Life is like one variable // Joleksi

17. Aina ku sua sattuu sit sattuu muaki

Aleksin pov:

"Noh..." sanon ja käännän pääni käsiini. "Kerro vaan" isäni sanoo. "Sillon ku sä lähit töihin jonki aikaa siitä nii ovikello soi. Menin avaa ja si- siellä seiso Onni. Se sano et se tuli hakee mua ja nosti mut sen syliin. Se vei mut jonnekki autoon. Sit ne vei mut jonnekki polulle ja Onni käski mua kävellä sitä polkua. Sit me tultiin jonnekki mökille ja se kanto mut sinne mökiin sisälle. Se vei mut kai sen huoneeseen. Ku se meni laittaa verhoja kiinni yritin lähtee karkuun mut se sai mut melkei heti kiinni. Se vie mut takas sen sängylle ja..." sanon ja alan itkeä. "Ei mitään hätää, kerro vaan ihan rauhassa" isäni sanooo. " Se alko suutelee mua, huusin sille että lopettas ja yritun työntää sitä pos mut se ei lopettanu.Sit se laitto sen kädet mun hupparin alle ja alko 'silittää' mun kylkiä ja rintakehää. Sit se veti multa hupparin pois ja otti iteltään vaatteet pois.Yritin läntee karkuun mut se veti mut jaloista takas. Sit se alko suutelee mun rintakehää ja silittää mun kylkiä. Sit se vetää multa bokserit pois ja sano et *Mä oon aina tienny et sä oot tosi laiha mut en tienny et näin laiha* ja si... sit se ra... raiskas mut" sanon ja alan itkemään kunnolla. Painan kyynerpäät reisiini ja pääni käsiini. "Hei rakas kulta pieni enää ei oo mitää hätää" isäni sanoo ja halaa minua varovasti.

"Haluutko sä kertoo mitä muuta siellä tapahtu?" isäni kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. "Onnin isä vei mut jonnekki huoneeseen missä oli vaan patja ja ikkuna. Se piti mua siellä jonkun aikaa ja sitte Onni haki mut sieltä pois ja sano jotain et mun pitäs nukkua sen sängyllä. Nukuin siinä jokun aikaa ja sit sen isä tuli sinne huoneeseen ku Onni oli lähteny jonnekki. Se alko silittää mun jalkoja mut vedin ne pois ja sit seki meni siihen et se yritti raiskata mua ja yritin lähtee karkuun ja se vei mut takas siihen sängylle sit otin siitä sängyn vierestä jonkun rautasen putken ja löin sitä päähän sillä ja sit puin mun vaatteet päälle ja lähin juoksee sieltä pois" kerron heille. "Voi rakas" Isä sanoo. Joel on ollut vain hiljaa. Katson häntä. Hän on painanut päänsä käsiinsä. Nousen vaivalloisesti ylös sohvalta ja kävelen hänen viereen. "Joel..." sanon hiljaa ja istun hänen viereen. "Mä taidan tästä lähtee vuorostaan suihkuun" isäni sanoo ja poistuu olohuoneesta.

"Joel..." sano uudestaan. Hän nostaa päänsä ja katsoo minua itkuisilla silmillään. "Mä oon niin pahoillani kaikkesta, kaikesta mitä sulle on tapahtunu. Sä oot niin nuori ja silti oot kokenu niin paljo paskaa. Mä tekisin mitä vaan, ihan mitä vaan et saisin peruutettuu kaiken paskan mitä sä oot joutunu kokemaan. Aleksi sä oot mulle aivan helvetin tärkee ja mä oikeesti rakastan sua. Välitän susta niin paljo et aina ku sua sattuu sit sattuu muaki" hän sanoo kyyneleet valuen silmistää. "Joel mäki rakastan sua aivan helvetisti mut tapahtunutta ei saa tekemättömäks. Mun pitää vaa elää niitten traumojen kanssa" sanon ja minullakin valuu silmistä kyyneleet. Halaamme Joelin kanssa jonkin aikaa kunnes hänen puhelin soi. "Se on joonas" hän sanoo. "Vastaa vaa" sanon. "Haloo?" Joel sanoo. "Joo tossa se istuu nyt mun vieressä" hän jatkaa. "Joo sanon, moikka" hän sanoo ja lopettaa puhelun. "Joonas ja Olli käski sanoo sulle tsemppiä" Joel sanoo.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 541