Life is like one variable // Joleksi

43. Herääminen ja kuntoutus

Joelin pov:

Saavuimme hetki sitten Aleksin luo. Hän makaa tajuttomana sairaalan sängyllä letkuissa intubaatio putki suussaan. Silitän hänen vaaleita hiuksiaan katsoen arpia hänen kasvoissaan. "Miks aina Aleksille käy jotain?" kysyn ja silmästäni valuu kyynel. "Mä en tiiä" Olli sanoo ja laittaa kätensä olkapäälleni. "Mulla on ikävä sen naurua, lämpimiä haleja ja sitä kun ollaan vaan kahestaan" sanon. "Sit ku te pääsette pois te saatte halailla niin paljo ku haluutte" Joonas sanoo.

Saavuin juuri takaisin huoneeseeni. Pelkään ettei Aleksi herää, mutta hän on vahva. Hän on selvinnyt vaikka mistä joten hän selviää tästäkin, me selviämme yhdessä. Jos hänellä on pahat vammat autan häntä parhaani mukaan.

Time skip pari päivää

Olemme jälleen Aleksin huoneessa. Sain tietää että pääsisin huomenna kotiin jos vointini on sellainen että pärjäisin kotona. Tällähetkellä kuitenkin istun Aleksin sängyn vieressä silittäen hänen kättään ja hiuksiaan.

"Aleksi mä tiedän ettet sä kuule, mut mä haluun että sä tiedät mun rakastavan sua eniten koko maailmassa kävi mitä tahansa. Kun mä tapasin sut sä valtasi mun sydämen. Ainoo asia mitä mä just nyt haluan on että sä heräät" sanon painaen otsani Aleksin reiteen kyynelien tullessa silmistäni. Yht äkkiä tunnen kun hänen sormensa liikahtavat tädessäni. Nostan pääni ja katson häntä. "Mitä nyt?" Joonas kysyy hämmentyneenä. "Hei rakas purista mun kättä jos sä kuulet mua" sanon vastaamatta Joonaksen kysymykseen. Tunnen pienen puristuksen kädessäni. "Hakekaa joku" sanon kääntäen katseeni Joonaksen ja Olliin. Joonas nousee äkkiä ylös ja lähtee ovelle parin juoksuaskeleen kera. Aleksi alkaa räpyttelemään silmiään. "Hei ei mitää hätää" sanon ja silitän hänen päätään rauhoittavasti kun hän katselee ympärilleen pelokkaana.

"Ei mitään hätää. Mä otan tän putken pois sun kurkusta nii voit sitte puhua" hoitaja sanoo ja ottaa intubaatio putken pois rakkaani kurkusta.

Aleksin pov:

"Mitä tapahtu?" kysyn käheällä äänellä kun hoitaja otti putken kurkustani. "Me jouduttiin onnettomuuteen" Joel vastaa ja silittää kättäni. "Ootko sä kunnossa?" kysyn huolestuneena. "Joo, ei mulle käyny yhtä pahasti ku sulle" hän vastaa kyyneleen tipahtaessa hänen silmästään käsiimme.

"Mun pitäs tehä pari testiä sulle" lääkäri sanoo. Joel väistää että lääkäri pystyy tehdä testit. "Noni katsoisitko tätä kynänkärkeä" lääkäri sanoo ja osoittaa silmiäni lampulla. "Hyvä seuraisitko sit tätä lampun valoa" hän sanoo. "Nostaisitko sun kädet sivuille" hän sanoo. Yritän vaivalloisesti nostaa käsiäni. Se koituu todella hankalaksi, mutta lopulta saan sen tehtyä. "Hyvä" lääkäri sanoo ja kävelee sängyn päähän. Hän nostaa jalkojeni päältä peittoa. "Tunnetko tän?" hän kysyy. Puristan kuitenkin päätäni. "Okei, entä tän?" hän kysyy ja tekee saman toiselle jalalleni. Puristan päätäni uudestaan. "Okei, koittaisitko nostaa sun jalkoja. Ensin vasenta ja sitte oikeeta" hän sanoo. En kuitenkaan saa nostettua kun vain vähän oikeaa jalkaani.

Time skip pari tuntia

"Elikkäs Aleksilla on jaloissa ja häntäluussa murtumat, ne pitäis parantua muutamassa viikossa" lääkäri kertoo. "Millon mä voin kävellä?" kysyn. "Kun murtumat on parantunut, sulle aloitetaan kuntoutus jossa pääset opettelemaan vähä niinkuin uudestaan kävelyä" hän kertoo. "Okei" vastaan. "No mut jos tulee jotain nii painakaa tosta" hän sanoo ja lähtee jatkamaan muita töitään.

"Tuu tänne" sanon sänkyni päässä seisovalle Joelille. Hän kävelee viereeni ja ottaa kädestäni. "Tuu mun viereen" sanon hänelle. "En mä voi" hän sanoo. "Pliiis" sanon koiranpentu ilmeellä. "No okei" hän lopulta myöntyy ja tulee viereeni. Painan pääni Joelin rintakehälle ja halaan häntä hänen halatessaan minua. "Millon me päästään pois?" kysyn. "Mä pääsen huomenna ja susta mä en tiedä" hän vastaa. "Okei" sanon ja laitan silmäni kiinni.

Joelin pov:

Aleksi nukahti juuri. Silittelen hänen hiuksiaan hänen ollessa kainalossani pää rintakehäni päällä. Olen niin onnellinen että hän heräsi. En olisi pärjännyt ilman häntä, saati jos hän olisi kuollut. Olisin ihan varmana kuollut perässä.

Jonkin ajan päästä kuulen kun joku sanoo hiljaa hieman ravistellen minua. "Joel, Joel herää" Avaan silmäni ja huomaan sen olevan Matti. "Huomenta" hän sanoo. "Huomenta" sanon ja nousen varovasti istumaan herättämättä Aleksia. Hieron silmiäni ja nousen sängyltä. "Olitte te vaa sulosia siinä" hän sanoo ja istuu toiselle puolelle sänkyä. Väläytän hänelle hymyn. "Ootko sä kunnossa?" hän kysyy. "Joo, ei mulle oikei mitään käyny" vastaan. "No hyvä" Matti sanoo ja alkaa silittämään Aleksin hiuksia.

Time skip kaks viikkoa

Aleksin pov:

"Ota vaan ihan rauhassa, ei oo mikään kiire" kuntouttaja sanoo. Pääsin vihdoin seisomaan ja nyt olisi tarkoituksena kävellä, tai ainakin yrittää kävellä. Hän pitää minusta kiinni etten kaadu. Otan myös itse tukea jostain puisista jutuista. Yritän saada jalkaani liikkumaan ja lopulta se hieman liikkuu. "Noni hyvä, siitä se kuule lähtee. Kohta sä oot juoksemassa tuolla pitkin katuja" hän sanoo iloisesti. Katson jalkojani hymyillen ja yritän ottaa toista askelta.

Kuntoutuksen jälkeen hän kuskaa minut takaisin huoneeseeni näitä tutuksi tulleita sairaalan käytäviä pitkin. Kun saavumme huoneeseeni huomaan siellä odottavan Joelin. "Joel" sanon iloisena. "No tulittehan te" hän sanoo ja tulee halaamaan minua. Joel nostaa minut ylös pyörätuolista ja ottaa syliinsä halaten minua. "Mites meni" hän kysyy kuntouttajaltani. "Ihan hyvin, kyllä se Aleksi jo pienen matkan käveli" hän kertoo. "Noni hyvä pikkumies, siitä se lähtee. Kohta sä juokset niin kovaa ettei sun perässä pysy ees mopolla" Joel sanoo ja pörröttää hiuskiani. Hymyilen hänelle takaisin.

"Joel laske mut alas" sanon ja katson häntä silmiin. "Entä jos mä meen tohon sun sängyn luo ja lasken sut siihe?" hän vastaa. "Ei ku mä haluun mennä ite" sanon. "Ootko sä varma" hän varmistaa. Nyökkään vain ja Joel laskee minut alas. Nyt seison maassa omilla jaloillani, Joelin kuitenkin pitäessä minusta hieman kiinni. Lähden rauhallisesti ja varovasti kävelemään sänkyä kohti. Joel päästää minusta hetken päästä irti mutta kulkee vierelläni varalta jos meinaan kaatua.
Lopulta selviän sängylleni itse. "Sehän meni hyvin" kuntouttaja sanoo. "Jep, nii meni" Joel sanoo.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 900