Life is like one variable // Joleksi

110. "Ei varmaan oo mitään hätää"

Matiaksen pov:

Herättyäni herätykseen nousin heti sängystä, sammuttaen nopeasti herätyksen ettei kukaan muu herää. Kello näyttää siis tässä vaiheessa vasta vartin yli viittä aamulla, eli olisi juuri hyvä aika minulle lähteä juoksemaan aamujuoksut ja samalla vähän treenata. Käyn aina joka aamu ulkona juoksemassa, samoin illalla, vaikka olisi ilta ja aamu treenit. Jos treenejä ei ole päivällä, käyn silloinkin juoksemassa, mutta jos on, sitten en pysty käydä, joten käyn vain aamulla ja illalla. Saatuani juoksu vaatteet päälleni lähden hiljaisesti ulos huoneestani, kohti eteistä. Eteiseen saavuttuani laitan juoksemiseen sopivat kengät, otan avaimeni ja puhelimeni taskuun. Käännyn ovelle avaten sen hiljaa, kunnes laitan sen kiinni ja lähden pois pihasta.

Juoksun jälkeen avaan taas ulko-oven mahdollisimman hiljaisesti. Otan kengät pois jalastani, tyhjennän taskut lipaston päälle ja suuntaan suihkuun. Kello on siis nyt vartin yli kuusi ja muiden pitäisi herätä vasta vartin päästä. Meillä alkaa nimittäin treenit vartin yli seitsemän joiden jälkeen Joona menee kouluun, Julius töihin, Elias tyttöystävälleen ja minä, en tiedä, tekemään jotain. Pitää katsoa jos Joelilla olisi aikaa viettää aikaaa kanssani. Ei hänelläkään tänään pitäisi treenejen jälkeen olla mitään, kun katsokaas meillä molemmilla on vapaapäivä. Olemme töissä samassa paikassa, samoilla vuoroilla. Tänään on viikon ainoa vapaapäivä, lauantain ja sunnuntain lisäksi.

Tultuani suihkusta, menen pyyhe lantiollani huoneeseeni. Puen vaatteet päälle, siivoan huonetta, laitan tavarat kasaan ja menen alas. Jätän treenikassin eteiseen, mennen keittämään kahvia, huomaten, että Julius ja Elias tulevat huoneistaan keittiöön. He istuvat molemmat hiukan väsyneen näköisinä pöydän ääreen odottamaan kahvia. Kun Joonaa ei näy, vaikka kello alkaa olla jo kaksikymmentäviisi yli kuusi, päätän mennä katsomaan onko hän herännyt. Koputan ensin oveen, avaten sen jälkeen oven. Joona nukkuu pää ovelle päin maailman sulousimman näköisenä. Menen hiljaa hänen viereensä, alkaen silittämään hänen hiuksiaan. Huomaan kuinka hän alkaa pikkuhiljaa heräillä. "Huomenta" sanon hiljaa, painaen pusun hänen hiustensa sekaan. Kun hän ei vastaa mitään pötän kysyä. "Onko kaikki hyvin?" hän on jälleen vain hiljaa kunnes vastaa. "Mulla on jotenki vähä huono olo" hän sanoo hiljaa. "Sattuuko sua minnekkään?" kysyn jatkaen hänen hiuksien silitystä. "Ei mitään sellasta, mua vaan vähä oksettaa" hän sanoo hiljaa. "Enkä se johtuu siitä ettet sä oo syöny mitään pitkään aikaan. Jos sä vaikka nousisit ylös ja tulisit syömään jotain, nii ehkä se sit helpottais" sanon tsemppaavana.

Hetken päästä saan Joonan nousemaan. Hän ottaa jääkaapista jugurtin ja laatikosta lusikan, kunnes menee pöydän ääreen avaten jugurttipurkin. Hän ottaa jugurttia lusikkaan katsoen sitä hetken, kunnes laittaa lusikan suuhunsa. Jugurtin syötyä hön alkaa näyttämään minusta jo hiukan paremmalta. "Muista sit et sun ei oo pakko tulla treeneihin jos susta tuntuu ettet sä pysty" sanon laskien käteni hänen olkapäälleen, alkaen silittämään sitä. "Kyllä mä varmaan pystyn" hän vastaa. "Oot sä varma?" kysyn huolehtivasti. "Joo" hän sanoo nousten pöydästä. Hän vie tyhjän purkin roskiin laittaen lusikan tiskialtaaseen, kunnes menee huoneeseensa laittaen oven kiinni. "Onko Joonalla kaikki ihan hyvin?" Julius kysyy. "On kai sillä" vastaan katsoen Joonan huoneen ovea. "Se vaa on ollu viimeaikoina aika hiljanen, väsyny ja vähä huono syömään" Julius sanoo huolestuneena. "Mäki oon huomannu saman, mut kyl se ainaki on sanonu et kaikki on ihan hyvin, et ei vaemaan oo mitään hätää" vastaan jatkaen kahvin juomista.

Jonkin ajan päästä alamme lähtemään kohti jäähallia. Joona päätti kuitenkin tulla treeneihin, vaikkei olo ole kuulemma hirveästi helpottunut. Mutta hän sanoi pärjäävänsä ja luotan siihen. Ehkä hän itse tietää parhaiten oman vointinsa ja sen pystyykö tulemaan treeneihin vai ei. En itsekkään kyllä koskaan pysty skippaamaan treenejä vaikka mikä olisi. Mutta jos Joona näyttäisi siltä ettei hän todellakaan pärjäisi treeneissä, pakottaisin hänet jäämään kotiin.

Saavuttuamme jäähallille, otamme tavaramme autostani ja lähdemme kohti pukkareita. Pukkareilla alamme vaihtamaan kamoja päällemme. "Pärjäät sä?" kysyn vieressäni istuvalta Joonaalta joka lopetti kesken kaiken luistimiensa nauhojen sitomisen. "Joo" hän vastaa hiljaa väsyneenä ja heikon näköisenä. "Oot sä ihan varma? Sä et oikein näytä siltä" sanon nousten kunnolla istumaan. "Nyt kaikki jäälle" kuuluu valmentajan ääni. "Pakko olla" Joona sanoo sitoen toisenkin luistimensa. "Joona ja Matias jäälle" valmentaja sanoo muiden mentyä jo. Väkäytän Joonalle hymyn silittäen hänen olkapäätään, kunnes nousen ylös ja lähden muiden perässä kohti jäätä.

Joonan pov:

Kun kaikki muut ovat lähteneet, istun ihan hetken paikoillani, kunnes nousen ylös ja lähden ulos pukkarista. "Onko kaikki ok?" valmentaja kysyy minun tultua pukkarista. "Joo, vähä heikottaa" vastaan kävellen kohti jäätä. "Pärjäät sä?" hän kysyy kävellen vieressäni. "Joo pärjään" vastaan. "Tuu sit sanoo jos alkaa heikottaa enemmän, mä annan sulle sit jotain ettet pyörry, tai vaan jos tulee huonompi oloki nii tuu vaan sanoo" hän sanoo meidän tullessa portille. "Joo, kiitos" sanon astuen jäälle. Alan luistella muiden luo. Lämmittelyksi meidän pitää kiertää pari kertaa kaukalo ympäri.

Time skip tunt

Kun treenit loppuvat, vaihdan lätkä varusteet päältäni, laittaen normi vaatteet päälle ja pakkaan kaikki tavarani. Pakattua ne, lähden Matiaksen kanssa ulos jäähallista. Kävelemme hänen autolleen jossa Aleksi seisoskelee ja odottaa minua. "Moi Aleksi" Matias sanoo kävellen hänen ohitseen. "Moi" Aleksi vastaa laittaen puhelimensa taskuunsa. "Moi" sanon itsekin ja hän tervehtii minua takaisin. "Oot sä kunnossa?" hän kysyy katsoen minua hetken. "Joo, aamulla oli vähä huono olo ja heikotti, mut nyt menee jo paremmin" vastaan antaen Matiakselle lätkäkassini. "No hyvä jos menee paremmin" Aleksi sanoo Matiaksen laittaessa lätkäkassini autoonsa. Hän antaa reppuni ja vetää minut halaukseen. "Hyvää koulupäivää rakas" hän sanoo painaen suudelman huulilleni. "Tuut sä sit hakee mut, vai tuunko kävellen?" kysyn erkaannuttuamme suudelmasta. "Katotaan, ilmottelen sitte kerkeenkö" hän vastaa painaen huulilleni nopean pusun, kunnes päästää irti. Lähden kävelemään kohti koulua Aleksi perässäni. "Aleksi" Matias sanoo kun hän kävelee Matiaksen ohi "No?" Aleksi kysyy. "Katotko että Joona pärjää, soita jos sen olo huononee tai tulee jotain" hän sanoo huolestuneena. "Joo tottakai" Aleksi vastaa, kunnes hetken päästä tulee viereeni.

Saavuttuamme koululle, menemme heti ensimmäisenä Aleksin lokerolle hakemaan hänen ja minun ensimmäisen tunnin kirjat. Säilytämme molemmat kirjojamme hänen lokerossaan, koska miksi ei. Otettuamme kirjat, laitamme lokeron kiinni ja suuntaamme kohti luokkaa. Päästyämme sinne, menemme ihan takimmaisille paikoille. Aleksi ikkunan viereen ja minä hänen viereensä. Kun muitakin alkaa saapua luokkaa yksi tyttöporukka tulee nopeasti viereemme jättäen yhden paikan väliin. Sivusilmällä huomaan heidän katselevan jälleen kerran minua ja Aleksia. Kieltämättä hieman ärsyttävää että aina seuraavat meitä ja tulevat mahdollisimman lähelle istumaan. He myös ovat monesti jo kyselleet snäppejämme, mutta emme ole vieläkään niitä heille antaneet.

Opettajan tultua luokkaan, hän aloittaa tunnin todella nopeasti. "Hiljaisuus luokkaan ja kirjat esille sivulta 10" hän sanoo suljettua luokan oven. Kaikki ottavat nopeasti kirjansa, vihkonsa ja penaalinsa esille. "Sitten tehkää tehtäviä siitä niin pitkälle kuin kerkeätte" opettaja sanoo. Alamme tekemään tehtäviä, hänen kierrellessä hetki luokkaa ympäri. "Noniin tytöt, nyt loppu juttelu. Tehkää tehtäviä" hän sanoo vieressämme istuville tytöille. "Hyvä pojat, jatkakaa samaan malliin" hän sanoo minulle ja Aleksille, kunnes lähtee luokasta. Hän aina vain katoaa jonnekin kesken tunnin ja saattaa olla poissa jopa puoli tuntia. Kaikki muut alkavat pölisemään, paitsi minä ja Aleksi.

Kun yritän tehdä tehtäviä, huomaan että silmissäni alkaa pyöriä ja sumenea. Nostan käteni vasten pöytää, laskien pääni vasten sitä. "Onko kaikki ok?" Aleksi kysyy hiljaa huolestuneena. "Silmissä vähä pyörii ja sumenee" vastaan sulkien silmäni. "Tarviit sä jotai?" hän kysyy. "Onks sulla vettä?" kysyn kääntäen katseeni häneen. "Joo on" hän sanoo alkaen ottamaan vesipulloa repustaan. "Tässä" hän sanoo antaen sen minulle. Avaan sen, juoden siitä, kunnes suljen sen ja annan takaisin Aleksille. "Helpottiko?" hän kysyy. "Joo, kiitos" vastaan väläyttäen hänelle pienen hymyn, huomaten samalla kuinka ne tytöt alkavat taas kuiskimaan jotain.

---------------------------------------------------------

Sanoja 1197