Life is like one variable // Joleksi

28. "Se on poika..."

Joelin pov:

Kävelen kohti kotiani. Mitetin vain Aleksia. Tajusin vasta vähä aika sitten kuinka paljon häntä oikeasti rakastan. Kun törmäsin häneen Eemilin autolla en olisi sillon voinut uskoa että rakastuisin häneen tai hän koskaan tulisi antamaan minulle anteeksi. Minun takiani Aleksi olisi voinut kuolla. Mutta sen sijaan hän selvisi eikä ole minulle vihainen. Aleksi on kokenut elämässään kovia mutta silti hän on vielä täällä, jaksaa jatkaa elämäänsä ja unelmoida. Jonain päivänä se pikku blondi totauttaa unelmansa. Menee opiskelemaan Amsterdamiin ja hänestä tulee Dj.

Saavun kotini pihaan. Avaan oven ja potkin kengät jaloistani. Kävelen suorilta omaan huoneeseeni. Mutta minut kuitenkin keskeytetään. "Millos Julia taas tulee kylään?" isäni kysyy. "Ei se enää tuu" vastaan ja jatkan matkaani. kerkeän istua sängylleni kun joku jo ava aoveni. Se joku on Eemil. Hän tulee huoneeseeni ja laittaa oven kiinni. "Mitä sä tarkotit tolla 'ei se enää tuu'?" hän kysyy ja istuu koulupöytäni tuolille minua vastapäätä. "Me erottiin" vastaan. "Miks?" hän kysyy. "Hhhh... Koska mä rakastan toista ihmistä" vanstaan. "Aleksia" Eemil sanoo. "Mistä sä tiesit?" kysyn ihmeissäni. "Joel rakas mä oon huomannu miten te katotte toisianne, te ootte koko ajan yhessä. Jos mä en ois tienny et sä seurustelit Julian kanssa mä oisin luullu et sä seurustelet Aleksin kanssa" hän kertoo.

Saimme juteltua Eemilin kanssa. Hän sanoi että minun kannattaisi puhua Aleksin kanssa. "Pojat tulkaa syömään" äitini huutaa. Lähdemme Eemilin kanssa syömään ruokaa jonka äiti laittoi. Kun saimme syötyä olin noudemassa pöydästä kunnes äitini sanoo. "Joel oota vähä, jutellaan" isuin takaisin tuolilleni ja katsoin häntä kysyvästi. "Ootteko te eronnu Julian kanssa?" hän jatkaa. "Ollaan" vastaan. "Miks?" hän sanoo. "Koska mä rakastan toista ja Julia näki meijät suutelemassa" vastaan. Kaikki katsovat minua aika järkyttyneellä ilmeellä. "No millos me saadaan nähä tää tyttö?" isäni kysyy. Voi kuule kun aina ei tykätä tytöistä. "Onnekas tyttö ku sai meijän Joelin rakastuu it..." äitini on sanomassa mutta keskeytän hänet. "Ei oo mitään tyttöö" sanon. "Mitä, miten nii ei oo. Sähän sa..." isäni on sanomassa. "Se on poika. Mä oon rakastunu poikan" sanon ja vanhempani hiljenevät.

Ollin pov:

Makoilen sängylläni Joonaksen kanssa. Katselemme vain puhelimiamme. Tämä on todella tylsää mutten keksi muutakaan tekemistä. "Pidetäänkö bileet?" Joonas yht äkkiä kysyy. "Vastahan oli ne bileet?" sanon kysyvästi. "Joo mut nyt kenellekkään ei sattuis mitään" hän sanoo. "No kysy jätkiltä" vastaan ja siirrän pääni takaisin puhelimeen.

Big boys and little man

Joonas🖕🏼🖤: Pidetäänkö bileet?

Aleksi👶🏼: Taas?

Joel🖕🏼🤍: Mahtava idea!!

Joonas🖕🏼🖤: No sitä minäki! Ketä tulossa?

Joel🖕🏼🤍: Minä!

Niko🤘🏼: Minää!!

Tommi🐻: No kai sitä vois

Joel🖕🏼🤍: Noni entä little man ja Olli?

Joonas🖕🏼🖤: Olli tulee

Joel🖕🏼🤍: Aleksi?

Aleksi👶🏼: En mä oikei tiiä...

Joel🖕🏼🤍: Tulisit nyt??!!

Minä: Kato nyt Allu, Joelki haluu että tuut!

Aleksi👶🏼: Kai mä sit tuun