Life is like one variable // Joleksi

74. Melkein kuin kaksoset

Time skip 5.lokakuuta

Joelin pov:

Herään kun huoneeni ovi menee kiinni. Käännän kylkeäni ovelle ja huomaan siellä Aleksin. "Moi" hän sanoo söpösti tullessaan luokseni. "Moi" vastaan Aleksin tullessa polvilleen sängylleni. Otan hänet halaukseen ja vedän päälleni makaamaan. "Tiiätkö mikä päivä tänään on?" hän kysyy. "Ehkä" vastaan. "Sun ja Joonaksen synttärit" hän sanoo silittäen hiuksiani. "Mitäs suunnitelmia sulla on?" kysyn. "En mä sitä sulle voi kertoa" Aleksi vastaa. "Miks et?" kysyn pitäen silmiäni kiinni. "Koska se on yllätys" hän sanoo. "Vai että yllätys" sanon ja käännän meidät ympäri niin että Aleksi makaa nyt selällään ja minä hajareisin hänen päällään.

Siirrän hänen hiuksiaan pois naamaltaan kunnes jo painankin suudelman hänen huulilleen. Omat hiuksieni ovat tottakai jo valmiiksi kiinni. Siirrän käteni hänen poskelleen ja hän omansa niskaani.

Suudelmista alkaa kokoajan muodostua entistä intohimoisempia. Siirrän käteni Aleksin hupparin alle kyljilleen. Siirryn hänen huulilta hänen kaulalleen. Hetkemme kuitenkin keskeytyy kun oveni aukeaa. "Hei Aleksi sun piti herättää Joel eikä tulla panemaan sen kanssa" Niko sanoo. "Mulla on vaatteet päällä ihan niinku tiedoksi jos et jo huomannu" Aleksi sanoo. Nousen hänen päältään ja hän nousee seisomaan sänkyni viereen. "Meneppä pois, me tullaan kohta" Aleksi sanoo ja menee sulkemaan oven. "viis minuuttia tasan. Jos ette sitte oo alhaalla ette saa koskee toisiinne viikkoon" Niko sanoo ja poistuu.

Sain itsellenikin vaatteet päälle. Laitoin mustat farkut ja hupparin. Aleksilla taas on mustat revityt farkut ja huppari. "Noni mennään" sanon kävellessäni rakkaani eteen joka istuu sängylläni. "Kohta" hän sanoo ja vetää minua lähemmäksi itseään. "Onnea rakas" hän sanoo painaen suudelman huuliini. Kaadumme sängylleni suudelmaan. Toinen käteni menee Aleksin hiuksiin. Silitän niitä.

Vihdoin pääsimme ulos huoneestani kun Niko sanoo. "5,4,3,2,1" "Katos kerkesitte just" Joonas sanoo ja tulee halaamaan minua pitäessäni Aleksia kädestä. "Onnee veli" hän sanoo. "Samoin" vastaan. Muutkin jätkistä halaa minua sanoen onnea.

"Miten te muuten pääsitte tänne?" kysyn kun syömme kaikki yhdessä aamupalaa. "Kierrettiin koko talo ympäri ja etsittiin ikkuna joka ois auki. Sit löydettiin toi olkkarin ikkuna. Tommi avas sen kokonaan ja sit nosti Aleksin siihen. Sit se tuli avaa meille oven" Olli kertoo. "Jaaha, ens kerralla lukitsen kaikki ikkunatki" vastaan.

Time skip pari tuntia

"Oliko teillä jotai suunnitelmia mitä me tehtään tänää?" Joonas kysyy. "Nii muuten" sanon kääntäen katseeni muihin. "Itseasiassa oli ja meijän pitää nyt lähtee" Tommi sanoo katsoen kelloa. "Niin lähteä minne?" kysymme Joonaksen kanssa. "Sitte näätte" Tommi sanoo. "Ylös" Aleksi sanoo vetäen minua. "Joo joo pikku prinssi vai pitäskö sanoo mun pikku prinsessa" sanon painaen suudelman hänen huulilleen. "Tulkaa jo" joku huutaa ovelta.

Istumme kaikki Tommin autoon. Vaikka meitä onkin kuusi olemme kaikki samassa autossa. Tommi ajaa, Niko on pelkääjän paikalla ja kaikki muut olemme takana. Minä olen vasemmalla, Olli vieressäni ja Joonas oikealla. Aleksi on Ollin sylissä sillä he ovat pieninpiä niin mahtuivat parhaiten.

Katselen ikkunasta minne olemme oikein matkalla. Auto vihdoin pysähtyy jonkun ison rakennuksen pihaan. "Kaikki ulos" Tommi sanoo sammuttaen auton. Otamme turvavyöt pois ja menemme ulos. Otan Aleksia kädestä kun Tommi ja Niko johdattavat meitä muita sisään rakennukseen. Heti astuttuamme ovista sisään tunnistan rakennuksen olevan keilahalli. "Mitä, toitteko te meijän keilaamaan" Joonas vastaa innoissaan. "Siltä vähä näyttää" vastaan. Joonas rakastaa keilaamista ja on myös todella hyvä siinä.

Laitoimme kaikki keilaamiseen kuuluvat kengät ja otimme itsellemme sopivan painoiset pallot. Käytössämme on kaksi rataa. Ensimmäisellä radalla pelaavat Aleksi, Olli ja Joonas. Toisella minä, Niko ja Tommi. Päätimme itse joukkueet mutta jätkät eivät antaneen minun ja Aleksin olla samassa joukkueessa.

Olemme nyt keilanneet jo jonkin aikaa. Tällä hetkellä voitolla on Tommi ja Joonas. En ole hirveästi katsonut miten toisella joukkueella menee mutta nyt odotellessa katson kun on Joonaksen vuoro. Hän ottaa pallon ja menee valmiiksi. Hän ottaa vauhtia ja heittää pallon kohti keiloja mutta samalla liukastuu selälleen maahan. Alamme kaikki vain nauraa mukaan lukien Joonas.

"Sattuko?" Tommi kysyy kun olemme lopettaneet naureskelun. "Vähä ranteeseen" Joonas sanoo noustessaan ylös. "Kumpaan?" Niko kysyy. "Vasenpaan" Joonas sanoo ravistellen vasenta kättään. "Noni eli ei mitään ongelmaa" sanon jatkaen keilaamista.

Kun keilaamista aikamme loppuu voittajiksi paljastuu Aleksi ja Tommi. "Joonas miten et voittanu?" kysyn kun katson heidän pistetaulukkoa. "En tiedä. Toi sun poikaystäväs alko näyttää sen salaisia voimia sen jälkeen ku mä rikoin mun ranteen" Joonas vastaa ravistellen rannettaan. "Vieläkö se on kipee?" Tommi kysyy mennessään Joonaksen viereen sohvalle. "Joo, mut kyllä mä pärjään" Joonas vastaa. "Hei oota, anna mä katon sitä" Tommi sanoo kun Joonas on nousemassa ylös.

"Se on vähä turvonnu" Tommi sanoo. "Sattuuko tää?" hän kysyy taittaen Joonaksen kättä ylöspäin. Joonas nyökkää. "Okei, entä tää?" Tommi jatkaa ja taittaa sitä vuorostaan alas. Joonas nyökkää taas. "Okei no pyydetään noilta työntekijöiltä kylmää siihen" Tommi sanoo. Alamme keräämään tavaroitamme. Viemme pallot ja kengät takaisin sinne mistä otimme.

Joonas sai käteensä kylmää. Työntekijät myös laittoivat siihen sellaista side harsoa joka on melkein kun Jookasen ihon väristä. Nyt olemme vissiin matkalla syömään. Tommi sanoi tarjoavansa kaikille minun ja Joonaksen synttäreiden kunniaksi. "Minnes ne synttärisankarit haluu mennä syömään" Tommi kysyy lähtiessämme ajamaan. "Pizzaa!" Joonas huutaa. "Käykö Joelille?" "Joo" vastaan.

Ajatella että ensivuonna täytän kahdeksantoista. Sitten se jo odottaa lukion viimeinen luokka, autokoulu ja asiani pitää hoitaa itse. Pienenä sitä aina toivoi että täyttäisi mahdollisimman pian 18 mutta nyt toivoo että voisi olla vielä nuori. Ei sitä silloin tajunnut mitä täysi ikäisyys todellisuudessa on.

Aleksin pov:

Saavumme jonkin ajan päästä pitseerian pihaan. Tommi pysäyttää ja sammuttaa auton. Muut irrottavat turvävyöt ja astuvat ulos autosta. Olli auttaa vielä minua pääsemään ulos autosta ennen kuin itse tulee. Viimein pääsimme kaikki ulos ja nyt sitten olisi suunnitelmissa syödä. Totta puhuen minulla ei oikein tee mieli syödä, mutta en viitsi pilata päivää sillä, koska onhan poikaystäväni ja hänen parhaan kaverin synttärit.

Tilasimme juuri pitsamme ja Tommi osti kaksi kokis pulloa. Etsimme vapaan pöydän joka olisi mahdollisimman kaukana muista ihmisistä. Paras paikka olisi lähellä tilaamispistettä. Menemme ilmeisesti siihen.

Kun kaikkien pitsat ovat tulleet alamme kaikki syömään. Olemme odotellessa puhuneet vaikka mitä maan ja taivaan välillä. Tai muut ovat. Itse olen vain ollut hiljaa.

Kun Tommi ja Joel on saanut syötyä pitsansa minä olen syönyt vasta yhden neljäsosan. Niko ja Joonas melkein kokonaan ja Olli puolet. "Saanko maistaa?" Joel kysyy muiden jutellessa jostain. "Joo" vastaan. Joel leikkaa pitsasta palasen. "Super hyvää" hän sanoo syödessään pizza palasta.

"Aleksi?" Joel sanoo hiljaa korvaani. "No?" kysyn. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyy. "Joo, ahdistaa vaan" vastaan katsoen alas. "Ai syödä?" Joel varmistaa. Nyökkään vain. "Hei ei sun oo pakko syödä. Me voidaan ottaa se mukaan jos et nyt pysty syömään kokonaan. Mut yritä vielä vähä" Joel sanoo laittaen kätensä reidelleni. "Joo" vastaan ottaen pitsastani palan.

"Minnes sitte?" Joel kysyy kun tulemme ulos Pitseeriasta. Hän kantaa pizza laatikkoani käsissään. "Nii, mitäs ne synttäri sankarit haluis tehä?" Tommi kysyy avaten autonsa ovet. "Mennä Aleksin kanssa kotiin" Joel vastaa. "Entä Joonas?" Tommi kysyy. "Mennä Nikolle sen kanssa" Joonas sanoo. "Jaaha, eli Joel ja Aleksi Joelille ja Niko ja Joonas Nikolle" Tommi sanoo käynnistäen autonsa.

------------------------------------------------------------

Sanoja 1123