Life is like one variable // Joleksi

96. New Year

Time skip uuteen vuoteen

31.12.2012

Joelin pov:

Avaan hiljaa Aleksin huoneen oven. Huomaan hänen nukkuvan kyljellään selkä oveen päin. En voi vastustaa kiusausta, joten kävelen hänen sänkynsä viereen ja "hyppään" hänen päälleen, johon hän tietenkin herää. "Mitä asiaa?" hän kysyy puoli unessa, puolet kasvoistaan vasten tyynyään pitäen silmiään kiinni. "Huomenta rakas" sanon siirtäen hänen hiuksiaan pois hänen kasvojensa edestä. "Huomenta kiduttaja" hän vastaa. "Hei en mä oo kiduttaja" vastaan silittäen hänen poskeaan. "Ootpas" hän sanoo. Siirrän hänen kasvojaan leuastaan niin että pääsen silittämään hänen toista poskeaan. "Mikä musta tekee kiduttajan?" kysyn häneltä. "Se ku sä kiusaat" hän vastaa. "Enkä kiusaa" sanon ja hän vastaa heti. "Kiusaatpas"

Käännän häntä niin, että hän makaa nyt selällään. Siirrän käteni hänen piskeltaan niskaansa, hänen haukotellessa. Aleksi ei ole vieläkään avannut silmiään. Päätän painaa huuleni vasten hänen omiaan. Hän vastaa suudelmaan. Erkaannuttuani suudelmasta hän työntää minut pois päältään, vetää peittonsa päälleen ja kääntää kylkeä. "Hei Aleksi rakas kello on kohta puol kaks päivällä. Et sä voi enää nukkua" sanon. "Voinpas" hän vastaa. Estän kuitenkin hänen nukkumisyrityksen vetämällä peiton hänen päältään. "Hei" hän sanoo kun vedän hänet syliini. "No hei sinullekin" vastaan nousten ylös hänen sängystään, lähtien kävelemään kohti alakertaa.

Saavuttuamme alas hän alkaa vihdoin availla silmiään. Lasken hänet keittiönpöydän ääreen ja hän laittaa kätensä siihen puuskaan ja laskee päänsä käsiinsä, jääden katsomaan kun menen jääkaapille. Avattuani sen huomaan ettei siellä ole oikein mitään. "Kuule Aleksi, mitä sä söisit jos mä tilaisin" sanon laittaen jääkaapin kiinni mennen pöydän päähän. Kyykisty siihen laittaen käteni ristiin pöydälle, painaen leukani vasten sormiani. Katselen Aleksin vaalean sinisiä silmiä hänen ollessa hiljaa. "Onko sulla jotain mielessä mitä haluaisit syödä, vai tilaanko vaan jotain?" kysyn kun hän ei sano mitään. Hän vain kohoauttaa olkapäitään. "Okei no tilataan vaan jotain" sanon ottaen puhelimeni taskustani.

Laskiessani puhelimen pöydälleni Aleksi kun kääntää katseensa siihen. Alan selaamaan eri paikkoja joista tilata, Aleksi kuitenkin pysäyttää selaukseni mäkkäri kohdalle. "Mäkkiäkö sä haluut?" kysyn kääntäen katseeni häneen. Hän nyökkää. "Okei, no mitäs sä haluaisit?" kysyn alkaen selata mäkkäri ruokia. Hetken selailun jälkeen Aleksi päätyi ottamaan juustohampurilaisen, ranskalaiset ja kokiksen. Itse otin isot ranskalaiset, nugetteja ja ison kokiksen. Nyt vain odotellaan millon ruokamme tulevat.

Ei mennyt kun kymmenen minuuttia niin ruuat tulivat. Ovikellon soidessa nousi pöydän äärestä mennen ovelle hakemaan ruuat. Palattua takaisin keittiöön, annan Aleksille hänen omat ruokansa. Alamme molemmat syömään, itseasiassa molempien aamupalaa. Enkä vähän myöhäistä syödä aamupala mutta sille ei nyt voi mitään. Olin itse aamulla treeneissä ja niiden jälkeen menin kotiin. Kävin suihkussa, makoilen sängyllä ja tulin tänne. Aleksi sen sijaan nukkui koko tuon ajan.

Syötyämme ruuat heitimme roskat roskiin ja Aleksi suuntasi vessaan ja minä hänen huoneeseen. Petasin hänen sänkynsä ja vähän kerkesin sitä siivota kun hän jo tulikin huoneeseensa. "Oot sä miettiny niitä bileitä?" kysyn hänen istuessaan sängylleen. "Joo" hän vastaa hiljaa katse sylissään jossa hänen kätensä ovat. "Oot sä päätyny johonki?" kysyn. Hän on hetken hiljaa kunnes avaa suunsa. "Kai mä voin sinne sun kanssa tulla, eihän sinne tuu ku vaan sun joukkue nii kai se on iha ok" hän vastaa nostaen katseensa minuun. "Kiitos että tuut mun kanssa, eikä meijän tarvii siellä kauaa olla. Voidaan lähtee heti ku sä haluut" sanon istuen hänen viereensä ottaen hänet sivuttain halaukseen. "Eiku ollaan niin kauan ku sä haluut" hän vastaa. "Oot sä varma?" kysyn. Hän nyökkää väläyttäen hymyn. "Okei, no tuut sit heti sanoo jos haluut lähtee" sanon painaen huuleni vasten hänen omiaan.

Time skip iltaan

Valmistauduttuamme alamme lähtemään kohti Matiaksen ja hänen kämmppiksiensä kotia. Matiaksen mukaan kaikki muut ovat jo paikalla paitsi minä. Kerroin hänelle ottavani Aleksin mukaan ja se oli hänelle iha ok. En ole varma tietävätkö muut että Aleksi on tulossa mutta kyllä he sitten sen saavat tietää kun saavumme paikalle.

Jonkin ajan ajomatkan päästä, saavumme vihdoin ja viimein perille. Sammutan mopon nousten moponi kyydistä. Aleksikin nousee kyydistä ottaen kypärän pois. Hän katsoo taloa hieman pelokaana. "Onko kaikki ok?" kysyn ottaen kypärän pois päästäni jättäen katseeni häneen. "Joo, pelottaa vaa vähä" hän vastaa. "Hei hyvin se menee" sanon ottaen hänet sivuttain halaukseen, silittäen hänen kättään. "Niin kai" hän vastaa.

Hetken päästä lähdemme kävelemään kohti ovea. Soitamme ovikelloa ja hetken päästä Joona avaa oven. "Moii" hän sanoo iloisena. "Moi" vastaan avaten oven niin että Joona näkee myös Aleksin. "Ai moi Aleksi, kiva ku säki tulit" hän sanoo halaten Aleksia. "Moi" Aleksi vastaa halaten häntä takaisin. Joona silittää Aleksin selkää rohkaisevasti kunne serkaannuttuaan halauksesta hän päästää meidät sisään. Laskemme kypärät eteiseen, lähtien Joonan perässä keittiöön. Emme kumpikaan aijo juoda, tai Aleksi ei yhtään mutta minä ehkä yhden. Sillä pitää vielä päästä yön aikana mopolla kotiinkin.

Jonkin ajan päästä kello lähestyy kahtatoista. Kaikki ottavat bisset käteensä. Matias alkaa laskemaan sekuntteja siihen että kello lyö kaksitoista. "Kymmenen, yheksän, kaheksan, seittemän, kuus, viis, neljä, kolme, kaks, yks" hän sanoo ja nollan kohdalla kaikki juovat huutaen hyvää uutta vuotta.

Time skip tunti

Kellon ollessa viittä vaille yksi alamme Aleksin kanssa tehdä lähtöä. Haluamme molemmat vain päästä nukkumaan. Olen juonut yhden bissen, mutta olen sen verran selvin päin että voin ajaa meidät kotiin. Toki Aleksia hieman pelottaa selviämmekö elossa mutta hän luottaa siihen etten lähtisi ajamaan jos olen siinä kunnossa etten siihen pystyisi. "Moikka" huudamme avaten oven. "Moikka, nähään viimestään treeneissä" kuulen huudon jostain päin asuntoa. "Joo, moikka" vastaan lähtien ulos talosta sulkien oven.

Saavuttuamme Aleksille, käymme vuorotellen suihkussa. Pesemme hampaat ja menemme nukkumaan. Tai nukkumaan meidän piti mennä mutta päädyimme katsomaan kesken jäänyttä sarjaa. Itse tein vain ranskanlettejä Aleksin hiuksiin. Sellaisia pieniä, koska hän ei halunnut isoja. Hän tulee kyllä kuitenkin pitämään näitä siihen asti että käy seuraavan kerran suihkussa koska hän ei halua kunnon hattarapäätä hiuksistaan.

Sarjan loputtua kello on jo puoli neljä aamulla. Päätämme vihdoin koittaa alkamaan nukkua, mutta siitä ei tule mitään kun vain naureskelemme toisillemme ja alamme painia. Viisasta viettää koko yö katsomalla sarjaa ja painimalla. Hetken päästä jäämme katsomaan toisiamme silmiin. Olen ehkä miljoona kertaa sanonut rakastavani Aleksin silmiä mutta uskokaa tai älkää ne ovat maailman upeimmat.

Painan huuleni vasten hänen omiaan, hänen vastatessa suudelmiini. Käännän meidät ympäri niin että makaan itse selällään sängyllä Aleksin maatessa päälläni. Emme aijo vielä pitkään aikaan edetä tästä pidemmälle, vaikka Joonas sitä todella paljon toivoisikin. Etenemme sitä vauhtia mitä itse haluamme ja vien Aleksilla neitsyyden sitten kun hän on siihen itse valmis, ja vaikka joutuisin odottamaan siihen että Aleksi on kahdeksantoista ja minä kaksikymmentäyski niin olen valmis siihen, Aleksin takia. Rakastan häntä maailman eniten enkä halua menettää häntä. Hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.

-----------------------------------------------------------

Sanoja 1061