Time skip toukokuuhun
Aleksin pov:
Makoilemme Joelin kanssa hänen sägyllään.
Hän sai viimekuussa mopokortin ja mopon. Olemme useasti käyneet ajalemassa ja Joel on kusksillut minut kouluun ja koulusta kotiin. Emme kuitenkaan tänään jaksa lähteä ajelemaan joten olemme vain viettäneet aikaa hänen huoneessaan. Kello on nyt puoli kymmenen. "Mitä tehdään?" kysyn tylsistyneenä. "Mitä sä haluaisit tehä?" Joel kysyy. "Jotain kivaa sun kaa" vastaan. Hän miettii kunnes nousee ylös. "Tuu mennään." hän sanoo. "Minne?" kysyn. "Tuu nii näät" Lähdemme eteiseen laittamaan kengät, Joel ottaa avaimet ja sitten lähdemme."Minne me ollaan menossa?" kysyn kärsimättömänä "Tänne" Joel sanoo ja kääntyy jonkun ison valkoisen talon pihaan. "Mitä me täällä ja kenen talo tää on?" Menemme jonkun ikkunan luo. Joel kyykistyy ja avaa ikkunan. "Tuu, mennään uimaan" Joel sanoo ja menee ikkunasta talon sisälle. Ikkuna on siis maantasalla ja siitä pääsee jonnekkin mikä on alenpana kuin maa. Menen ikkunasta sisään. Huoneessa on todella upea uima-allas. "Wow" Sanon ja katson ympärilleni. "Onko hieno paikka?" Joel kysyy ja kokeilee vettä kädellään. "Tää on iha sairaan hieno paikka, kenen tää talo on?" Lumouduin ihan täysin tähän paikkaan. "Tää on yhen mun kaverin talo, se on reissussa nii täällä ei oo ketään. Saadaan olla ihan kahestaan" Joel kertoo ja tulee minua lähemmäks kun kokeilen vettä. "Eiks ookki lämmintä, pitäskö mun vaikka heittää sut tonne" Joel sanoo virnuillen, nousen seisomaan. Olemme nyt todella lähellä toisiamme.
Joelin pov:
Olen jo tönäisemässä Aleksia veteen kunnes hän väistää ja tönäisee minut. Nousen veden pintaan. "Onko lämmintä?" hän kysyy virnuille. "Tuu tänne nii saat vastauksen" Aleksi hyppää veteen ja ui luokseni. "Osaatko sä pidättää hengitystä veden alla?" Kysyn Aleksilta kun hän ilmestyy pintaan. "Osaan" "Todista" "Miten?" tuo söpö blondi kysyy. "Otetaan kisa kumpi pystyy pidättää hengitystä kauemmin" Aleksi nyökkää. "Noni, ootko valmis? Än yy tee nyt" Menemme veden alle, olemme siellä hetken kunnes uin lähemmäksi Aleksia. Suutelen häntä ja hän vastaa suudelmaan. Nousemme pintaan minun nostaessa Aleksi syliini.
Hetken päästä huoneeseen syttyy loputkin valot. Aiemmin oli vain uima-altaan ympärillä ledit päällä. "Mitä tapahtuu?" Aleksi kysyy säikähtäneenä. "Joku tuli" sanon ja katson Aleksia. "Lähetään" sanon ja alamme uimaan reunaa kohti. Nousemme altaasta ja kiipeämme ulos ikkunasta.
Time skip seuraavaan aamuun
Herään kirkkaaseen valoon joka tulee suoraan silmiini. Käännän kylkeä ja huomaan Aleksin nukkuvan vieressäni. Hän on niin suloinen nukkuessaan. Katselen tuota suloista näkyä edessäni. Olen jumalattoman rakastunut tuohon sinisilmäiseen blondiin dj urasta haaveilevan poikaan. Tulimme aamuyöllä kotiini. Kävimme kiertelemässä Oulun pimeitä katuja. Se oli niin ihanaa, vain me kaksi kuun, tähtien ja katulamppujen valossa.
Olen nyt katsellut tuota suloista näkyä kolme tuntia. Alkaa olla jo hieman tylsää. Siirryn lähemmäksi Aleksia ja painan pusun hänen otsalleen. Hän ei kuitenkaan reagoi mitenkään. Painan pusun hänen poskelleen. Vieläkään hän ei reagoi mitenkään. Siirrän hiuksia hänen kasvoiltaan ja siirryn takaisin paikalleni. Päätän puhaltaa hänen naamaansa ja samassa hän nyrpistää nenäänsä. Puhallan uudestaan ja hän vetää peittoa kasvoillensa niin että vain silmät ja otsa näkyy. Aleksin liikahtaessa hänen hiuksensa menevät hänen kasvoilleen. Päätän olla mukava ja siirtää niitä edestä.
Katson Aleksin niin täydellisiä huulia. Niitä olisi niin ihana suudella. Päätän painaa suudelman hänen huulilleen ja hän vastaa suudelmaan hetken jälkeen. Erkanen suudelmasta mutten kuitenkaan lähde kauemmaksi Aleksista. Hän vetää minut takaisin suudelmaan.
Makaan Aleksin kainalossa hänen silittäessä hiuksiani kun minä piirtelen kuvioita hänen rintaansa paidan läpi. Hiljaista hetkeämme kuitenkin häiritsee joku koputtamalla oveen. "Joo" sanon ja ovi avautuu. "Tuutteko syömään?" isäni kysyy. Katson Aleksia ja hän nyökkää. "Joo tullaan" vastaan ja nousen Aleksin päältä. Kävelemme alakertaan jossa muu perheeni on myös Oskari. "Moi sä oot varmaan Aleksi" Oskari sanoo ja katsoo takanani kävelevää Aleksia. Aleksi vain nyökkää. Taisi iskeä ujous. "Mä oon Oskari, Eemilin ja Jolein isoveli" hän sanoo ja kävelee takanani seisovaa Aleksia kohti. He kättelevät ja samassa Aleksi ottaa toisella kädellään etusormestani kiinni.
Juttelimme hetken samalla kun söimme, mutta nyt iski hiljaisuus. Tunnen vieressäni istuvan Aleksin tökkivän minua. Käännän katseeni häneen ja hänen kasvonsa tulevat minua kohti. "Mä käyn vessassa" hän sanoo hiljaa korvaani. "Joo käy vaan" sanon. Aleksi nousee pöydästä ja lähtee kohti vessaa. "Onks tää Aleksi aina näin hiljanen?" Oskari kysyy kun Aleksi lähti. "On se aika hiljanen mut nyt tais iskee ujous" vastaan. "Okei" Oskari vastaa ja jatkaa syömistä.
--------------------------------------------------------------
Sanoja 688
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Life is like one variable // Joleksi
Hayran KurguTarina perustuu jätkien peruskoulu ja lukio aikoihin. Aleksin ja Joelin tarina ei ala kovin iloisesti, sillä Aleksi joutuu onnettomuuteen johon osa syynä oli Joel. Loppujen lopuksi heidän tarinasta tulee onnellinen mutta alamäkiäkin löytyy.