Life is like one variable // Joleksi

67. Ekat lätkä treenit

Time skip lauantaihin

Joelin pov:

Herään kun joku ravistelee minua hellästi. Avaan silmäni räpytellen niitä. "Huomenta" isäni sanoo hiljaa minun hieroessa silmiäni. "Huomenta" vastaan hiljaa ja nousen istumaan varoen etten herätä vieressäni nukkuvaa Aleksia jonka kanssa äsken nukuimme lusikassa.

"Me lähetään äitis kanssa työreissuun. Eemil tulee jossain vaiheessa nii kato et se ei oo iha kännissä" isäni sanoo edelleen hiljaa. "Joo" vastaan myös hiljaa. Veljeni meni eilen juhlimaan kavereittensa kanssa ja jäi sitten ilmeisesti yöksi, vaikkei hänen pitänyt. "Jääkö Aleksi koko viikonlopuks vai lähteekö se tänään kotiin" isäni kysyy kääntäen katseensa vieressäni nukkumaan Aleksiin joka nukkuu edelleen harvinaisen suloisesti. "Kai se meinas koko viikonlopun olla" vastaan kääntäen myös katseeni Aleksiin samalla silittäen hänen hiuksiaan. "Okei, mut me lähetään. Nähään viikon päästä" isä sanoo ja lähtee ovelle. "Joo" vastaan painaen pääni tyynyyn. "Muista mennä sinne hallille tänään" isä sanoo. "Joo heippa" sanon isäni sulkiessa ovea.

Jonkin ajan päästä kuulen kun joku avaa kotimme ovea. Varmaan rakas veljeni Eemil. Nousen varovasti Aleksin yli pois sängystäni. Lähden vähin äänin ulos huoneesta sulkien oven ettei Aleksi heräisi Eemilin kolisteluun. "Voitko olla vähä hiljempaa" sanon hänelle kävellessäni olohuoneen läpi keittiöön. "Voi anteeksi jos herätin" Eemil vastaa ottaen kenkänsä pois. Hän menee suorilta sohvalle makaamaan.

Otan hänelle jääkaapista limpparin ja menen hänen perässään olohuoneeseen. Heitän hänen vatsan päälle limpparin. "Oliko kivatki bileet?" kysyn nostaen hänen jalkojaan että mahdun itsekkin sohvalle. "Joo iha ok" hän vastaa avatessa pullon. "Onko pahaki darra?" kysyn naurahtaen kun hän juo puoli pulloa kerralla. Hän vain näyttää keskaria.

Jonkin ajan juttelumme jälkeen huoneeni ovi avautuu. Sieltä esiin astuu suloinen poika ylisuuri huppari ja gollarit päällään. "Huomenta" sanon ja nappaan hänet syliini hänen kävellessä sohvan takaa luokseni. Aleksi ei vastaa mitään vaan painaa päänsä rintakehälleni.

Eemilin pov:

Aleksi tuli juuri seuraksemme. Hän ilmeisesti oli nukkumassa kun näyttää ihan vasta heränneeltä. "Olitkos nukkumassa?" kysyn häneltä mutta hän vain painaa kasvonsa Joelin rintakehään. Joel naurahtaa ja painaa pusun Aleksin päähän.

Olouoneeseen on iskenyt syvä hiljaisuus. Joel makaa sohvalla pitäen Aleksia yhä sylissään. Hän on vain silitellyt Aleksia koko tämän ajan ja nyt näprää tuon pienen blondin sormia. Aleksi taas makaa pää Joelin rintakehällä katsoen poikaystävänsä tekoja.

"Miten teillä menee?" päätän kysyä. Aleksi nostaa katseensa minuun. "Hyvin" Joel vastaa siirtämättä katsettaan Aleksin sormista tai lopettamatta niiden näpräämistä. "Eikö sua vieläkään oo ärsyttäny katella ton naamaa?" kysyn tuolta blindilta. Hän vain puristaa päätään. "Ihme, yleensä kaikilla menee hermo tohon heti" sanon. "Aleksipa on nii lumoutunu muhun ettei sillä mee muhun hermo" Joel sanoo.

Aleksi työntää itsensä irti Joelin otteesta. "Heii, tuu takas" Joel sanoo ja on vetämässä Aleksia takaisin kunnes Aleksi nousee ja kävelee toiselle puolelle sohvaa ja istuen viereeni. "Ilkeetä" Joel sanoo laittaen kätensä puuskaan. Aleksi nousee äkkiä ylös ja menee takaisin poikaystävänsä luo. Joel kuitenkin pitää yhä kädet puuskassa ja välttelee Aleksin katsetta. "Joell" Aleksi marisee hiljaa yrittäen irroittaa Joelin käsiä toisistaan. "Mee pois" Joel sanoo. "Äläää" Aleksi sanoo kuulostaen hieman surulliselta. Joel ei kuitenkaan tee elettäkään avatakseen käsiään. Aleksi on juuri luovuttamassa ja lähdössä pois kunnes Joel vetää hänet nopeasti halaukseen ja takaisin makoilemaan hänen kanssaan.