Life is like one variable // Joleksi

80. ryyppäämässä, sairaalassa, putkassa

Time skip Nikon synttäreihin

Joonaksen pov:

Katselen vieressäni nukkuvaa Nikoa. Tänään on tiistai eli meillä molemmilla on koulua. Nikolla alkaa puoli yhdeksän ja minulla varttia vaille kymmenen. Emme ole hirveästi suunnitelleet mitään tälle päivälle. Joelilla on treenit jonne luultavasti Aleksikin menee. Tommilla on töitä ja Ollilla ei pitäisi olla mitään muttei hän jaksa oikein tehdä mitään. Häntä ei muutenkaan ole uuden vuoden jälkeen näkynyt. Hän on ollut ehkä kerran koulussa vaikka koulua on ollut jo päivän yli viikon.

Käännän kylkeäni niin että makaan kyljelläni katsoen Nikoa. Hän nukkuu edelleen. Kello alkaa lähentyä puoli kahdeksaa eli hänen pitäisi kohta alkaa heräillä. Alan silittämään hänen hiuksiaan. Hetki menee kunnes hän kääntää päänsä minuun päin muttei avaa silmiään. Nousen hieman ja painan hänen huulille suudelman. Kun olen erkanemassa suudelmasta Niko vetää minut takaisin ja painaa huulensa vasten omiaan.

"Hyvää syntymäpäivää rakas" sanon hiljaa etkaamnuttuamme suudelmasta. Hän painaa vielä nopean suudelman huulilleni kunnes nousee istumaan minun jäädessä makaamaan sängylle katse hänessä. Siirrän käteni niskani taakse Nikon katsoessa huonettani.

"Mitäs sä siinä komistelet?" hän kysyy kääntyen minuun. "Mitäs ite?" kysyn hänen tullen päälleni istumaan. "Kai mä saan omaa poikaystävää ihailla?" hän vastaa laittaen kätensä paljaille kyljilleni tullen lähemmäs kasvojani. "Samat sanat" sanon kunnes tunnen taas hänen huulensa vasten omiani. "Onko ketään kotona?" Niko kysyy suudelmin välissä. "Ei oo" vastaan. "Hyvä" hän vastaa poistuen päältäni niin että peittokin lähtee päältäni. Hän menee sängyn reunalle kurottaen jotain lattialta.

Time skip jonkun aikaa

Olemme syömässä aamupalaa. Voin sanoa että nyt on paikat hieman kipeänä äskeisen aktiiviteetin jälkeen. "Millon sä avaat noi?" kysyn kun Nikon puhelimeen tulee kokoajan ilmoituksia. "Sit ku kerkeen" hän vastaa syöden aamupalaansa. "Okei mut syö nopee jos kerran et haluu myöhästyä ja haluut kyydin" sanon nousten pöydästä vieden astiat tiskialtaaseen.

Nikon pov:

Saavumme koulun pihaan. Nousemme molemmat Joonaksen mopon kyydistä. Pihalla ei vielä näy ketään kavereistani joten jäämme odottamaan niitä. "Joko sä oot päättäny mitä haluut tehä tänään?" Joonas kysyy vetäen minut kiinni itseensä. "En, mut pitää käydä kotona" vastaan katsoen häntä silmiin todella lähellä hänen kasvojaan. "Okei" hän sanoo laittaen kätensä ympärilleni. Laitan omatkin käteni hänen ympärilleen. Siinä me halailemme tammikuisessa aamupakkasessa nojaten Joonaksen mopoon.

Hetken päästä Aleksi kävelee meitä kohti. "Katos pikkumies" Joonas sanoo. Erkaannun halista jääden hänen kanssaan sivuttain halaukseen. "Moi ja onnee" hän sanoo. "Kiitos" vastaan. "Oot sä kuullu mitään Ollista?" Joonas kysyy edessämme seisovalta Aleksilta. "En oo, miten nii?" hän vastaa. "Siitä ei oo kuulunu moneen päivään mitään" Joonas sanoo. "Ootteko koittanu soittaa sille?" Aleksi kysyy. "Joo mut ei se vastaa tai sit sillä on puhelin kiinni" Joonas vastaa. Aleksi kaivaa taskustaan puhelimensa ja etsii Ollin numeron. "On se ainaki päällä" hän sanoo hetken päästä.

"Moi, hei oot sä kunnossa? Susta ei oo kuulemma kuulunu mitään moneen päivään" Aleksi sanoo hetken päästä. "Okei no nähään sitte, moikka" hän sanoo ja ottaa puhelimensa korvataan. "No?" Joonas kysyy. "Se on kuulemma kunnossa ja ei nyt kerkee puhuu mut se tulee puol seittemältä Nikolle" Aleksi sanoo laittaen puhelimensa taskuun. "No hyvä et se on kunnossa mut hei menkääs te sisälle nii mä lähen käymään kotona" Joonas sanoo ottaen kypäränsä. "Moikka" sanon painaen hänen huulilleen suudelman. Hän vastaa siihen kunnes erkaamnuttuamme laittaa kypärän päähän ja käynnistää moponsa. Lähdemme Aleksin kanssa kohti koulumme ovia.

Time skip noin puol seittemään

Ollin pov:

Kävelen melko pimeässä kohti Nikon kotia. Minua ei ole hirveästi näkynyt koulussa tai missään muuallakaan. Eikä ole muutenkaan kuulunut. Siihen on ollut syy jonka kerron myöhemmin. Saavun Nikon talon pihaan. Soitan ovikelloa eikä mene kauaa kun ovi aukeaa ja Joonas syöksyy halaamaan minua. "Tajuutko kuinka huolissaan me ollaan oltu?!" hän sanoo halaten minua tiukasti. En vastaa mitään vain halaan häntä takaisin. "Tulkaa sisälle tänne tulee kylmä" Tommi huutaa olohuoneesta.

Hetken päästä istumme kaikki hiljaa Nikon olohuoneessa. Katson käsiäni tietoisena että muut odottavat että kerron miksi minusta ei ole kuulunut mitään tai miksi minua ei ole näkynyt koulussa. "Mä, mä oon pahoillani etten oo vastannu teille vaikka ootte soittanu sata kertaa ja laittanu viestejä..." aloitan nostamatta katsettani käsistäni. "Sillon uuden vuoden jälkeen ku menin takas kotiin. Mun vanhemmat oli taas kännissä, Oona onneks oli mummon luona. Sit naapurit oli soittanu poliisille kovasta metelsitä ja sit ku ne tuli sinne siitä alkoi sitte iso juttu" jatkan. Kaikki ovat kuitenkin hiljaa joten päätän jatkaa. "Mä muutin laitokseen ja Oona jäi mummon luo. Mä olin eka et se on hyvä asia et pääsin pois kotoo. Tulin ekana päivänä kouluun mut sit mua ei ookkaa enää näkyny. Se johtuu siitä et en vaan pystyny. Olin tosi usein darrassa koska olin ollu ryyppäämässä, vähä väliä sairaalassa hakattuna ja kerran heräsin putkasta" kerron. "Olli, mä oon pahoillani" Joonas sanoo tullen halaamaan minua.

Hetken päästä kaikki muut ovat sanoneet jotain paitsi Aleksi joka on ollut vain hiljaa. "Aleksi?" kysyn varovasti kääntäen pääni häneen. Hän katsoo minua suoraan silmiin hyvin surullisen näköisenä sanomatta mitään. "Voidaanko me jutella hetki kahestaan?" kysyn varovasti. Hän pysyy hetken liikkumatta kunnes nyökkää. "Te voitte mennä ylös juttelee" Niko sanoo. Nousemme molemmat ylös. Joel silittää Aleksin selkää kunnes hänkin Aleksi tulee perässäni ylös.

Jonkin ajan päästä olemme saaneet juteltua asiat läpi. Palaamme takaisin alas jossa muut ovat. He ovat laittaneet pöytään herkkuja ja etsivät nyt jotain hyvää elokuvaa telkkarista. "Onks kaikki hyvin?" Joel kysyy kun Aleksi istui hiljaa takaisin hänen viereensä. "Joo" hän vastaa painaen päänsä vasten Joelin olkapäätä. Joel nappaa Aleksin kädestä kiinni ja alkaa näpräämään hänen sormiaan.

Kerkeämme juuri aloittaa elokuvan kunnes ulko-ovi avautuu ja menee kiinni. "Moi?" Niko sanoo kysyvänä. "Moi" Joona sanoo tullen luoksemme. "Eiks sun pitäs olla kaverilla?" Niko kysyy. "Ei enää" Joona vastaa istuen veljensä viereen. "Jäät sä tänne vai?" Niko kysyy. "Jos se on sulle ok" Joona vastaa. "Kai se on jos äitille ja iskälle on" Niko vastaa.

------------------------------------------------------------

Sanoja 939

Moi olen palannut viikon tauoltani :D
En pystynyt kirjottaa tätä kun päässäni ei ole viimeviikon maanantain jälkeen liikkunut muuta kun yksi nimeltä mainitsematon minua vuoden vanhempi ihminen :D Joo ja ihmiset alkaa tiettää kuka oon... Ei lisättävää :) heippa <3