Life is like one variable // Joleksi

56. "Mieti millasta ois herätä tälleen joka aamu"

Joonaksen pov:

Makaan Nikon kainalossa vatsallani. Piirtelen sydämmiä hänen paljaalle rintakehälleen hänen silittäessään selkääni. "Joonas" hän sanoo hiljaa. "No?" vastaan myös hiljaa. "Mieti millasta ois herätä tällee joka aamu" hän sanoo. Nostan pääni ja katson häntä. "Vois vaa makoilla rauhassa rakastamansa ihmisen vieressä. Vois nauttia sen toisen läsnäolosta" Niko sanoo ja siirtää katseensa minuun. En tiedä mitä pitäisi vastata. Hymyilen vain ja silitän Nikon hiuksia. "Mä rakastan sua" Niko sanoo hiljaa hetken katsekontaktin jälkeen. "Mäki rakastan sua" vastaan myös hiljaa ja hetken päästä painan huuleni vasten hänen omiaan.

"Joonas" Niko sanoo taas. "Mm" mutisen hänen rintakehältään. "Mitä me ollaan? Ollaanks me vaa kavereita vai mitä?" hän kysyy. "Musta ois ihanaa jos voitas olla yhessä" vastaan piirtäen sydämmiä hänen rintakehälleen. "Tiiätkö ku nii mustaki" Niko sanoo. "Eli ollaanko me nyt pari?" kysyn katsoen häntä silmiin. Hän nyökkää.

Time skip melkei viikko

Joelin pov:

Makoilen sängylläni tylsistyneenä pyöritellen puhelinta käsissäni. Kaikki ovat jossain. Nikosta, Joonaksesta ja Aleksista en tiedä. Sillä he eivät vastaa. Aleksilla on puhelin kiinni joten ymmärtää miksi hän ei vastaa.

Päätän nousta sängyltäni ottaen puhelimen mukaani ja lähteä Aleksin luo. "Minnes sä oot menossa?" isä kysyy kun kävelen nopeasti hänen ohi hänen maatessaan sohvalla. "Aleksin luo" vastaan ja laitan kenkiäni jalkaan. "Näin myöhää?" hän sanoo katsoen kelloa. "Nii" vastaan. "Olkaa kunnolla" hän sanoo. "Ainaha me" vastaan ja avaan oven. "Moikka" isä sanoo. "Moikka" vastaan ja suljen oven.

Juoksen kohti Aleksin kotia. Minulla on häntä niin järkyttävä ikävä että pakko juosta koska sitten pääsen nopeiten hänen luo. Juoksen, juoksen ja juoksen. Niin nopeasti kun jaloistani vain pääsen.

Vihdoin saavun Aleksin talolle. Pysähdyn ja otan polvistani kiinni tasaten henkitystäni. Sydämmeni tykyttää todella kovaa. Jonkin ajan päästä koputan Aleksin talon oveen koska se on lukossa. Hetken odotan kunnes Matti tulee avaamaan oven. "Ai moi Joel, Aleksi on yläkerrassa" hän sanoo ja päästää minut sisään.

Otan kenkäni pois ja lähden äkkiä kohti yläkertaa. Melkein juoksen portaat ylös. Koputan Aleksin oveen ja avaan sen hänen mumistessa. "Joel" hän melkein huutaa ja nousee äkkiä tuoliltaan. Hän tulee halaamaan minua. Nostan hänet tiukkaan halaukseen. "Mulla oli sua ikävä" hän sanoo hiljaa. "Mullaki sua, iha järkyttävä ikävä" sanon ja lähden kävelemään hänen sänkyään päin. Menen polvilleni Aleksin sängylle ja kaadun siihen pyörähtäen selälleni.

Makoilemme lusikassa Aleksin sängyllä. Silitän hänen hiuksiaan. Hän nukahti hetki sitten mutta jäin silti silittelemään hänen hiuksiaan. Päätän nousta varovasti sängyltä. Noustessani sängyltä seisomaan kyykistyn vielä Aleksin eteen ja katselen häntä. Näkisitte vain kuinka suloinen tämä näky on. Silitän Aleksin hiuksia kunnes nousen seisomaan. Katselen ympärilleni ja huomaan Aleksin pöydällä piirrustuksen. Kävelen kohti pöytää ja tunnistan kuvan olevan meistä. Seuraavaksi menen taulun luo jossa on paljon kuvia Aleksista kun hän oli pieni ja myös meistä oli jonkin verran kuvia.

Jonkin ajan katseluni jälkeen huomaan Aleksin vaatehuoneen oven olevan auki. Avaan oven kokonaan ja laitan sinne valot. Huomaan lipaston päällä ja lattialla olevan paljon vaatteita. Alan viikkaamaan niitä ja laittamaan paikoilleen.

Nyt on mennyt noin neljä tuntia kun Aleksi nukahti. Olen kerennyt jo sillä välin makoilla hänen kanssaan, tutkia hänen huonettaan ja siivota hänen vaatehuoneensa. Nyt jälleen makoilen hänen kanssaan silittäen hänen hiuksiaan. Mietin mitä seuraavaksi tekisin.

Jonkin ajan päästä nousen taas ylös ja otan Aleksin tietokoneen hänen sängyltään. Menen istumaan sängyn päähän ja avaan hänen tietokoneensa. Tiedän sen salasanan koska Aleksi kertoi sen minulle joskus.

Aleksin pov:

Herään sängyltäni enkä tunne enää Joelia selässäni. Käännän kylkeä ja huomaan hänen istuessaan sängyn päässä koneellani. "Mitä sä teet?" kysyn hiljaa katseltuani häntä hetken. Hän kääntää katseensa minuun ja laskee läppärini sängyn reunalle ja tulee luokseni. "Huomenta" hän sanoo ja painaa suudelman huulilleni. "Kauan mä nukuin?" kysyn hänen silittäessä poskeani otsa vasten omaani. "Joku seittemän tuntia" hän vastaa hiljaa. "Paljo kello?" kysyn. "Puol kuus" hän vastaa. "Oot sä nukkunu yhtään?" kysyn. "En, ei mua väsyttäny" hän vastaa.

Makoilemme sängylläni lusikassa katsoen tietokoneeltani sarjaa. Näprään Joelin sormia samalla kun katson sarjaa. Ajatella että olemme olleet yhdessä vuoden ja yhden kuukauden. Tuntuu että se olisi vasta ollut kun tapasimme.

Päätämme lähteä syömään kun kello lähenee kymmentä. Kävelemme käsikädessä portaat alas ja menemme keittiöön. Huomaamme isäni istuvan keittiön pöydässä juoden kahviaan. "Huomenta" sanomme isän vastatessa. Joel menee istumaan jo pöytään ja minä otan leivän teko välineet. "Kauan te ootte ollu hereillä?" isäni kysyy kun teemme aamupalaa. "Aleksi heräs noin puol kuus" Joel vastaa. "Entä sä?" isä kysyy. "En mä oikei saanu nukuttua. Valvoin aikalailla koko yön" Joel vastaa.

Saimme syötyä ja juteltua isäni kanssa. Nyt laitamme aamupala tarvikkeet takaisin jääkaappiin ja astiat tiskiin. Joel laittaa kätensä kyljilleni ja painaa pusun kaulalleni. Otan hänen kädestään kiinni ja lähden vetämään häntä huoneeseeni.

Kun saavumme huoneeseeni vedät Joelin sisään ja laitan oveni kiinni. Hän vetää minut aivan itseään vasten ja alkaa suudella minua vastatessani suudelmaan. Hän nostaa minut syliinsä ja painaa ovea vasten. Suutelumme muuttuu vain intohimoisemmaksi koko ajan. Hetken päästä Joel lähtee viemään meitä sängylleni. Hän kaataa minut sängylleni ja tulee päälleni hajareisin. Jatkamme suutelua.

Joel vetää paitani pois ja alkaa suudella kaulaani minun huokaillessa hiljaa. Hän siirtyy kaulaltani huulilleni ja painaa niihin suudelman. Hän alkaa valittamaan käsiään kyljilleni alas päin painellen samalla rintakehälleni ja vatsalleni suudelmia. Kän ei kuitenkaan etene pidemmälle vain tulee suutelemaan huuliani. Joel tietää etten ole valmis etenemään pidemmälle, hän sanoi joskus että odottaa minua vaikka sata vuotta kunhan teemme sen vasta kun olen oikeasti valmis.

-------------------------------------------------------------

Sanoja 870

Joo sori että näitä ei oo tullu hetkeen. Olin tässä viikonlopun tosi heikossa kunnossa, et just ja just pystyin ees kävellä tai jaksoin ees tehä mitään. Olin monta kertaa lähellä pyörtyy ja kaikkialle vaa sattua mut kaikki on nyt melkein fine ja alan taas kirjottaa näitä oman jaksamisen mukaan. :)