötyäni menen pakkaamaan reppuani. Tänään on perjantai eli alkaa viikonloppu. Palatessani reppua kuulen kun ovikello soi. Isäni menee avaamaan oven ja sanoo että olen ylhäällä. Luultavasti se on Joel joka tuli hakemaan minua kouluun. Saatuani pakattua reppuni, otan puhelimeni latauksesta ja lähden kohti alakertaa. Saavuttuani sinne huomaan Joelin odottavan minua eteisessä. Lasken reppuni hänen viereen antaen hänelle puhelimeni. Hän ihanana poikaystävänä menee heti avattuaan puhelimeni suoraan snäppiin, avaamaan loukkuelaistensa snäppejä, lukuun ottamatta Joonan koska meillä oli juttu kesken.

Saatuani kengät jalkaani ja takin päälleni, otan avaimet lipaston päältä ja repun lattialta selkääni. "Mennään" sanon Joelin kirjoittaessa jotain puhelimellani. "Joo" hän sanoo jatkaen kirjoittamista kääntyen ovea kohti. "Heippa" huudan isälleni. "Heippa, hyvää koulupäivää" hän sanoo. "Kiitos, hyvää työpäivää" sanon takaisin. "Heippa Joel" isäni sanoo. "Heippa" hän vastaa antaen puhelimeni takaisin. Hän avaa oven ja myös sulkee sen meidän astuttua ulos.

Kävelemme hänen mopolleen, minun avatessa vielä Joonan snäppi. Vastaan vielä hänelle kunnes otan kypärän jota Joel minulle ojentaa moponsa kyydistä. Otan kypärän laittaen sen päähäni. Nousen mopon kyytiin, Joelin käynnistäessä se. Kierrän käteni hänen ympärilleen, kun hän lähtee ajamaan kohti kouluani.

Saavuttuamme koululleni Joel sammuttaa moponsa. Nousemme molemmat sen kyydistä ottaen kypärät päästämme. Joel välttämättä halusi tulla mukanani koulun sisälle, kuulemma ei hänellä vielä parempaakaan tekemistä olisi. Alkaahan hänellä vasta tunnin päästä. Kävelemme käsikädessä koulun käytäviä pitkin kohti kaappiani. Monet katsovat meitä vähän oudosti ja osa vain hymyilee. Saavuttuamme kaapilleni päästän Joelin kädestä alkaen avata kaappia. Laitan sinne repustani kaikki kirjat, paitsi ensimmäisen tuntini kirjan.

Joel saattaa minut luokkani oville kunnes ottaa tapaasta kädestäni kiinni. Käännyn häntä kohti, hänen painaessa huulensa vasten omiani. Vastaan hänen suudelmaamsa muiden kävellessä ohitsemme luokkaan. Viimeisenä opettaja kävelee ohitsemme sanoen. "Aleksi tuuhan säki nii voidaan alottaa tunti" erkanemme Joelin kanssa suudelmasta. Lähden kävelemään luokkaan sisään pitäen yhä Joelin kädestä. Ei mene kauaa kun hänen kätensä irtoaa omastani. Joel lähtee kohti alakertaa josta menee pääovista ulos moponsa luo. Itse menen istumaan paikalleni alkaen keskittyä äikän tuntiini.