Life is like one variable // Joleksi

100. Uinti reissu kalliolla

Joonaksen pov:

Herään siihen kun kirkas valo osuu suoraan silmiini. Käännän kylkeäni muttei se auta, sillä valo heijastuu myös peilin kautta silmiini. Hetken tuskailun jälkeen nosuen istumaan sängylleni. Yritän herätellä Ollia ja kun vihdoin saan hänet hereille, hän nousee istumaan hieroen silmiään väsyneenä. "Huomenta, mä käyn vessassa nii älä nukaha. Kello on kato jo kakstoista" sanon nousten ylös sängyltä. Lähtiessäni kohti huoneeni ovea, Olli kaatuu takaisin makuulleen vetäen peiton päällensä.

Tultuani takaisin vessasta, huomaan Ollin nukahtaneen uudelleen. Pylräutän silmiäni ja vedän häneltä peiton pois. Hän ei luukahdakkaan joten hyppään hänen päällensä. "Auuu" hän huutaa altani. "Huomentaa, nyt on aika nousta" sanon nousten ylös hänen päältään. Otan hänen käsistään kiinni ja vedän hänet istumaan. "Nyt mennään, tuu" sanon vetäen häntä ylös sängystä. Hän nousee ylös ja lähtee väsyneenä kulkemaan perässäni. Olli tuli siis meille joksikin aikaa, kun vanhempani lähtivät työ reissuun ja sisarukseni isovanhempiemme luokse koko lomaksi.

Raahattuani Olli keittiöön, hän istuu tuolille pöydän ääreen alkaen hieroa silmiään samalla kun minä otan aamupala leipämme jääkaapista. Otan myös meille isot lasit, johon lasken hanasta vettä. Vien lasit pöytään istuen Ollin vastapäätä. Hän alkaa väsyneen näköisenä syödä leipäänsä. Mietimme illalla jos menisimme tänään jätkien kanssa uimaan ja jäätelölle.

Syötyämme aamupalan, alamme kyselemään jätkiltä olisko heillä aikaa nähdä tänään. Odotellessamme vastausta petaan sänkyni Ollin käydessä vessassa. Kun hän palaa takaisin huoneeseeni, vaihdamme päivä vaatteet ja katsomme mitä jätkät ovat vastanneet. Heille käy että menemme uimaan. Sovimme että näemme tunnin päästä rannalla, jossa on kallio, josta hypimme aina veteen.

Joelin pov:

Ajamme Aleksin kanssa pyörillämme rantaa kohti jossa sovimme näkevämme jätkien kanssa. Kun saavumme rannalle, jätämme pyörämme muiden pyörien luo ja kävelemme heitä kohti. Olli on jo innoissaan hyppimässä kalliolta veteen. "Siis miettikää et vielä vartti sitte Olli valitti et se ei jaksa lähtee ku sitä väsyttää, mut nyt se hyppii tuolla ihan innoissaan" Joonas sanoo meidän tultua hänen luo. "Perus Olli" sanon laskien tavarani kalliolle, jossa on muidenkin tavarat. "Mitäs te ootte puuhaillu ku ette oo ennen päässy minnekkään?" Niko kysyy meidän riisuessa vaatteitamme, että menisimme uimaan. "Aleksi on ollu leikkimässä sellasen yks vuotiaan pikkuprinsessan kanssa" kerron kääntäen katseeni vieressäni seisovaan Aleksiin. Hän nyrpistää nenäänsä. "Varo vaan, kohta se haluu teille oman pikku prinsessan" Joonas sanoo nourahtaen. "Joo ja sit sä hoidat sitä, mä vaan leikin sen kanssa" Aleksi sanoo. Alamme kaikki nauramaan. "Joo noni riittää" Joonas sanoo.

Hetken päästä pääsemme vihdoin uimaan. Kaikilla muilla on pelkät shortsit, paitsi Aleksilla, jolla on myös t-paita päällään. "Mä en oo koskaan nähny Aleksia ilman paitaa" Joonas ilmoittaa katsoessaan kun Aleksi tulee veteen. "No kuule Joonas rakas ei oo meistä kukaan, paitsi Joel" Niko vastaa hänelle. "Vai ootko?" hän kysyy siirtäen katseensa minuun. "Oon mä ehkä joskus, miten nii?" vastaan. "Aleksia ei oikeesti koskaan nää ilman paitaa" Olli sanoo sukellettuaan luoksemme. "Niinpä, millon me saadaan nähä sun six pack?" Joonas kysyy. "Ei mulla oo sellasta" Aleksi vastaa. "Ei vai" Joonas vastaa. "Ei" hän vastaa. "Katotaanko?" Joonas kysyy mennen Aleksia kohti. "Ei" hän vastaa ottaen askeleita kauemmaksi Joonaksesta. "Katotaanpas" Joonas vastaa alkaen juosta Aleksin luo, mutta hän juoksee nopeampaa karkuun. "Ainaki se jaksaa juosta paljo" Tommi sanoo.

Hetken päästä Joonas on ilmeisesti jahdannut Aleksia tarpeeksi kauan, sillä hän luovuttaa. Aleksi oli vain liian nopea häneen verrattuna. Aleksi tulee kallion reunalle seisomaan. Hetken päästä Joonas tulee hänen takaansa ja yrittää nostaa hänen paitaansa, mutta Aleksi ottaa Joonaksen käsistä kiinni niin ettei hän onnistu yrityksessään. Sen sijaan Aleksi saa työnnettyä Joonaksen veteen, mutta hän vetää myös Aleksin mukanaan. Niinpä Joonas kaatuu veteen selälleen, Aleksin kaatuessa perässä. Hän kaatuu niin että kolauttaa jalkansa aika kovaa kallioon.

Heidän tultua pintaan Aleksi lähtee heti uimaan kohti kallion reunaa josta pääsisi ylös. Hän ei kuitenkaan pääse joten menen auttamaan häntä ja nostan hänet kallion päälle. Hän ottaa toisesta nilkastaan ja jaljaterästään kiinni, mennen makaamaan kalliolle. Taisi hieman sattua, enkä ihmettele. Näyttikin siltä että sattui aika paljon. "Sattuko?" Joonas kysyy tullen kanssani Aleksin luo. "Joo" hän vastaa pitäen silmiään tiukasti kiinni. Nostan hänet varovasti istumaan vasten Joonasta. Menen hänen jalkojensa viereen ottaessa varovasti siitä jalasta kiinni joka kallioon tärähti. Siitä lähti nahkat aika pahasti ja vertakin vuotaa jonkin verran. "Pystytkö sä kävellä jos me autetaan sut ylös?" kysyn. "Emmä tiedä, ehkä" Aleksi vastaa hieman pelokkaana. Nostamme Joonaksen kanssa hänet ylös, muidenkin tullessa pois vedestä.

Aleksi kokeilee kävellä jalallaan, mutta se koituu hieman hankalaksi, sillä hän meinaa kaatua. Saan kuitenkin otteen hänestä ettei hän kaadu ja satuta itseään pahemmin. "Mennään meille, äiti saa kattoo ton sun jalan" sanon kuljettaen Aleksin tavaroudemme luo. Pakkaan hänen tavaransa Joonaksen pitäessä häntä pystyssä. Palattuani hänen tavarat, annan hänen reppunsa hänelle ja hän laittaa sen selkäänsä minun laittaessa paitaa päälleni. Pakkaan vielä omat tavarani ja laitan kengät jalkaan kunnes lähdemme pyörillemme.

Päästyämme luokseni, autan Aleksin kotiini ja heti avattuani oven huudan äitiäni. Hän tulee ovelle ja nähdessään Aleksin jalan hän kysyy hädissään. "Mitä tapahtu?" "Aleksi vähä kaatua Joonaksen kanssa veteen ja kolautti jalan kallioon" kerron laskien tavaramme eteiseen. "Tulkaa tonne kylppäriin nii katotaan sitä jalkaa" äitini sanoo ja menee sinne jo edeltä. Nostan Aleksin syliini ja kannan hänet kylpyhuoneeseen. Laitan vessanpöntön kannen kiinni ja istuudun siihen vetäessä Aleksin syliini niin että äitini saa katsottua hänen jalkaansa.

Kun Aleksin jalka on saatu hoidettua, autan hänet keittiöön, nimittäin meillä molemmilla on jo nälkä. Hänen jalkansa hoitamisessa tuli pienet huudot hänen suustaan, nimittäin jalan puhdistaminen sattui aika paljon. Äitini laittoi siihen jotain ainetta joka auttaisi siihen. Sitten hän laittoi jotain haavateippiä, mikä onkaan. Aleksilla kuulemma saattaa pari päivää olla hankaluuksia kävellä mutta jalka kuulemma pitäisi parantua, mutta nyt sinne syömään.

Syötyämme laitan meidän molempien astiat tiskikoneeseen ja autan Aleksin huoneeseeni. Lösähdämme sängylleni makoilemaan katsellen toisiemma. Siirrän Aleksin hiuksia hänen kasvoiltaan, ottaen sen jälkeen hänen kädestään kiinni. Alan hymyillä ja sen seurauksena hänkin alkaa. "Mä oon miettiny jos hankkisin oman asunnon" kerron hetken päästä. "Ai täältä Oulusta?" hän kysyy. "Nii, sellasen missä ois keittiö, olohuone, kylppäri ja yks huone. Vähä samanlainen ku Juliuksen" kerron. "Sisustatki sen sitte hienoks" Aleksi sanoo alkaen hymyillä. "Tottakai" vastaan painaen huuleni vasten hänen omiaan. En koskaan halua luopua Aleksista. Hän on ihanin ja söpöin asia koko maailmassa.

------------------------------------------------------------

Sanoja 1000