Life is like one variable // Joleksi

87. Matka kohti Helsinkiä

Matin pov:

Parkkeeraan autoni kotini pihaan jonkun vieraan auton viereen. Sammutettuani auton nousen ulos autosta lähtien sisälle. Avattua koti oveni huomaan eteisessä Aleksin kenkien lisäksi myös Joelin kengät ja jonkun muun kengät. Otan kenkäni pois laittaen ne kenkätelineeseen. Sen jälkeen suuntaan Aleksin huoneeseen, sillä koko talo on ihan hiljainen. Saavuttuani yläkertaan alan kuulla Aleksin huoneesta naurua. Kävelen lähemmäksi huonetta ja avaan jo valmiiksi raollaan olleen oven. Huomaan kuinka Joel makaa selällään maassa nauraen samalla kun joku poika heittelee Aleksia ilmaan Aleksin nauraessa.

"Mitäs täällä tapahtuu?" kysyn hetken katseltuani oven raosta noiden touhuja. "Iskä auta" Aleksi sanoo juosten äkkiä taakseni. "Moi" sanon kääntyen vähän taksepäin nähdäkseni poikani. "Kukas tää sun toinen vieras on?" kysyn. "Mä oon Matias, Joelin lätkä joukkueesta" hän sanoo tulle kättelemään. "Matti, Aleksin isä" sanon kätellen häntä. "Sun poikas on fiksu ikäsekseen, muut ton ikäset ei todellakaan oo yhtä fiksuja" Matiakseksi esittäytynyt poika sanoo. "Se on totta. Aleksista on tullu tosi fiksu ja kiltti" sanon ottaen hänet sivuttain halaukseen takaani.

"No mut jatkakaa te juttujanne, mä meen tekee ruokaa" sanon hetken päästä. Aleksi menee heti halaamaan Joelia. "Heippa" he sanovat. "Heippa, ja Aleksi, ruuan jälkeen sit pakkaat" sanon kääntyen kohti portaita. "Monelta me lähetään?" hän kysyy. "Viimeistään puol seittemän" vastaan. "Okei" kuuluu vielä kunnes he jatkavat touhujaan.

Aleksin pov:

Olemme tekemässä lähtöä kohti Helsinkiä. Isä pakkaa tavaroita autoon minun ollessa Joelin ja Matiaksen luona. "Mulle tulee sua ikävä" Joel sanoo halaten minua tiukasti. "Mullekki sua, mut onneks se on vaan kolme päivää. Sit me nähään taas ku sä tuut Helsinkiin" sanon halaten poikaystävääni tiukasti. "Tuut sit kattoo meijän peliä" Matias sanoo. "Tottakai" vastaan. Joelin joukkueella on siis kolmen päivän päästä peli Helsingissä, jota lupasin mennä katsomaan. Pelin jälkeen Joel menee joukkueensa kanssa syömään ja hengailemaan ympäri Helsingin keskustaa ja kun muut palaavat hotelliin Joel tulee siskoni luo.

"Aleksi lähetään!" isäni huutaa autolta. "Heippa rakas" sanon halaten vielä Joelia tiukasti. "Heippa, mulle tulee ikävä" hän vastaa. "Mullekki sua, mut nähään sit tiistaina" vastaan. "Joo" hän sanoo erkaannuttuamme halauksesta. Painamme huulemme vasten toisiaan. Hetken päästä erkanemme suudelmasta. Olen juuri lähdössä kunnes vieressä seisonut Matias sanoo. "Hei eikö mulle jaeta Haleja ja pusuja" "Halin voit saada" vastaan mennen halaamaan häntä. "Heippa pikkumies. Olit kiva puntti" hän sanoo erkaannuttuamme halauksesta. "Heippa isomies. Oli kiva olla sun puntti" sanon lähdettyäni kohti isäni autoa. Meidän lähtiessä Matias ja Joelin lähtevät.

Time skip kolme ja puol tuntia

Matkasta on mennyt nyt puolet. Pysähdymme abc:lle ensimmäistä kertaa syömään matkan aikana. Kello lähestyy jo kymmentä illalla, joten on tässä kummallakin kerennyt jo jonkinmoinen nälkä tulla. Isä tankkaa ensin auton ja sen jälkeen vie auton parkkiin. Nousemme ulos autosta ja suuntaamme kohti abc:n ovia.

Tilasimme minulle perus hampurilaisaterian ja nugetit, ja isälleni jonkun lehtipihvin lohkoperunoilla. Otimme molemmat isot kokikset ja isä otti vielä kahvin. Etsimme vapaan pöydän ja sellaisen löydämme vessojen vierestä. Se on sellainen korkea pöytä jossa on baarijakkarat, eli parhaat tuolit ikinä. "Haluut sä käydä vessassa?" isä kysyy. "Voin mä käydä" sanon laskeutuen alas penkiltä. "Mä käyn sit ku ruuat on tullu" isä sanoo. "Joo" vastaan kävellen kohti vessoja puhelin kädessäni.

Kun tulen takaisin vessasta huomaan ruokien jo tulleen. Istuudun penkille isäni lähtien vessaan. Alan syömään ateriaani vastaten Joelin viesteihin. Sen jälkeen siirryn snäppiin jossa ei ole muita kun jätkät, Joelin joukkuelaisia ja minun luokkalaisiani ja joitain muita Joelin kavereita. Avaan kaikki snäppini vastaten niihin. Salaman nopeasti Ollilta tulee snäppi. Avaan sen ja siinä on naamakuva hänestä kun hän makaa sängyllään ilman paitaa. Hän kysyi miten matka on mennyt. Vastasin myös naamakuvalla johon kirjoitin että matka on mennyt hyvin ja että pysähdyimme juuri syömään abc:lle.

Ei mene kauaa kun isänikin palaa vessasta ja alkaa syödä ruokaansa. Samalla kun syön vastailen snäppeihin. En yleensä käytä snäppiä paljoa mutta nyt voisin taas alkaa käyttämään. Tämä on oikeastaan ihan mukava sovellus. Isänikin selaa puhelintaan samalla kun syö. Yleensä hän on aina valittamassa ettei saa käyttää puhelinta samaan aikaan kun syö mutta nyt on ilmeisesti poikkeus.

Saatuamme syötyä lähdemme jatkamaan matkaa. Minulle jäi melkein kokonainen limppari, jonkin verran ranskalaisia ja nugetteja. Isälleni jäi vain kahvi. Ostimme myös matkalle vähä suklaata koska teki mieli suklaata. Snäppään vielä jonkin aikaa kuunnellen musiikkia isäni kanssa kunnes minua alkaa väsyttämään. Laitan puhelimeni laturiin ja alan nukuua. Isäni ilmeisesti huomaa sen ja laittaa musiikkia hiljemmalle.

Herään siihen kun isäni ottaa minua autosta syliinsä. "Mitä tapahtuu?" kysyn puoli unessa. "Me ollaan perillä" isä sanoo kantaen minua kohti siskoni kotia. En tajua paljoa mitään mitä tapahtuu. Tajuan sen että olemme perillä, isä kantaa minua siskoni asuntoon sisälle ja hetken päästä laskee minut sylistään ilmeisesti sängylle, siinä oli kaikki mitä tajusin. Sitten nukahdan kokonaan uudestaan.

------------------------------------------------------------

Sanoja 759