OneShots 1 (in Finnish)

To meet you (42)

//alussa oleva *-merkeillä erotettu osa on eri näkökulma, oikeastaan fanin näkökulma. toinen, pääasiassa käytetty näkökulma voi sitten olla oikeastaan kenen tahansa "julkkiksen" näkökulma, miten itse haluatte :) //

*Rypistelin hermostuneena paidanhelmaani nyrkkeihini. Olin ollut tällä ovella jo pitkään. En ollut yksin, meitä oli ainakin kaksikymmentä, mahdollisesti enemmänkin. Minulla oli tunne, että tänään todella tapahtuisi. En tiennyt, halusinko seisoa vai istua, puristin puhelintani kädessäni, joka tärisi jo nyt. Kello oli seuraavan päivän puolella. Odotin, että ovenkahva painuisi viimein alas.*

Tiesin kyllä, oven toisella puolella olisi väkeä. Tänä iltana fiilikseni oli parempi kuin koskaan. Muut menisivät toista kautta, olivat ehkä jo menneet. Kiskoin puhtaan paidan pääni ylitse ja vilkaisin pukuhuoneen oven vieressä olevaan peiliin. En näyttänyt enää kovin rähjäiseltä. En ainakaan niin rähjäiseltä, kuin lavalta tullessani.

Kävelin pitkin harppauksin ovelle. Useampi turvamies oli mennyt ulos jo aiemmin. He olivat arvanneet, että heitä ilmaantuisi paikalle. Minua hymyilytti hieman, koska aavistin, millaisen yllätyksen heille tekisin menemällä ulos.

Painoin kahvan alas ja astuin ulos. Ilta oli uskomattoman kaunis, vaikka kello oli näin paljon, taivas oli edelleen vaalea, hämärästä tai pimeästä ei ollut tietoakaan. Auringonlaskun värijuovia saattoi edelleen nähdä taivaalla. Tunsin, miten monet kameranlinssit osoittivat minuun. Käännyin heitä kohti hymyillen hieman. Kukaan ei huutanut, kaikki olivat rauhallisia. Hymyilin enemmän.

Joku alkoi muodostaa jonoa. Tervehdin koko porukkaa. Heitä ei ollut valtavan paljon, ehtisin jutellakin kaikkien kanssa nopeasti. Näin silmänurkastani, miten turvamieheni seurasivat tilannetta kulmat kurtistettuina. He eivät kuitenkaan liikkuneet hieman etäisiltä paikoiltaan, he vain katselivat.

Katselin heidän muodostamaansa jonoa kuin vaivihkaa. Revittyjä farkkuja, arpisia ranteita. Tekivät minut oikeastaan aina surullisiksi, mutta en näyttänyt sitä ulospäin. Useimmiten sain kuulla heiltä, että olimme pelastaneet. Ei mikään voinut voittaa sellaista tunnetta.

Jonon ensimmäinen asteli varovaisin askelin viereeni, tervehti, halasi ujosti. Sitten hän kohotti puhelimensa kuvan ottamiseksi.

Ihminen vierelläni vaihtui alussa hyvin nopeasti. He eivät joko uskaltaneet tai halunneet sanoa mitään erityistä. Sitten kohtasin parin täriseviä käsiä, jotka kietoutuivat hennosti vyötäröni ympärille halauksessa. Hän oli purskahtamaisillaan itkuun, silitin hänen selkäänsä. Hän yritti parhaansa ottaa kuvaa, mutta hänen kätensä tärisivät liikaa. Ehdotin, että voisin ottaa kuvan hänen puolestaan. Hän vain nyökkäsi hätäisesti.

Äkkiä jonossa oli jäljellä enää muutama. Yksi heistä katsoi avoimesti silmiin, kertoi, että olin hänelle tärkeä. Sanoi sitten, ettei tarvinnut kuvaa, halusi muistaa hetken ilmankin. Ennen lähtöään ojensi minulle pienen kirjekuoren. "Sä olet mulle tärkeintä maailmassa. Ilman sua en ehkä olisi enää täällä."

Ja hän halasi pitkään. Rutisti tiukasti. Painoin pääni hänen olkaansa vasten.

Sitten jonoa ei enää ollut. Osa heistä oli jäänyt vielä lähettyville. Vilkutin heille ja hymyilin yrittäen saada hyvän fiilikseni näkymään ilmeestäni. Toivoin, että onnistuin siinä.

Lähdin rauhallisin askelin kohti busseja. Niin paljon kauniita sanoja, en varmaan edes muista enää kaikkia. Pieniä hetkiä minun elämässäni, mutta heille se saattoi olla ikuinen muisto.

Bussiin päästyäni muistin kirjekuoren taskussani. Vetäydyin omalle sängylleni ja vedin verhon itseni ja käytävän välille. Napsautin puhelimeni taskulampun päälle ja sen valossa sain lukea kirjeestä lisää kauniita sanoja, selviytymistarinan. Paperin alareuna leukani alla täplittyi pienistä märistä pisteistä. Pyyhin huolimattomasti poskiani. Mielessäni vastasin kirjeeseen.

___________________________

kuten ehkä saattaisi arvata, tämän oneshotin idea kumpusi itselläni lukemistani kokemuksista, joissa useat fanit olivat Euroopan kiertueosien aikana tavanneet 5sosin poikia. toivottavasti itsekin saisi joskus mahdollisuuden tavata edes jonkun suurimmista idoleistaan. toivottavasti kaikki saisivat joskus sen mahdollisuuden. 

okei. nyt meni ihan liiallisesti selittelyksi, palataanpa takaisin asiaan. muistakaa kommentoida ja votettaa, otan edelleen vastaan myös ideoita uusiin oneshotteihin! 

julkaisen uuden pätkän vielä tämän viikon aikana :)

xx eve