OneShots 1 (in Finnish)

Kiusatusta rakastetuksi / Louis&Harry (49)

Harryn näkökulma

Pudottauduin varoen istumaan ja asetin kävelykeppini nojatuolin käsinojaa vasten. Hän istui toisella nojatuolilla. Katselimme molemmat kiihkeänä loimuavaa takkatulta. Ei ollut tarvetta sanoa mitään.

Katseeni vaelsi takan päällä oleviin kuviin. Molemmat meistä nuorena, ehkä lukioikäisinä tai hieman vanhempina. Ne kaksi kuvaa olivat joka tapauksessa koulukuvia. Louis sykähdyttävän iloisena. Oma ilmeeni oli astetta vakavampi, mutta olin silti hymyillyt kuvaajan pyynnöstä. Niiden kahden kuvan vieressä oli suurempi kehys, jossa oli kuva meistä kahdesta. Se oli varmaankin otettu joillakin festareilla, kävimme siihen aikaan paljon kaikissa tapahtumissa. Kuvassa istuimme ruohikolla, siristimme hieman silmiämme auringon kirkkaan paisteen vuoksi. Olimme painaneet poskemme vastakkain ja näytimme onnellisilta. Totta kai näytimme onnellisilta. Mehän olimme onnellisia.

Jos katsoisin nyt peiliin, en näkisi sitä Harrya, joka noista kahdesta kuvasta löytyi. Näkisin raihnaisen vanhuksen, joka ei enää voinut mennä minnekään ilman kävelykeppiä tai kulunutta villapaitaa. En vieläkään osannut tavallaan sisäistää sitä, ettemme olleet enää nuoria. Will you still love me when I'm not young and beautiful. Joku oli joskus, kauan sitten, laulanut noilla sanoilla. Ja vasta nyt se oli minulle ajankohtaista. Vilkaisin syrjäsilmällä viereisen tuolin Louisia. Hän näytti levolliselta, melkein nukahti tuoliinsa. Palautin katseeni takan liekkeihin. 

Ei tarinamme ollut alusta asti ollut onnellinen ja helppo. Alunperin Louis oli ollut pahin painajaiseni. Hän oli ollut tärkeä osa poikaporukassa, jolla oli tapana kiusata minua. Kaikesta, mitä ikinä teinkin. Sitä jatkui koko peruskoulun. Sain aina juosta pakoon, pelätä ja ahdistua, itkeä kyyneleeni sisäänpäin. En tiedä, mikä minussa oli heidän mielestään ollut vikana. Yhtenä päivänä he sanoivat minua liian pitkäksi, toisena liian laihaksi, kolmantena vaatteeni olivat liian kuluneet. Aina he keksivät jotain. Ja minä vain yritin kestää, selvitä.

Muistini sivut tuntuivat yhtä kirkkailta kuin kristalliset maljakot huoneen hyllyllä. Saatoin helposti kulkea takaisin päivään, jona minut jätettiin rauhaan. Oppilaat valitsivat eri lukiot, suuri kiusaajien porukka katosi ympäriltäni kuin taikaiskusta. Hetken olin todella odottavainen tulevan lukioajan suhteen. Sitten tajusin, että Louis, yksi niistä pahimmista, oli valinnut kanssani saman lukion. Ahdistus oli taas kerran puristanut vatsanpohjani kokoon.

Mutta sitten jokin oli muuttunut. Tullessaan lukioon hän ei enää ollut sama rasavilli, hän oli aikuinen. Hän oli muuttunut yhdessä kesässä kuin toiseksi ihmiseksi. En enää kyennyt muistamaan, miten se oli tapahtunut, mutta hän oli pyytänyt minulta anteeksi koko entisen porukkansa puolesta, ihan tuosta vain. Olin pitänyt häntä silloin tekopyhänä. Kuin sattumalta päädyimme useille samoille kursseille, samoihin ryhmätöihin ja lähekkäin istumaan. Kuin koko koulujärjestelmä olisi suunnitellut meidät kohtaamaan toisemme väkisin. Ja sitten kipinä oli syttynyt.

Se kipinä oli palanut kauan vahvana, kirkkaana liekkinä, mutta nyt se liekki oli välittämistä. Se ei enää ollut hurjaa ja kiihkeää kuin nuorempana, ei oudon väkinäistä kuin keski-ikäisenä. Se oli rakastavaa välittämistä.

Louis oli ilmeisesti torkahtanut hetken, sillä äkkiä hän nosti päänsä ja katsoi minuun jo hieman sameiksi muuttuneilla silmillään. Niissä oli edelleen tallella se sama pilke kuin silloin lukion ummehtuneenhajuisessa ja liian lämpimässä luokassa, kun hän yritti katsella minua vaivihkaa kulmiensa alta.

Hymyilin hänelle hieman ja hän hymyili takaisin. Kurotin kättäni häntä kohti, hän pujotti sormensa omieni lomaan. Ote oli karkeampi kuin ennen, sormet olivat kouristuneemmat ja kämmenselät suonikkaammat ja maksaläiskien täplittämät, mutta tunsin silti hänen lämpönsä, joka oli paljon enemmän kuin tavallinen lämmin kämmen. Tunsin edelleen sen polttavan kipinän, jonka olin tuntenut häntä kohtaan ennenkin.

Ja niin kauan, kuin silmäni vielä aukeaisivat aamuisin, en halunnut sen kipinän muuttuvan.

_____________________________

tässä ideasta 'kiusatusta rakastetuksi' :) tällä kertaa vähän (ainakin toivottavasti) koskettavampi tarina, toivottavasti tykkäätte tällaisestakin :)

seuraavasta ideasta julkaisen heti ensi viikon alussa ! 

xx eve