Life is like one variable // Joleksi

35. Sä jätät jäljen mun sydämmeen

Aleksin pov:

Joel ottaa silmiltäni huivin pois. Avaan silmäni jännittyneenä ja huomaan olevamme mökillämme jossa kävin viimeksin monia monia vuosia sitten. Täällä tehtiin remontti joten emme voineet käydä täällä, mutta näköjään remontti on valmis. Katson Joelia onnellisena ja hämmentyneenä. "Me saadaan viettää sun synttärit täällä ihan kahestaan, just remontoidussa mökissä. Sun isä kerto et sä tykkäsit aina olla täällä ku sä olit pieni. Sit meille tuli idea et voisin tuoda sut tänne" Joel sanoo ja ottaa käsistäni kiinni. "Tää... tää on ehkä paras yllätys ikinä. Mä saan viettää sun kanssa mun synttärit mun lempi paikassa jota on just remontoitu tosi pitkään" sanon ja halaan Joelia. "Mä rakastan sua enemmän ku mitään muuta" Joel sanoo hiljaa korvaani. "Mäki sua" sanon.

Olemme vain makoilleet sohvalla ja katsoneet lempi sarjaani. Makaan Joelin kainalossa. Hän on silittänyt hiuksiani koko tämän ajan. "Pitäskö meijän syödä jotai?" Joel kysyy jonkin ajan päästä. "Mitä?" kysyn kääntäen katseeni häneen. "Ihan mitä vaan sä haluut ja se löytyy tuolta keittiöstä" hän vastaa. Nousen äkkiä Joelin kainalosta ja menen katsomaan mitä keitiöstä löytyy. Löysin pakastimesta ranskalaisia ja jääkaapista hamppareita. "Sellaset löysit" Joel sanoo kun tulee keittiöön. Hän ottaa minut takaapäin halaukseen ja pussaa minua päähän. Laitoimme ranskalaiset uuniin ja pilkoimme tomaattia ja salaattia hamppareihin. Kun ranskalaiset ovat melkein valmiita laitoimme myös pihvit uuniin ja niiden päälle juustoa.

"Onko hyvää?" Joel kysyy kun maistan hampurilaista. Nyökkään hänelle vastaukseksi sillä suuni on täynnä joten en voi puhua. Juomme ruokamme kanssa Coca-Colaa. Onneksi täältä löytyi edes yksi pulloa. Jos ei olisi löytynyt olisin soittanut isälle että tuo.

Joelin pov:

Saimme juuri syötyä ja siivottua jälkemme. Tulimme takaisin olohuoneeseen, otin myös kitarani mukaan eteisestä. Rämpyttelen sillä vain jotain Aleksin katsoessa vierestä. "Soita jotain" hän sanoo. "Itse asiassa, mä harjottelin yhen laulun et voisin soittaa sen sulle. "Mitä, minkä?" Aleksi kysyy innoissaan. Alan soittamaan kitaraani ja laulamaan.

"Vaikka joskus tuntuu et mä sekoon
Vielä kannan korttani kekoon
Silloin kun tarviit mua, täällä mä oon
Sä kuulut myös mun kohtaloon
Sillon kun et saa sanottua ääneen
Sillon kun luulit mun jo lähteneen
Mä lupaan tulla sua kyseleen ja jos kaikki menee
Sä jätät jäljen mun sydämeen" Aloitan hiljaa. Huomaan Aleksin katsovan minua iloisena.

"Täällä mä oon, vieläkin sun
Nousen pystyyn jos kaadun
Haluun saada syttyyn sun soihdun
Sun hymystä mä voimaannun
Ja täällä mä oon niin kauan kun
Viimeisen kerran kaadun
Jos sä haluut sotilaan mä varustaudun
Jos haluut rauhaa mä antaudun
Jos haluut rauhaa mä antaudun

Joskus me eksytään, yksin pimeään
Huudetaan kunnes itketään
Sanat on turhia eikä ne tuu riittämään
Annan mun rakkauden enkä pyydä mitään
En oo unohtanu sitä mitä sanoin
En oo luovuttanu siitä minkä vannoin
Ja jos sanoinkin sen ääneen liian harvoin
Niin sua jatkuvasti mielessäni kannoin

Täällä mä oon, vieläkin sun
Nousen pystyyn jos kaadun
Haluun saada syttyyn sun soihdun
Sun hymystä mä voimaannun
Ja täällä mä oon niin kauan kun
Viimeisen kerran kaadun
Jos sä haluut sotilaan mä varustaudun
Jos haluut rauhaa mä antaudun" Laulan. Käännän katseeni taas Aleksiin ja huomaan hänen silmästä valuvan kyyneleen mutta samalla hän hymyilee.

"Joo jos et tiennyt vielä niin nyt sä tiedät
Täällä mä oon, oon kokonaan sun
Haluun saada syttyyn sun soihdun
Ja jos sä haluut sotilaan niin mä varustaudun
Ja jos et tienny vielä niin nyt sä tiedät
Täällä mä oon, oon ainiaan sun
Haluun saada syttyyn sun soihdun
Ja jos sä haluut rauhaa mä antaudun
Jos haluut rauhaa mä antaudun
Jos haluut rauhaa mä antaudun" Laulan kovaa mutta hiljentäen loppua kohti.

"Täällä mä oon, vieläkin sun
Nousen pystyyn jos kaadun
Haluun saada syttyyn sun soihdun
Sun hymystä mä voimaannun
Ja täällä mä oon niin kauan kun
Viimeisen kerran kaadun
Jos sä haluut sotilaan mä varustaudun
Jos haluut rauhaa mä antaudun..." Laulan hiljaa hiljentäen loppua kohden. Kun sain soitettua käänsin katseeni Aleksiin. Hän katsoo minua iloisena mutta hänen silmistä valuu kyyneleitä. "Hei tuu tänne" sanon ja lasken kitaran maahan. Avaan käsiäni niin että Aleksi pääsee halaukseen.

Kun Aleksi tuli halaukseen silitin toisella kädelläni hänen selkäänsä ja toisella hänen päätään. Olemme vain hiljaa ja halaamme toisiamme. Huoneessa kuuluu vain Aleksin hiljaista itkemistä. Paitani kastuu hieman Aleksin kyynelistä mutta se ei minua haittaa. "Kiitos" Aleksi sanoo pää olkapäätäni vasten. Siirrän katseeni häneen. Katsomme hetken toisiamme kunnes huulemme painautuvat rauhallisesti vasten toisiaan. Suutelen Aleksin pehmeitä ja lämpimiä huulia hänen vastatessa suudelmaan. Kaadun makaamaan selälleni Aleksin kaatuessa päälleni. Jatkamme suutelemista minun pitäessä käsiäni hänen kyljillään.

Jonkin ajan kuluttua laitan käteni Aleksin hupparin alle niin että ne ovat yhä hänen kyljillään. Silitän rauhallisesti hänen kylkiään suudellessa häntä. Emme kuitenkaan etene suutelusta pidemmälle sillä Aleksi on vasta kolmetoista, eikä hän ole vielä valmis.

Aleksin pov:

Makoilemme Joelin kanssa sohvalla. Pääni on hänen rintakehällään ja hänen kätensä minun selälläni hupparin alla. Joel piirtelee kuvioita selkääni minun pitäessä silmiäni kiinni. Kello on jo puoli kahdeksan. "Mentäskö käymään suihkussa?" hän kysyy. "Ei vielä tässä on hyvä" vastaan hiljaa. "Sä nukahat vielä siihen" hän vastaa ja siirtää hiuksiani naamaltani. "Enkä nukaha" sanon ja painan kasvoni Joelin rintakehään. Hän kuitenkin ottaa kätensä hupparini alta ja ottaa kyljistäni kiinni noustessa istumaan. Hän siirtää minua niin että istumme vastakkain. "Avaa sun silmät" Joel sanoo ja ottaa poskistani kiinni. Avaan ja räpäyttelen silmiäni hyvin hitaasti. "Mennään suihkuun ja sit nukkumaan" hän sanoo. "Okei" myönnyn lopulta. Joel painaa vielä suudenlman huulilleni kunnes lähdemme kylpyhuonetta kohti.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 872