OneShots 1 (in Finnish)

S (91)

Olin vasta 12, mutta siitä huolimatta olin jo liian vanha. Olin oppinut jo varhain salaamaan mielikuvitusystäväni kaikilta, koska en enää halunnut olla naurunalainen. Lapset olivat ilkeitä, vaikkeivät aikuiset sitä uskoneetkaan. Tiesinhän minä sen, ettei tässä iässä enää leikitty polkuautoilla tai käpylehmillä, eikä varsinkaan mielikuvituskaverin kanssa. S ei kuitenkaan ollut sellainen mielikuvitusystävä, joita muilla oli. Hän oli todellisempi kuin ruokapöytään katettu tyhjä lautanen ja omassa päässä käydyt hauskat keskustelut. Hän erosi muista mielikuvituskavereista siinä, ettei hän sopinut oletuksiin, joita niistä esitettiin.

S ei esimerkiksi näyttänyt tavalliselta ihmiseltä, ei sitten lainkaan. Eikä hän halunnut tulla kanssani syömään tai muutenkaan poistua huoneestani. Hän odotti siellä, koska hän halusi niin, eikä halunnut muiden näkevän häntä. Koska ymmärsin, ettei S halunnut muiden näkevän häntä, en kertonut hänestä kenellekään.

Nimensä S sai siitä, ettei hän puhunut. Hänen ainoa äänensä oli hiljainen sihinä, ja siitä nimi syntyi kuin itsestään. S seisoi huoneeni nurkassa ja puhui minulle puhumatta silti sanaakaan. Kun hän oli ollut luonani vasta vähän aikaa, hän kertoi minulle itsestään. Hän herätti minut keskellä yötä, ja halusi kertoa. Ymmärsin, vaikkei hän puhunut sanaakaan. S oli demoni, joka suoritti saamaansa rangaistusta minun mielikuvitusystävänäni. Lähes jokainen mielikuvitusystävä oli sellainen, ja samalla selvisi, että suurin osa niistä oli myös ihan todellisia. Hän tarjosi minulle kättään, jotta voisin todeta hänen todellisuutensa koskettamalla, mutta pudistin päätäni peiton alla. Tiesin kyllä, että S oli todellinen.

S kertoi, että halusi päästä takaisin hyvien puolelle suoritettuaan rangaistuksensa maan päällä. Hänelle tämä oli rangaistus, koska häntä ei ollut luotu elämään täällä, hän ei sopinut tänne, ja hänen piti kaiken lisäksi pysyä näkymättömissä. Paljastuminen aloittaisi saman rangaistuskierteen uudestaan, vain pidempänä ja vaarallisempana. Hän ei halunnut kertoa, miksi oli saanut rangaistuksen, enkä minä pakottanut häntä kertomaan. Ei se minua haitannut. Hän oli jo kertonut tarpeeksi.

S ei koskaan kertonut, mitä hän söi. Hän katosi joskus omille teilleen moneksi tunniksi, eikä kai siksi tarvinnut ruokaa minulta. Joskus pohdin, voisinko lähteä S:n mukaan etsimään ruokaa, mutta tiesin, etten voisi. Toisaalta S ei koskaan lähtenyt huoneestani niin, että minä näin. Hän oli todellinen mielikuvitusystävä, josta ainoastaan perheeni tiesi... toivottavasti.

Eräänä iltana isoveljeni tuli yhtäkkiä huoneeseeni, ei edes koputtanut, asteli vain sisään. "Mitä sä teet?" hän kysyi rojahtaen samalla istumaan sängylleni. Istuin koulupöytäni ääressä tekemättä oikeastaan mitään, koska olin juuri saanut läksyni valmiiksi enkä keksinyt, mitä tekisin seuraavaksi. Hän keskeytti miettimiseni. Kohautin olkapäitäni.

Vasta silloin tajusin, että S seisoi edelleen huoneeni nurkassa. Yleensä häntä ei näkynyt, kun joku muu tuli huoneeseen. Nyt veli oli rymistellyt sisään niin yllättäen, ettei S ehtinyt kadota.

Veljeni seurasi katsettani huoneen nurkkaan, ja näytti ymmärtävän, mitä katsoin. "Oikeesti? Sulla on siis vieläkin se mielikuvituskaveri?" hän piirsi lainausmerkit ilmaan viimeisen sanan kohdalla. Mutristin suutani enkä vastannut mitään. Isoveli kääntyi katsomaan ikkunasta olkapäänsä yli. Hetken oli hiljaista, vain pöly leijaili auringon kapeissa säteissä, jotka ulottuivat vielä juuri ja juuri ikkunaani saakka.

"Sä oot kyllä liian vanha leikkiin minkään mielikuvituskaverin kanssa", hän sanoi enemmän ikkunasta näkyvälle maisemalle kuin minulle. "Niin kai", mutisin ja katsoin jalkojani, punavalkoraidallisia sukkiani. "Sun pitäis ihan tosissaan hankkia oikeita kavereita, joilla ei oo tollasia suomuja ja käärmeen kieltä", hän puuskahti. Nostin katseeni häneen kuin sähköiskun saaneena.

En ollut koskaan kertonut hänelle, miltä S näyttää.

_______________________________

vähän lyhyempi pätkä, mutta vähän erilaista tyyliä (?) kuin mihin olen tottunut. tätä oli hauska sanailla, vaikka toisaalta olisin halunnut pidentää tätä jotenkin. idea kuitenkin riitti tähän asti, joten lueskelkaa ja toivotaan että lopputulos miellyttää!

xx eve